Niin sanotut vaikeat päätökset eivät kenties ole lainkaan vaikeita sellaiselle poliitikolle, joka saa vallankäytöstään sadistista mielihyvää. Hän voi esimerkiksi vaikeuttaa köyhien ihmisten elämää kerta kerran jälkeen ja samalla laskea asiasta leikkiä. Jos ratkaisut olisivat poliitikollemme aidosti vaikeita, hän tuntisi empatiaa vaikeuksissa olevia kohtaan. Silloin nauru tuskin maittaisi.
Ajatus ponnahti mieleeni, kun seurasin perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran tuoreinta tempausta. Hän markkinoi leikkauspolitiikkaansa puisilla leikkuulaudoilla, joihin on kirjoitettu ”nyt on aika leikata”. Sosiaalisessa mediassa hän kehottaa suhtautumaan lautoihin huumorilla.
Tunnettu tosiasia on, että vallakkaisiin asemiin hakeutuu usein ihmisiä, joilla saattaa olla kohtuullisen ikäviä persoonallisuuden piirteitä. Sellaisia ovat äärimuodoissaan esimerkiksi narsismi, machiavellismi, psykopatia ja sadismi. Näiden neljän piirteen yhdistelmää psykologit kutsuvat Pimeäksi nelikoksi (The Dark Tetrad), koska ne liittyvät usein toisiinsa.
Kenen tahansa poliitikon toimintaa voi hyvin pohtia Pimeän nelikon avulla tarkkailemalla esimerkiksi hänen julkisia ulostulojaan sosiaalisessa mediassa.
Narsismia määritellään monin tavoin. Nykyisen poliittisen asetelman kannalta kiinnostavin – tosin harvoin mainittu – narsismin variantti lienee se, mitä kutsutaan narsistiseksi uhriutumiseksi. Tällöin ihminen asettuu tietoisesti tai tiedostamattaan uhriksi vahvistaakseen egoaan ja saadakseen näin sosiaalista hyötyä. Tarkkailkaa siis sitä, milloin ja miten poliitikko uhriutuu. Millainen merkitys uhriutumisella on nykyisessä poliittisessa suhdanteessa?
Machiavellismi tarkoittaa ihmisten välineellistämistä poliittisten päämäärien saavuttamiseksi moraalisista näkökulmista välittämättä. Silloin poliitikko työntää syrjään esimerkiksi kysymykset oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta. Tarkkailkaa siis sitä, kohteleeko poliitikko ihmisiä kuin esineitä saavuttaakseen tavoitteensa.
Psykopatiassakin on monia piirteitä, mutta yksi keskeinen on myötätunnon puute. Psykopatiaan taipuvainen poliitikko voi myös valehdella vailla mitään pidäkkeitä, jos se edesauttaa päämäärien saavuttamista, äänestäjien manipuloimista tai vastustajien vahingoittamista. Tarkkailkaa siis, miten poliitikko suhtautuu ihmisiin. Onko empatiaa havaittavissa? Kuinka sujuva valehtelija hän on?
Sadismi tarkoittaa nautinnon saamista esimerkiksi toisten nöyryyttämisestä. Se kytkeytyy vahvasti aggressiiviseen käyttäytymiseen. Tarkkailkaa siis sitä, ilmaiseeko poliitikko tavalla tai toiselle mielihyvää tehdessään päätöksiä, jotka lisäävät esimerkiksi köyhien tai yhteiskunnan marginaaleissa elävien ihmisten piinaa. Hekumoiko hän ”vaikeilla päätöksillä”? Entä haluaako hän nöyryyttää ja mitätöidä toisia ihmisiä sosiaalisessa mediassa?
Sanottakoon, että Pimeään nelikkoon kuuluvia persoonallisuuden piirteitä löytyy muodossa tai toisessa useimmista ihmisistä. Joissain ne ovat hallitsevampia kuin toisissa. Julkisten esiintymisten ja sosiaalisen median päivitysten perusteella kenenkään persoonallisuudesta ei voi tietenkään tehdä kaiken kattavia päätelmiä.
