Tuli mieleen eräs ongelma.
Kun ihmisoikeuksien perustana on yksilön oikeudet ja vapaudet ja ihmisoikeusjulistus on tavallaan länsimaisista lähtökohdista ja arvoista peräisin, niin miten sama voidaan siirtää sellaisenaan kulttuuriin, joka painottaa yhteisöllisyyttä?
Kun ihmisoikeuksien perustana on yksilön oikeudet ja vapaudet ja ihmisoikeusjulistus on tavallaan länsimaisista lähtökohdista ja arvoista peräisin, niin miten sama voidaan siirtää sellaisenaan kulttuuriin, joka painottaa yhteisöllisyyttä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Intian, Kiinan, Iranin, arabien Afrikan ym. kulttuurien kohdalla. Yksilöllisyyden voimakas kehittäminen ja yhteisöllisyyden hävittäminen johtaisi (ja mahdollisssti tulee johtamaan) näiden kulttuurien tuhoon, kuten on jo käynyt suurelle osalle pienemmistä, yhteisölisyyttä painottavista kulttuureista.
Vastaavasti yhteisöllisyyden voimakas lisääminen moderneissa länsimaissa hävittäisi talousjärjestelmämme tai ainakin heikentäisi sitä vakavasti. Alunperin myös kristityt korostivat yhteisöllisyyttä, mutta aika vähän enää käytännössä. Se ei sovi yhteen modernin länsimaalaisuuden kanssa. Yhtenä ihanteenahan se on yhä meilläkin olemassa.
niin tai näin, aina jotenkin väärinpäin. Itse en vaihtaisi esim. persialaisen kulttuurin yhteisöllisyyttä mistään hinnasta, mutta huolisin kyllä ihan mielelläni länsimaisen yksilövapauden ja päätäntävallan joissakin asiaoissa. Miksi ihmisen on niiiin vaikeaa koskaan löytää mitään kultaista keskitietä?
Yhteisöllisyyden radikaali väheneminen on valitettavasti se hinta, joka rikkaiden länsimaiden ihmisten enemmistön on ollut maksettava rikkaudesta.
Rikkaiden länsimaiden rikkaus perustuu hyvin olennaisesti kilpailujärjestelmään. Kilpailujärjestelmä korostaa sitä, että jokaisen olisi oltava ”oman onnensa seppä” ja että kanssaihmiset ovat siten pikemminkin kilpailijoita kuin myötäeläjiä. Se johtaa yksilöllisyyden korostamiseen yhteisöllisyyden kustannuksella. ’Minä’ asettuu ’Meidän’ paikalle, yhteiseen etuun perustuvat, periaatteessa tilapäiset liitot myötäelämiseen ja rakkauteen perustuvien liittojen paikalle. Kilpailukulttuurissa pahimpia haukkumasanoja on ”luuseri”, jolla viitataan sellaiseen ihmiseen, joka ei ole pärjännyt kilpailussa. Kilpailujen luonteeseen kuuluu, että niissä on aina häviäjiä.
Yhteisöllisyys taas hillitsee kilpailua, koska siinä ”Me” korostuu ja ”Minä” on vähemmän tärkeä. Tästä valitettavasti seuraa myös se, että yhteisöllisyyttä korostavat yhteiskunnat hyvin helposti häviävät taloudellisen kilpailun yksilöllisyyttä (ja ihmisen eristäytyneisyyttä) korostaville yhteiskunnille. Eniten yhteisöllisyyttä korostavat yhteiskunnat kuten luonnonkansojen pienyhteisöt ovat käytännössä tämän kilpailun jo hävinneet.
