Onpas taas mielenkiintoinen juttu kehässä: Tämä on vaikeaa luettavaa Munsalaan menijöille ja Merenkurkun soutuperinteitä vaaliville ruotsikoille!
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=30438
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=30277
Summa 1940: Mitä oikeasti tapahtui? Oliko suomenruotsalainen JR9:n IIP sittenkin vastuussa Summan murtumisen syntyyn?
Pitkästä aikaa katselin hyvin monipuolista kirjahyllyäni ja käteeni sattui Charles Leonard Lundin 1957 kirjoittama kirja Suomi Toisessa Maailmansodassa.
Alkuperäisteos ilmestyi 1957 nimellä *Finland in Second World War*. Kirja on Gummeruksen kustantama ja 1960 *ruotsinkielisestä* tekijän tarkistamasta 1958 ilmestyneestä tarkennetusta teoksesta suomennettu Jorma Aaltosen toimesta.
Erittäin mielenkiintoinen kirja, jossa on monipuoliset lähdeteokset ja tarkat lähdeviitteet, 457 sivua asiaa.
Mahtava lukupaketti Suomen sisä- ja ulkopolitiikasta ja ajasta ennen 1939 kriisiä, Talvisota ja Jatkosota.
Kirjan johdannossa kerrotaan miksi kirja tehtiin ja mihin se pyrkii. Johdannossa sanotaan mm. näin:
"Tässä käsitellyn kirjallisuuden valtaosa koostuu sellaisten henkilöiden muistelmista, joilla oli huomattava asema sodan aikana tai jotka tarkkailivat sitä läheltä. Sellaiset teokset antavat runsaasti tietoja ja ovat kiehtovia. Toisaalta on otettava huomioon, niin kuin Ranke kerran sanoi ja kuten jokainen älykäs henkilö tietää, mutta minkä muutamat
Mannerheimin muistelmien ylistäjät näyttävät unohtaneen:"MUISTELMAT EIVÄT OLE HISTORIAA".
Tässä tarkasteltavat henkilökohtaiset muistelmateokset eivät ole poikkeuksia. On totta, että ne ovat erittäin mielenkiintoisia, koska ne ovat ensi käden kokemuksia. Niillä on myös autenttinen kaiku. Mutta kun lukija alkaa vertailla yhden kirjoittajan muistelmia toisen tekemiin, hänet valtaa hämmennys. Ihmisen muisti on puutteellinen; inhimillinen turhamaisuus viettelee omaelämänkerran kirjoittajan muistamaan sitä, mikä lisää hänen arvonantoaan, mutta unohtamaan sellaisen, mikä sitä vähentää. Inhimillinen heikkous saattaa myös johtaa kirjoittajan tahalliseen tai tahattomaan väärennykseen."
*Toinen* erittäin mielenkiintoinen kirja tai paremminkin kirjasarja on Wolf H. Halstin kirjoittama kolmiosainen teossarja *Suomen Sota 1939-1945 osat 1-3*
.
Sen osa 1. Talvisota 1939-1940, on julkaistu 1957 ja toiset osat 2 ja 3 Jatkosodasta heti perään.
Hieno lukupaketti eli 457 sivua asiaa, karttoja ja kuvia. Tätä Halstin kirjoittamaa kirjasarjaa *EI* pidä sekoitettaman Jatkosodan viralliseen Sotahistorianlaitoksen julkaisemaan mahtavaan teossarjaan *Suomen Sota osat 1 - 10*.
Sekin toki löytyy kirjahyllystäni. Niille jotka eivät W. H. Halstia tunne entuudestaan lienee paikallaan kertoa että hän oli Mannerheinristin ritari nro 157. Sai ristinsä 16.10.1944. Ansioina oli Tornion valtauksessa osoitettu kylmäverisyys ja operatiivinen johto.
Hän oli Talvisodassa aitiopaikalla 5.D:n esikunassa ja on kirjoittanut useita kirjoja sodasta, joista ensimmäiset jo ennen Talvisotaa ja viimeiset joskus 1980 luvulla. Samoin hän kirjoitti Suomen Kuvalehteen lukemattomia kolumneja aina sota-ajoilta alkaen ihan loppuun saakka.
Tässä Halstin kirjassa kerrotaan melkoisen tarkasti tapahtumat Summan murtumisesta 1940 helmikuun 11. päivänä.