Pimeää nelikkoakaan ei siis voi käyttää yksittäisen poliitikon diagnosoimiseen. Sitä voi kuitenkin käyttää hänen toimintansa pohtimiseen tilanteessa, jossa narsismin, machiavellismin, psykopatian ja sadismin oireet ovat entistä näkyvämmin läsnä poliittisessa todellisuudessa.
Ajatus ponnahti mieleeni, kun seurasin perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran tuoreinta tempausta. Hän markkinoi leikkauspolitiikkaansa puisilla leikkuulaudoilla, joihin on kirjoitettu ”nyt on aika leikata”. Sosiaalisessa mediassa hän kehottaa suhtautumaan lautoihin huumorilla.
Tunnettu tosiasia on, että vallakkaisiin asemiin hakeutuu usein ihmisiä, joilla saattaa olla kohtuullisen ikäviä persoonallisuuden piirteitä. Sellaisia ovat äärimuodoissaan esimerkiksi narsismi, machiavellismi, psykopatia ja sadismi. Näiden neljän piirteen yhdistelmää psykologit kutsuvat Pimeäksi nelikoksi (The Dark Tetrad), koska ne liittyvät usein toisiinsa.
Kenen tahansa poliitikon toimintaa voi hyvin pohtia Pimeän nelikon avulla tarkkailemalla esimerkiksi hänen julkisia ulostulojaan sosiaalisessa mediassa.
Narsismia määritellään monin tavoin. Nykyisen poliittisen asetelman kannalta kiinnostavin – tosin harvoin mainittu – narsismin variantti lienee se, mitä kutsutaan narsistiseksi uhriutumiseksi. Tällöin ihminen asettuu tietoisesti tai tiedostamattaan uhriksi vahvistaakseen egoaan ja saadakseen näin sosiaalista hyötyä. Tarkkailkaa siis sitä, milloin ja miten poliitikko uhriutuu. Millainen merkitys uhriutumisella on nykyisessä poliittisessa suhdanteessa?
Machiavellismi tarkoittaa ihmisten välineellistämistä poliittisten päämäärien saavuttamiseksi moraalisista näkökulmista välittämättä. Silloin poliitikko työntää syrjään esimerkiksi kysymykset oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta. Tarkkailkaa siis sitä, kohteleeko poliitikko ihmisiä kuin esineitä saavuttaakseen tavoitteensa.
Psykopatiassakin on monia piirteitä, mutta yksi keskeinen on myötätunnon puute. Psykopatiaan taipuvainen poliitikko voi myös valehdella vailla mitään pidäkkeitä, jos se edesauttaa päämäärien saavuttamista, äänestäjien manipuloimista tai vastustajien vahingoittamista. Tarkkailkaa siis, miten poliitikko suhtautuu ihmisiin. Onko empatiaa havaittavissa? Kuinka sujuva valehtelija hän on?
Sadismi tarkoittaa nautinnon saamista esimerkiksi toisten nöyryyttämisestä. Se kytkeytyy vahvasti aggressiiviseen käyttäytymiseen. Tarkkailkaa siis sitä, ilmaiseeko poliitikko tavalla tai toiselle mielihyvää tehdessään päätöksiä, jotka lisäävät esimerkiksi köyhien tai yhteiskunnan marginaaleissa elävien ihmisten piinaa. Hekumoiko hän ”vaikeilla päätöksillä”? Entä haluaako hän nöyryyttää ja mitätöidä toisia ihmisiä sosiaalisessa mediassa?
Sanottakoon, että Pimeään nelikkoon kuuluvia persoonallisuuden piirteitä löytyy muodossa tai toisessa useimmista ihmisistä. Joissain ne ovat hallitsevampia kuin toisissa. Julkisten esiintymisten ja sosiaalisen median päivitysten perusteella kenenkään persoonallisuudesta ei voi tietenkään tehdä kaiken kattavia päätelmiä.
Pimeää nelikkoakaan ei siis voi käyttää yksittäisen poliitikon diagnosoimiseen. Sitä voi kuitenkin käyttää hänen toimintansa pohtimiseen tilanteessa, jossa narsismin, machiavellismin, psykopatian ja sadismin oireet ovat entistä näkyvämmin läsnä poliittisessa todellisuudessa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olet täysin oikeassa, mutta hukkaan kirjoituksesi täällä menee, useimmat eivät viitsi ja vielä useammat eivät edes kykenisi lukemaan sitä loppuun.
