Masennuksen ja psykoosit läpi käyty

Olin viimeisellä luokalla lukiossa, 17-vuotias, kun sairastuin vakavasti psyyken sairauteen. Olo oli kuin olisin ollut helvetissä. Yritin monta kertaa itsaria. Jouduin siksi mielisairaalaan.
Lukion sain läpi nippa nappa.
Taustalla sairastumiseeni oli puhumattomuus, kuoleman pelko, vaikeat asiat, joista en osannut avautua kenelläkään.
Pahiten minun mieltäni rikkoivat lapsesta saakka yömyöhään katsomani trillerit ja muut lapsen mieltä raastavat TV -ohjelmat.
Vaikka sairaus iski äkkiä oli se kaivanut maata jalkojeni alta jo pitkään.
Oli tosin sukurasite myös, suvussa on mielisairautta eli geeneissä on alttius sairastua psyyken sairauteen. Kotona oli ahdistava ilmapiiri. Kaikki oli hyvin mutta ei kuitenkaan.
Olin usein mielisairaalassa.
Kun minulla oli kaikkein vaikein olo niin laitoin osaston pyykkikoneeseen vaatteeni pesuun. Se kai jotenkin auttoi.
Olin jo aiemmin tullut uskoon ja minulle muodostui tärkeäksi sairaalapastorin viikoittainen tapaaminen. Kysyin häneltä kerran, että miten tätä elämää oikein eletään? En muista vastausta, mutta nyt osaan jo elää tätä elämää! Löysin ohjeet Raamatusta.

Nyt vuosikymmenten jälkeen olen löytänyt aviopuolison, jonka kanssa olen ollut naimisissa kohta 19 vuotta. Lisäksi teen osa-aikatyötä ja toimin mielenterveys yhdistyksen yhtenä vertaisohjaajana.