Sivulta 252 alkaen sivulle 289 käydään läpi koko tapahtuma ja kommentit suomenruotsalaisten toimille on seuraavanlaisia:
*Suoraa lainausta*
-s. 273 Helmikuun 11. päivänä oli Lähteentien kaistalla se JR 9:n pataljoona, (II/JR 9) joka II AK:n komentajan kehotuksesta oli toimitettu sinne vaihtamaan lopen uupunutta JR 8:n patatjoonaa. Vaihto oli tapahtunut helmikuun 8. - 9. päivänä pimeän suojassa, joten henkilökunnalla oli ollut aikaa perehtyä asemaan ja kotiutua olosuhteisiin parisen vuorokautta. Pataljoonan vahvuus oli vajaat 400 miestä, kun se joutui Lähteentien kaistalle. Se ei ollut saanut aikaisempia tappioitaan täydennetyiksi, kuten eivät muutkaan Summan divisioonissa taistelevat joukot. Pataljoona oli ruotsinkielinen ja toimi suomenkielisessä -mutta enen kaikkea sille vieraassa- rykmentissä tilapäisesti.
-s. 274 Helmikuun 9. ja 10. päivinä pataljoona sai olla verrattain rauhassa Summan olosuhteisiin katsoen.
- s. 276 Joka tapauksessa komppanian päällikkö klo 12.30 antoi komppanialleen käskyn vetäytyä tukilinjalle.
Oikeudenmukaisuuden vuoksi on kuitenkin -niin ymmärrettävä kuin käsky noissa olosuhteissa olikin- sanottava, että jos aikaisemmin tällä kaistalla olleet komppanianpäälliköt olisivat menetelleet samalla tavalla, *Summan kaista olisi menetetty jo joulukuussa*. Silloinkin riehuivat venäläiset hyökkäysvaunut asemassa tukilinjaa myöten, siis paljon syvemmällä kuin nyt, ja jalkaväki pysyi siitä huolimatta paikallaan. Puolustukseen määrätyllä komppanianpäälliköllä ei liioin ole ohjesäännön mukaan oikeutta antaa perääntymiskäskyä.Sekin seikka että käsky ylipäätään saatiin välitetyksi pesäkkeille, osoittaa että *tilanne ei voinut olla aivan toivoton*.Samaa todistaa myös se, että irtaantuminen onnistui.
-s 277 II/JR 9:n vasemmalla siivellä oleva komppania joutui taisteluun Munasuon kautta hyökkäävän venäläisen jalkaväen kanssa ja torjui sen ankaran taistelun jälkeen. Kun komppanian päällikkö huomasi venäläisten hyökkäysvaunujen ajavan eteenpäin Lähteentien varressa ja venäläisen jalkaväen siellä pesiytyneen suomalaisten asemaan, hänkin - nähtävästi omasta aloitteestaan, saamatta ylempää lupaa - antoi käskyn tyhjentää aseman ja vetäytyä tukilinjalle. Siihen hänellä ei ollut minkäänlaista oikeutta, olkoonkin että hänen sivustansa oli venäläisten etenemisen johdosta välillisesti uhattu. *Hänen tekonsa oli riidattomasti vastoin ohjesäännön sekä henkeä että kirjainta*.
*Pataljoonan komentajan toiminta* tässä ratkaisevassa vaiheessa on selostuksista päättäen supistunut tietojen välittämiseen, tilanteen kehityksen odottamiseen ja tapahtuneiden tosiasiain hyväksymiseen. Hänellä ei tosin ollut suuriakaan mahdollisuuksia pataljoonan vähäisen miesluvun tähden, mutta yhtä mahdollisuutta ei kuitenkaan voida keneltäkään komentajalta riistää niin kauan kuin hän pystyy liikkumaan: hän voi panna oman persoonansa vaakaan ja näyttää esimerkkiä. Tätä mahdollisuutta hän ei käyttänyt, ei ainakaan samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä Lähteentien kaistalla olivat sitä käyttäneet pelastaakseen tilanteen. Tämäkin on oikeudenmukaisuuden tähden todettava.
-s 278 Kirjoittaja oli helmikuun 11. - 12. päivien välisenä yönä Lähteentien kaistan tukilinjan maastossa tarkastamassa JR 13:lle meneviä huoltokuljetuksia ja voi silloin todeta, että kukaan ei oikeastaan tiennyt mitään omien tai venäläisten joukkojen asemasta.
