Olen miettinyt, kun meillä uskovaisilla on tämä rakkaus toisiimme ja Saara-äitiin. Keskinäisestä rakkaudesta mainostetaan paljon varsinkin epäuskoisille mutta monesti tuntuu että se on pelkkää rakastamattomuutta. Tai omia rakastetaan niin paljon kuin ne alistuvat yhteisiin sääntöihin/kieltoihin sellaisten saadessa kylmää vettä niskaan jotka uskaltavat kyseenalaistaa seurakuntamme opetuksia.
Epäuskoisiakin sanotaan "kunnioittavamme", mutta kyllä se on kaukana todellisesta kunnioittamisesta, paljon on pahanpuhumista ja sitä että uskovaisille kerrotaan mielikuvaa jonka mukaan lähes kaikki meidän ulkopuolella olevat on moraalittomia tai muuten huonoja ihmisiä ikäänkuin meillä olisi kaikki niin hyvin? Onko täällä sitten sisällä paljon kylmempi kun ulkona, sitä ihmettelen koska kaksinaamaisuutta on paljon, eikä vain kuulijoissa mutta puhujaveljissäkin. Todellisesti epäuskoisia ei rakasteta, vaan halveksitaan tai ainakin väheksytään.
Joskus tuntuu että olemme jopa ylimielisiä, mutta en uskalla tätä ottaa puheeksi kotisiionissa kun tiedän mitä siitä seuraa. puhun kuitenkin täällä. Oikeastaan teksi mieli pyytää anteeksi seurakuntamme puolesta kaikilta uskostamme osattomilta mutta tiedän etteivät he tähän yhdy; on "sopimatonta" pyytää tällaisia asioita anteeksi, eli valhe jatkuu...
...joskus on vain paha olla näiden takia kun tietää ettei kaikki mene oikein...
Epäuskoisiakin sanotaan "kunnioittavamme", mutta kyllä se on kaukana todellisesta kunnioittamisesta, paljon on pahanpuhumista ja sitä että uskovaisille kerrotaan mielikuvaa jonka mukaan lähes kaikki meidän ulkopuolella olevat on moraalittomia tai muuten huonoja ihmisiä ikäänkuin meillä olisi kaikki niin hyvin? Onko täällä sitten sisällä paljon kylmempi kun ulkona, sitä ihmettelen koska kaksinaamaisuutta on paljon, eikä vain kuulijoissa mutta puhujaveljissäkin. Todellisesti epäuskoisia ei rakasteta, vaan halveksitaan tai ainakin väheksytään.
Joskus tuntuu että olemme jopa ylimielisiä, mutta en uskalla tätä ottaa puheeksi kotisiionissa kun tiedän mitä siitä seuraa. puhun kuitenkin täällä. Oikeastaan teksi mieli pyytää anteeksi seurakuntamme puolesta kaikilta uskostamme osattomilta mutta tiedän etteivät he tähän yhdy; on "sopimatonta" pyytää tällaisia asioita anteeksi, eli valhe jatkuu...
...joskus on vain paha olla näiden takia kun tietää ettei kaikki mene oikein...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rakkaus monissa kylmenee ja usko hiipuu
Ja jos olet itse uskomassa kirjoittelustasi päätellen näet seurakunnassa paiseita etkä rakkaana suojapaikkana pahassa maailmassa
esim.
"Tai omia rakastetaan niin paljon kuin ne alistuvat yhteisiin sääntöihin/kieltoihin"
Ei kuulosta vapaan Jumalan lapsen puheelta
Jos et ole feikki keskustele aiheesta jonkin seurakuntalaisen kanssa ja tee ratkaisusi
Toivotellen parasta sinulle
Tee itse ratkaisusi: keskustele, yritä asettua toisen asemaan äläkä lyö toista päähän hengellisillä sananparsilla viimeisistä ajoista.
Ensimmäinen kysymys: Oletko oikeasti ns. vl?
Jokainen meistä voi kirjoittaa vain omasta kokemuksesta. Oma kokemukseni
on ihan toisenlainen. En jaksa uskoa, että jossain seurakunnassa on noin yleisesti
tuollaisia käsityksiä, kun on kyse uskovaisten seurakunnasta, Jumalan valtakunnasta.
Kirjoituksestasi voidaan lukea, että seurakunta on "paha" ja itse haluat ajatella
toisin eli "oikein". Tämä kuulostaa huolestuttavalta (siis, jos
olet vl).
Se, että jotkut "saavat kylmää vettä niskaan", on juuri sitä uskovaisten
välistä rakkautta. Kun sielunvihollinen saa uskovaisessa voittoja
ja kuormaa ei laiteta pois, niin Jumalan valtakunnan talostelu
alkaa näyttämään ehkä surkealta kompuroinnilta ja möhlimiseltä. On rakkautta, että
tästä sanotaan kulkijalle, ensin kahdenkesken, kuten raamattu opettaa.
Jos uskot, silloin myös rakastat, sekä uskovaisia, että epäuskoisia ja myöskin itseäsi. Ja tämä rakkaus vie myös keskustelemaan. Jos sun mielestä joku tekee väärin, asiasta kannattaa puhua. Jos taas itse teet väärin, kannattaa puhua siitäkin.
"Jos te annatte anteeksi, annetaan teillekin anteeksi. Jos te ette anna anteeksi, ei teillekään anneta anteeksi."
> "Jos te annatte anteeksi, annetaan teillekin anteeksi. Jos te ette anna anteeksi, ei teillekään anneta anteeksi."
Ja saisiko vielä vinkin missä yhteydessä Raamatussa tuo lause on.
Evankeliumi Matteuksen mukaan, 6:14-15
"14 "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. 15 Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."