Jos ja kun Iranista tulee taloudellisesti yhtä vauras kuin vaikkapa Suomesta tai Ruotsista, persialaisen kulttuurin yhteisöllisyyttä korostavat puolet heikkenevät ja sen ihmisistä tulee yhtä yksinäisiä kuin suomalaisista tai ruotsalaisista. Jos sen kansantulo kasvaa Yhdysvaltain tasolle, sen yhteiskunta tulee jakautumaan a) taloudellisessa kilpailussa parhaiten menestyneisiin ja muusta yhteiskunnasta eristäytyviin superrikkaisiin, b) suureen ja vauraaseen, yksilöllisyyttä korostavaan ja keskenään kilpailevaan keskiluokkaan ja ö) verraten suureen ”luuserien” joukkoon, joka täyttää Teheranin ja muiden suurkaupunkien slummit - ja myös Iranin vankilat.
Tarvittaisiin jokin aivan uusi, tähän mennessä keksimätön kulttuurimuoto, jotta tämä ikävä vaurauteen liittyvä kulttuurinen ehto lakkaisi olemasta. Kommunismin oli alun perin määrä olla tällainen uusi kulttuuri, mutta kuten tunnettua, se epäonnistui surkeasti,
Jotkut ihmiset voivat toki muodostaa pieniä yhteisöllisiä saarekkeita myös kilpailuyhteiskunnissa. Mutta silloin he ovat ”mainstreamin” ulkopuolella, eksoottisia poikkeamia. Tuntuuko tutulta?
Eräänlaista yhteisöllisyyden etsimistä on usein myös rasismi ja vierasviha: Yksinäiset ihmiset ja eritoten itsensä kilpailussa hävinneiksi itsensä kokevat saattavat yrittää kehittää Me-henkeä etsimällä jostain ”Ne Toiset”, erilaiset ja vihattavat. Kilpailuyhteiskuntien slummeissa rasismi ja vierasviha kukoistavat.
Kyllä sinä heikkolaatuisia yhteiskunnan tarkasteluja kirjoittelet. Ikinä et varmaan ole onnistunut ajattelemaan mitään selväksi.
"Yhteisöllisissä", me- yhteiskunnissa on aina rikkaiden luokka, ja sitten on ne "me", joilla ei ole mitään. Kaikissa öljyrikkaissa maissa on rikas hallitsijasuku ja tietysti aikamoinen liuta avustavia rikkaita virkamiehiä. Kansalla ei sitten ole sairausvakuutusta, ei opetusta, ei työttömyyskorvauksia, eikä mitään.
Varallisuus on paljon tasaisemmin jakautunut demokraattisissa kilpailuyhteiskunnissa. Tietysti muutamat johtajat rohmuaa satojen miljoonien eläkkeitä ym. mutta köyhilläkin on sairaanhoito, asunto ja ruoka turvattu.
>>hävinneiksi itsensä kokevat saattavat yrittää kehittää Me-henkeä etsimällä jostain ”Ne Toiset”, erilaiset ja vihattavat. Kilpailuyhteiskuntien slummeissa rasismi ja vierasviha kukoistavat.
Tarjoilet samat myrkyt joka tekstin loppuun. Onkohan rasistit sinua joskus pahoin potkineet, vai mistä tämä kauna on saanut alkunsa?
niin ehkä kommenttisikin osuu kohdalleen.
Tai heiluttele sitten vain heinähankoasi kuten ennenkin.
"...hävinneiksi itsensä kokevat saattavat yrittää kehittää Me-henkeä etsimällä jostain ”Ne Toiset”, erilaiset ja vihattavat. Kilpailuyhteiskuntien slummeissa rasismi ja vierasviha kukoistavat."
Ihanne olisi se että jokaisella on vapaus valita. Jos joku haluaa olla jossain yhteisössä niin kaikessa rauhassa, mutta ketään ei voi pakottaa mihinkään koska on sattunut syntymään johonkin kulttuuriin/yhteisöön sillä jokainen ihminen on yksilö ja jokaisella kuuluu olla vapaus valita.
En näe miten yksilön vapaus ja oikeudet sulkevat pois yhteisöllisyyden.