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=30438
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=30277
Summa 1940: Mitä oikeasti tapahtui? Oliko suomenruotsalainen JR9:n IIP sittenkin vastuussa Summan murtumisen syntyyn?
Pitkästä aikaa katselin hyvin monipuolista kirjahyllyäni ja käteeni sattui Charles Leonard Lundin 1957 kirjoittama kirja Suomi Toisessa Maailmansodassa.
Alkuperäisteos ilmestyi 1957 nimellä *Finland in Second World War*. Kirja on Gummeruksen kustantama ja 1960 *ruotsinkielisestä* tekijän tarkistamasta 1958 ilmestyneestä tarkennetusta teoksesta suomennettu Jorma Aaltosen toimesta.
Erittäin mielenkiintoinen kirja, jossa on monipuoliset lähdeteokset ja tarkat lähdeviitteet, 457 sivua asiaa.
Mahtava lukupaketti Suomen sisä- ja ulkopolitiikasta ja ajasta ennen 1939 kriisiä, Talvisota ja Jatkosota.
Kirjan johdannossa kerrotaan miksi kirja tehtiin ja mihin se pyrkii. Johdannossa sanotaan mm. näin:
"Tässä käsitellyn kirjallisuuden valtaosa koostuu sellaisten henkilöiden muistelmista, joilla oli huomattava asema sodan aikana tai jotka tarkkailivat sitä läheltä. Sellaiset teokset antavat runsaasti tietoja ja ovat kiehtovia. Toisaalta on otettava huomioon, niin kuin Ranke kerran sanoi ja kuten jokainen älykäs henkilö tietää, mutta minkä muutamat
Mannerheimin muistelmien ylistäjät näyttävät unohtaneen:"MUISTELMAT EIVÄT OLE HISTORIAA".
Tässä tarkasteltavat henkilökohtaiset muistelmateokset eivät ole poikkeuksia. On totta, että ne ovat erittäin mielenkiintoisia, koska ne ovat ensi käden kokemuksia. Niillä on myös autenttinen kaiku. Mutta kun lukija alkaa vertailla yhden kirjoittajan muistelmia toisen tekemiin, hänet valtaa hämmennys. Ihmisen muisti on puutteellinen; inhimillinen turhamaisuus viettelee omaelämänkerran kirjoittajan muistamaan sitä, mikä lisää hänen arvonantoaan, mutta unohtamaan sellaisen, mikä sitä vähentää. Inhimillinen heikkous saattaa myös johtaa kirjoittajan tahalliseen tai tahattomaan väärennykseen."
*Toinen* erittäin mielenkiintoinen kirja tai paremminkin kirjasarja on Wolf H. Halstin kirjoittama kolmiosainen teossarja *Suomen Sota 1939-1945 osat 1-3*
.
Sen osa 1. Talvisota 1939-1940, on julkaistu 1957 ja toiset osat 2 ja 3 Jatkosodasta heti perään.
Hieno lukupaketti eli 457 sivua asiaa, karttoja ja kuvia. Tätä Halstin kirjoittamaa kirjasarjaa *EI* pidä sekoitettaman Jatkosodan viralliseen Sotahistorianlaitoksen julkaisemaan mahtavaan teossarjaan *Suomen Sota osat 1 - 10*.
Sekin toki löytyy kirjahyllystäni. Niille jotka eivät W. H. Halstia tunne entuudestaan lienee paikallaan kertoa että hän oli Mannerheinristin ritari nro 157. Sai ristinsä 16.10.1944. Ansioina oli Tornion valtauksessa osoitettu kylmäverisyys ja operatiivinen johto.
Hän oli Talvisodassa aitiopaikalla 5.D:n esikunassa ja on kirjoittanut useita kirjoja sodasta, joista ensimmäiset jo ennen Talvisotaa ja viimeiset joskus 1980 luvulla. Samoin hän kirjoitti Suomen Kuvalehteen lukemattomia kolumneja aina sota-ajoilta alkaen ihan loppuun saakka.
Tässä Halstin kirjassa kerrotaan melkoisen tarkasti tapahtumat Summan murtumisesta 1940 helmikuun 11. päivänä.
