Hei!
Jotkut ihmiset keräävät tavaroita niin että niitä on pinossa lattiasta kattoon ja asuntoon pitää raivata käytäviä jotta siellä pääsee edes liikkumaan lehti- ym. kasojen välissä.
Olen kuullut että tälle syndroomalle on olemassa nimikin eikä sille voi tehdä mitään...
Onko tietoa?
Jotkut ihmiset keräävät tavaroita niin että niitä on pinossa lattiasta kattoon ja asuntoon pitää raivata käytäviä jotta siellä pääsee edes liikkumaan lehti- ym. kasojen välissä.
Olen kuullut että tälle syndroomalle on olemassa nimikin eikä sille voi tehdä mitään...
Onko tietoa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
vanhat autotkin lepäävät pihalla, kun ei mitään voi myydä. Ja joka paikka on väärällään hyvää ja osittain vanhentunutta tavaraa. Kukin taaplaa tyylillään. Nimeä tälle pakkomielteelle en tiedä.
Jotku kerää jopa rahaa pankkiin, niinkin paljon ettei sitä voisi koskaan edes tuhlata... mutten ole keksiny sille vielä että mikä mielen vika se sitten on..
Kyseessä on pakko-oire joka oireilee tavaroiden keräilynä, yleensä ajatusrakennelma on se että ihminen uskoo tarvitsevansa kyseistä tavaraa myöhemmin ja siksi ei uskalla heittää sitä pois. Muita pakko-oireita ovat asioiden toistaminen, tavaroiden pakonomainen järjestely ja esimerkiksi pelko siitä että aiheuttaa jollekin ihmiselle jotain vahinkoa omalla toiminnallaan vaikka vain epäsuorastikin. yleensä pakko-oireiset ihmiset saavat apua terapiasta, joissain vaikeissa ahdistusoireissa myös lääkityksestä on hyötyä.
Romunkerääjät näkevät niissä romuissaan jotain arvokasta, ehkäpä ne ovat paloja jostain menneestä jota romunkerääjä kaipaa takaisin. Yleensähän romunkerääjällä on vahva tunneside romuihinsa. Yleensähän romunkerääjät ovat vanhoja miehiä.
Romunkeruuta perustellaan säästöllä ("kato mitä sain halvalla, uutena olisi maksanut hirveästi"), mutta kaikkien ihmisten kaikki kulutustottumukset ovat kuitenkin tunnepohjaisia, vaikka niitä perustellaankin muille ihmisille järkisyin. Kuka mitäkin arvokkaana pitää.
Romunkerääminen ei ole yhtään sen pakonomaisempaa käyttäytymistä kuin muukaan käyttäytyminen joka ei jostain syystä ole viestiketjun aloittajan mieleen. Onhan se naapurin pihassa seisova kaatopaikanomainen romukasa toki esteettinen haitta joka alentaa naapurin talon arvoa, mutta vielä suurempi riesa on naapuri joka usuttaa mielenterveys/sosiaalitoimen niskaan.
Nyt aloittaja sanoo että romunkerääjä "ei pysty hallitsemaan käyttäytymistään" kun tosiasiassa aloittaja ei pysty lopettamaan hänen romunkeruutaan ("tontinsotkemistaan").
Valittaminen ympäristöviranomaisille ei ole riittävän tehokas ja nopea ase romunkeräämistä vastaan. Valituskierros vie vuosia ja ei yleesä johda mihinkään, korkeintaan väliaikaiseen tulokseen koska romunkerääjä pitää naapureitaan ja ympäristöviranomaisia ikävinä turhanvalittajina.
"Romunkerääminen ei ole yhtään sen pakonomaisempaa käyttäytymistä kuin muukaan käyttäytyminen joka ei jostain syystä ole viestiketjun aloittajan mieleen."
En ole millään tavalla vastustanut romunkeräämistä! Minun puolestani ihmiset saavat kerätä aivan vapaasti ihan mitä haluavat! Rupesipa vain kiinnostamaan, mistä keräily pohjimmiltaan johtuu - enkä nyt tarkoita keräilyä esim. postimerkkienkeräilymielessä, vaan siinä mielessä, että mitään, MITÄÄN ei voi heittää pois, hyvänä esimerkkinä ikivanhat sanomalehdet.