Taidat kirjoitella harjoittelun tai ajatusten jäsentämisen vuoksi, kute ak ja muutama muukin?
---:)
Poliitikkojen motiivit voi ymmärrettävämmin kuitata toteamalla, että poliitikot nousevat "roskaväestä." Eli ei perinteisestä alaluokasta tokikaan, vaan eri yhteiskunnallisten ryhmien alaluokasta, "jakojäännöksestä".
Nämä henkilöt ovat tavalla tai toisella epäkelpoja siihen työuraan, johon kuuluisivat. joko he ovat valinneet väärin, tai he ovat hiukan epänormaleja viitekehykseensä nähden.
Karkea esim. - Rahaeliitin sukuun putkahtanut lehtolapsi, joka ei voi omaksua äärikonservatiivisia arvoja (esim. taistolainen ruotsalaisessa rahasuvussa) tai duunarivävy huippuvirkamiesperheessä.
Toisinpäin se lienee harvinaista, esim. af-alkuinen sukunimi työttömän vävynä.
Politiikka on siis eräänlainen korvike sille , ettei ihan täytä normeja, jotta voisi suoraan sujahtaa joukkoon, vaan pitää hankkia kannuksia. Ja tavallinen työ ei kelpaa, pitää "olla jotain"
Poliitikko kaikinpuolisesta onttoudestaan huolimatta "on jotain", ts. hän on "suhteita". "Suhteet" on parempi, fiksumpaa, kuin "paljon rahaa" (kaikillahan on rahaa)
Lehtolapsista puheenollen, eräs kansalliskirjailijoistamme, Joel Lehtonen, oli lehtolapsi, kirjaimellisesti, siitä nimikin hänelle. Äitinsä tienoheen hylkäämä. Pelastui ja toimitettiin sitten huutolaiseksi.
Lähiseudun kartanon mamselli sittemmin adoptoi lapsen, koulutti hyvin ja näin hyvää tuuria ei ehkä kellään huutolapsella ole maassamme ollut. Tuuria ja tuuria, ehkä ennemmin hyvää sydäntä, sillä paikallinen "varma tieto" oli, että isä olisi ollut kartanonrouvan poika, K.M. Wallenius, sittemmin sotasankari, jääkäri ja yleisesikunnan päällikkö. Väkivaltainen kahju, kuten sotaherrat usein.
Ei ollut Joel-pojalla äidinkään puolen perimässä kehumista, fyysistä sekä henkistä pulaa tuli perintönä. 5-kymmenissä sitten Joel ripusti itsensä killumaan, maailmaa nähneenä, loppuunpalvelleena.
Lonstoryshort: Huonostakin perimästä voidaan kasvattaa vaikka mitä...
ÄLÄ LUE TÄTÄ!
Tulla pullahti ajatus.
Kun tuo hallitus näyttää ehdottavan ja toteuttavankin kaikkea sellaista, mistä on heikommin vastaanpanevalle kansanjoukolle harmia ja haittaa.
Niin taitaa niillä olla palkattuna ihan toimihenkilöitä lukemaan tätä mielitautisten keskustelupalstaa ja täältä poimivat ideoita lainsäädäntöön?
En olisi halunnut lukea, vaan kun olit TIKKUKIRJAIMILLA viestisi kirjoittanut, niin ihan vahingossa tulin lukeneeksi.
Tästä tulee nyt seuraamus. Kannattaa pysytellä kotosalla, teitä tullaan puhuttamaan.
Näitä viestejä ei todellakaan ole tarkoitettu kaikkien pällisteltäväksi.
En tiedä, onko ap:n omaa tekstiä vai kopsattu muualta, mutta asiaa joka sana.
Onko yksikään fasisti ollut mieleltään terve ?
Niin tuotahan ei varsinaisesti ole juurikaan päästy tutkimaan, sillä jotenkin fasisteja ei vain enää ollut olemassa sen jälkeen kun toverimme neuvostoliittolaiset tutustuivat Berliinin bunkkeriin.
Ja vastaavasti Espanjassa fasistit eivät halunneet heitä tutkittavan, kunnes heitäkään ei enää ollut olemassa. Melko erikoista. Tätä pitäisi todellakin tutkia.