Sivulta 252 alkaen sivulle 289 käydään läpi koko tapahtuma ja kommentit suomenruotsalaisten toimille on seuraavanlaisia:
*Suoraa lainausta*
-s. 273 Helmikuun 11. päivänä oli Lähteentien kaistalla se JR 9:n pataljoona, (II/JR 9) joka II AK:n komentajan kehotuksesta oli toimitettu sinne vaihtamaan lopen uupunutta JR 8:n patatjoonaa. Vaihto oli tapahtunut helmikuun 8. - 9. päivänä pimeän suojassa, joten henkilökunnalla oli ollut aikaa perehtyä asemaan ja kotiutua olosuhteisiin parisen vuorokautta. Pataljoonan vahvuus oli vajaat 400 miestä, kun se joutui Lähteentien kaistalle. Se ei ollut saanut aikaisempia tappioitaan täydennetyiksi, kuten eivät muutkaan Summan divisioonissa taistelevat joukot. Pataljoona oli ruotsinkielinen ja toimi suomenkielisessä -mutta enen kaikkea sille vieraassa- rykmentissä tilapäisesti.
-s. 274 Helmikuun 9. ja 10. päivinä pataljoona sai olla verrattain rauhassa Summan olosuhteisiin katsoen.
- s. 276 Joka tapauksessa komppanian päällikkö klo 12.30 antoi komppanialleen käskyn vetäytyä tukilinjalle.
Oikeudenmukaisuuden vuoksi on kuitenkin -niin ymmärrettävä kuin käsky noissa olosuhteissa olikin- sanottava, että jos aikaisemmin tällä kaistalla olleet komppanianpäälliköt olisivat menetelleet samalla tavalla, *Summan kaista olisi menetetty jo joulukuussa*. Silloinkin riehuivat venäläiset hyökkäysvaunut asemassa tukilinjaa myöten, siis paljon syvemmällä kuin nyt, ja jalkaväki pysyi siitä huolimatta paikallaan. Puolustukseen määrätyllä komppanianpäälliköllä ei liioin ole ohjesäännön mukaan oikeutta antaa perääntymiskäskyä.Sekin seikka että käsky ylipäätään saatiin välitetyksi pesäkkeille, osoittaa että *tilanne ei voinut olla aivan toivoton*.Samaa todistaa myös se, että irtaantuminen onnistui.
-s 277 II/JR 9:n vasemmalla siivellä oleva komppania joutui taisteluun Munasuon kautta hyökkäävän venäläisen jalkaväen kanssa ja torjui sen ankaran taistelun jälkeen. Kun komppanian päällikkö huomasi venäläisten hyökkäysvaunujen ajavan eteenpäin Lähteentien varressa ja venäläisen jalkaväen siellä pesiytyneen suomalaisten asemaan, hänkin - nähtävästi omasta aloitteestaan, saamatta ylempää lupaa - antoi käskyn tyhjentää aseman ja vetäytyä tukilinjalle. Siihen hänellä ei ollut minkäänlaista oikeutta, olkoonkin että hänen sivustansa oli venäläisten etenemisen johdosta välillisesti uhattu. *Hänen tekonsa oli riidattomasti vastoin ohjesäännön sekä henkeä että kirjainta*.
*Pataljoonan komentajan toiminta* tässä ratkaisevassa vaiheessa on selostuksista päättäen supistunut tietojen välittämiseen, tilanteen kehityksen odottamiseen ja tapahtuneiden tosiasiain hyväksymiseen. Hänellä ei tosin ollut suuriakaan mahdollisuuksia pataljoonan vähäisen miesluvun tähden, mutta yhtä mahdollisuutta ei kuitenkaan voida keneltäkään komentajalta riistää niin kauan kuin hän pystyy liikkumaan: hän voi panna oman persoonansa vaakaan ja näyttää esimerkkiä. Tätä mahdollisuutta hän ei käyttänyt, ei ainakaan samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä Lähteentien kaistalla olivat sitä käyttäneet pelastaakseen tilanteen. Tämäkin on oikeudenmukaisuuden tähden todettava.
-s 278 Kirjoittaja oli helmikuun 11. - 12. päivien välisenä yönä Lähteentien kaistan tukilinjan maastossa tarkastamassa JR 13:lle meneviä huoltokuljetuksia ja voi silloin todeta, että kukaan ei oikeastaan tiennyt mitään omien tai venäläisten joukkojen asemasta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo,ja ihan vuonna 1957 painettu, oliko nahkasidos ihan? Harmittaa vaan kun minulla ei kirjaa ole, ja juttusi on niin typistetty.