Heippa Ihanaiset Vaa'at!
Kesä on tulossa, mutta tuntuu, että jonkin sortin "kevätmasennus" on jäänyt totaalisesti päälle.
Onko muita Vaakoja samassa tilanteessa?
Tietääkö kukaan Vaa'alle mitään "ennustetta" kesäksi, miten tulee menemään? Kaikenlaista olen suunnitellut "pääni menoksi" (matkaa, festareita ym.), mutta nekään suunnitelmat eivät jaksa nyt innostaa. Oon ollut sinkkuna jo pitkän aikaa, ja kaiketi se kaipuu löytää se Ihana Mies on alkanut käymään ylivoimaiseksi, tuntuu että se miehen puuttuminen vie nykyään kaikki ajatukseni ja energiani (kaikki muu on kyllä elämässäni ihan kunnossa)! Oliskohan "ikäkriisiäkin" ilmassa...ja sen kyllä tiedän, että etsimällä sitä miestä ei löydä. Pitäis osata vaan "relata", mutta kun ei pysty...
Huh, koskahan tästä "bluesista" pääsisi yli...
Kesä on tulossa, mutta tuntuu, että jonkin sortin "kevätmasennus" on jäänyt totaalisesti päälle.
Onko muita Vaakoja samassa tilanteessa?
Tietääkö kukaan Vaa'alle mitään "ennustetta" kesäksi, miten tulee menemään? Kaikenlaista olen suunnitellut "pääni menoksi" (matkaa, festareita ym.), mutta nekään suunnitelmat eivät jaksa nyt innostaa. Oon ollut sinkkuna jo pitkän aikaa, ja kaiketi se kaipuu löytää se Ihana Mies on alkanut käymään ylivoimaiseksi, tuntuu että se miehen puuttuminen vie nykyään kaikki ajatukseni ja energiani (kaikki muu on kyllä elämässäni ihan kunnossa)! Oliskohan "ikäkriisiäkin" ilmassa...ja sen kyllä tiedän, että etsimällä sitä miestä ei löydä. Pitäis osata vaan "relata", mutta kun ei pysty...
Huh, koskahan tästä "bluesista" pääsisi yli...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heippa !
Miten ihmeessä osuinkin tälle palstalle ja luin viestisi...? Ja miten juuri tänään rullaluistellessa mietin, että miksi ihmeessä minun elämäni pyörii sanan "RAKKAUS" ympärillä. Olen ollut myös sinkkuna todella pitkään ja ikääkin alkaa olla jo lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä.
Kaikki asiat ovat kunnossa; asunto, auto, työ, ystävät....mutta minkä helvetin takia tuntuu, että niistäkään ei osaa nauttia kun elämästä puuttuu se tärkein. Rakkaus. Uskoin, että kesä toisi jotain valoa tähän masennukseen, mutta ei. Tässä samassa ryteikössä olen rämpinyt viime syksystä lähtien ja tuntuu että sitä valoa ei tunnelin päästä millään näe.
Tanhuan Seppoon jos on uskominen, niin vaaoilla helpottaa syksyllä... mutta pitääkö tämä kaunis ja ihan kesä kuluttaa tähän hemmetin rypemiseen...?!?!?!?!
oikeasta paikasta sitä rakkautta
vastauksestasi, on kyllä lohdullista kuitenkin tietää, ettei ole yksin, ja on muitakin jotka pohtivat samoja asioita.
Eiköhän Sandy päätetä, ettei anneta minkään ennusteiden eikä tämän hetkisten tunnelmien "pilata" tulevaa kesää, vaan annetaan mennä täysillä ja yritetään nauttia kesästä! Kyllä sen auringon on pakko meidänkin "risukasoihin" paistaa :)
Pidetään toisillemme peukkuja, ja olisi kiva vaikka myöhemmin kuulla (tällä palstalla), että miten on mennyt, vai mitä?
Onnea kesään!
Olen vaaka, joka on vaakamiehen kanssa ollut 32 v -´älä säikähdä tai luokkittele fossiiksi. Meillä menee kivasti. Kumnpikin on yksilöitä, joilla on omat työt, harrastukset ja me jutellaan tosi paljon.
Alussa pyristelin vastaan, kun en halunnut seurustella => toinen kiinnotui varmaan enemmän => sain sinnikäänä minut olemaan paikalla => mukavaa yhdessäoloa. MUTTA, en koskaan ole ajatellut olla loppuelämää tässä suhteessa vaan "niin kauan kuin on hyvä olla". En ole koskaa odottanut toiselta mitään, en ole yrittänyt muuttaa hänta. Jos jotain haluan, niin teen sen eteen itse jotain JA "vähän passaan ja pidän hyvänä".
MUTTA, jos näyttää em. "itsestään selvyytenä", niin passaus loppuu. Eli jutellaan ja ollaan yhdessä, mutta ei liikaa. JA hillitsen aina kieleni, sillä kaikki mitä sanot muistetaan, vaikka asiaa ei muistaisikaan. Onnea sinulle, kyllä se "oikea" tulee vastaan...........