Liian yksin

"Mistä alkaisin nyt tämän kertomuksen vanhan totuuden.."

Olen niin helkkarin yksinäinen. Opiskelujen päätyttyä jäin tälle paikkakunnalle asumaan ja kavereita ei juuri ole :(.
Miksi me olemme yksinäisiä? Mulla on vähän paikkoja, joissa tapaisin uusia ihmisiä.

En ole ujo. Kaipaan ystäviä niin paljon, että alan helposti jututtamaan täysin vieraita ihmisiä. Tietysti tulee hieman harkittua kenen kanssa avaa keskustelua. Vanhemmat ihmiset ovat "luottosakkia", jotka harvemmin epäilevät juttua aloittavan mielenterveyttä. Tiedän että on paljon yksinäisiä, joille pieni jutustelu voi olla jopa päivän pelastus. Usein kuitenkin mietin olenko olemukseltani liian avoin ja tungetteleva.. Kun itse ilahdun kovasti small talkista :).
4787
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

varmaan pitää siitä, että vieras ihminen juttelee mukavia. Onhan se yllättävää kun sitä harvoin tapahtuu mutta positiivisessa mielessä :)

Äänestä

Hyvin samanlaiselta kuulostat kuin minäkin.
Itsekin olen hyvin seurallinen, uskallan aloittaa keskustelun ventovieraan kanssa, tapaan harvoin uusia ihmisiä ja etenkin vanhuksien kanssa tulee joskus vaihdettua pari sanaa :)
Meillä monilla on syyt yksinäisyyteen ihan muussa kuin itsessään.
Tai no lähinnä pitäisi keksiä missä tutustua uusiin ihmisiin.

Äänestä
  • ihmisiä lähinnä tapaa...eli jtn harrastaamaan siitä tai koittaamaan tai jtn..tsemiä

    Äänestä

  • Niitä kirjoitti:

    ihmisiä lähinnä tapaa...eli jtn harrastaamaan siitä tai koittaamaan tai jtn..tsemiä

    Mun harrastukset vain sattuu olemaan soolo-lajeja :)
    Jotain sellaistakin olen miettinyt, missä tutustuisi uusiin ihmisiin, mutta en tiedä riittääkö aika ja energia.
    Mailien kirjoittelun voisin melkeinpä luetella harrastukseksi(tänäänkin upposi jotain 2.5 tuntia kirjoitteluun) ja sen kautta tuleekin tutustuttua uusiin ihmisiin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Omituinen höpöttäjä kirjoitti:

"Mistä alkaisin nyt tämän kertomuksen vanhan totuuden.."

Olen niin helkkarin yksinäinen. Opiskelujen päätyttyä jäin tälle paikkakunnalle asumaan ja kavereita ei juuri ole :(.
Miksi me olemme yksinäisiä? Mulla on vähän paikkoja, joissa tapaisin uusia ihmisiä.

En ole ujo. Kaipaan ystäviä niin paljon, että alan helposti jututtamaan täysin vieraita ihmisiä. Tietysti tulee hieman harkittua kenen kanssa avaa keskustelua. Vanhemmat ihmiset ovat "luottosakkia", jotka harvemmin epäilevät juttua aloittavan mielenterveyttä. Tiedän että on paljon yksinäisiä, joille pieni jutustelu voi olla jopa päivän pelastus. Usein kuitenkin mietin olenko olemukseltani liian avoin ja tungetteleva.. Kun itse ilahdun kovasti small talkista :).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu