Valheiden viidakko: SAK:n lakot eivät kohdistu hallitukseen, vaan yrityksiin.

"Poliittiset" lakot ovat tulleet SAK:n Elorannan puheenjohtajakaudella yleisiksi.

Eloranta aloitti vuonna 2016 Lauri Lylyn jälkeen, mistä lähtien joka hallitus, jossa sdp on ollut oppositiossa, on saanut lakkohyökkäyksen sdp:n politiikan vauhdittamiseksi. Sitä voisi sanoa muoti-ilmiöksi. Rinteen ja Marinin kaudella lakkoja ei ollut.

Hallitukset ja lakot Elorannan puheenjohtajuusaikana 2016- :
Sipilä -lakot 2018
Rinne - ei lakkoja
Marin - ei lakkoja
Orpo - lakot 2023/2024

Lakkoja on ollut joka kertaa, kun sdp on ollut oppositiossa ja Eloranta on ollut SAK:n puheenjohtajana. Lakot 2/2. Ovat yleisiä, 100%. Sipilän aikana SDP:tä johti ay-aktiivi Rinne, Orpon aikana Lindtman.

Lakot ovat rikkoneet lakia. Lakko on lakko nimestä huolimatta. Työstä kieltäytyminen on merkittävin kriteeri. Lakot ovat työrauhavelvollisuuden aikana laittomia.

Silloin kun TES ei ole voimassa, niin työntekijöillä on oikeus lakkoilla oman TES-sopimusneuvottelujen vauhdittamiseksi. Näin on laki ja järjestys.

Kansalaisaloite "poliittisten" lakkojen kieltämiseksi on etenemässä Eduskuntaan. Se on täystyrmäys SAK:n toimille. SAK:lla ei ole veto-oikeutta Eduskunnan ja sen hallituksen päätöksiin. SAK:n toimien takia työrauhalainsäädäntö tullee siis vahvempana. Niin tapahtui Sipilän lakkojen aikana. Lakkojen tekosyynä käytetty laki tuli vahvempana voimaan lakkojen jälkeen.

Kolmikanta on ollut käytössä kaikkien työmarkkinoita koskevien lakiuudistusten käsittelyssä, vaikka SAK:n ukot itkevät muuta. Ammattiliittojen mielipiteet ovat vaikuttaneet lakien sisältöön. Kun työnantajien ja työntekijöiden näkemykset ovat eronneet merkittävästi toisistaan, hallitus on tehnyt kompromisseja.

SAK:n hyökkäys lakoilla yrityksiä vastaan silloin, jos SAK:n edustajien mielipide ei voita, on vastuuton, ei ole pelisääntöjen mukainen. Ei yleishyödyllisen yhdistysken toimintaa. Osingot verolle!!!!!!

Sak:n lakkojen haitat kohdistuvat lopulta niihin joiden etuja nämä ay-änkyrät sanovat ajavansa, duunareihin. Sak:n johto ei ole lakossa, joten heidä tileihinsä lakko ei pitkittyessäänkään vaikuta mitenkään. Kelpaa luoda lakkohenkeä kun palkka on noin 300 tonnia vuodessa.

LAKKOILIJAT ISÄNMAANPETTUREITA

Jokainen poliittinen lakkoilija on isänmaanpetturi!
Poliittisten lakkojen vaikutus kansantalouteen on hirveä ja kaivaa kuoppaa jokaisen suomalaisen jalkojen alta vain ja ainoastaan AY-pomojen egojen pönkittämiseksi.
Kyse on ylipainoisten AY-pamppujen vallan vähentämisestä, jotka ovat onnistuneet myrkyttämään propagandalla ja uskottelemaan työntekijöiden kärsivän siitä, että AY-pomojen sijaan työntekijän oma sopiminen olisi heikennys. Päinvastoin, itse haluan neuvotella omat sopimukseni.


POLIITTISTEN LAKKOJEN KOHTEET EIVÄT KESTÄ MORAALISTA TARKASTELUA

Poliittisessa lakossa AY-liitot menevät lakkoon vastustaessa kansanäänestyksellä valitun hallituksen päätöksiä. Poliittisen lakon osapuolena eivät ole yritykset, yrittäjät tai muut työnantaorganisaatiot. Vaikka näin AY yrittää uskotella. Silti rankaisutoimet kohdistuvat yrittäjiin. Kun pienyritykset ja yrittäjät eivät ole enää neuvotteleva osapuoli, voidaan kysyä lakkoilun moraalista oikeutusta.

AY vetoaa lakoissa vastaneuvottelijaosapuolena työnantajia edustavaan tahoon, todeten työnantajaliittojen saavan kärsiä nahoissaan periksiantamattomuudesta. Poliittisissa lakoissa, joissa todellista päätäntävaltaa käyttää eduskunta, AY:n väite ei kestä tarkastelua. 1906 on historiaa, nykyaikana vetoaminen yli 120- vuotta vanhoihin tapahtumiin ja olosuhteiden vertaaminen nykypäivään osoittaa ettei lakkoilijat elä nykypäivän yhteiskunnnassa, vaan kiihottavat vastakkainaseteluun. Samalla kun yrityksissä panostetaan me-henkeen ja yhteisöllisyyteen. AY:n toiminta sopua repivänä toimijana on vähintäänkin arveluttavaa.

Oleellisempaa on, ettei niin poliittisissa lakoissa kuin liittojen välisissä palkkaneuvotteluissa usein varsinkaan yrittäjillä ja pienemmillä yrityksillä ole tosiasiallisia mahdollisuuksia olla osapuolena neuvotteluissa. Nämä pienet täysin syyttömät toimijat kärsivät kohtuuttomia seurauksia lakkoterrorista. Lakkoilulla kiristämiseen kuitenkin katsotaan olevan oikeus, joten lakkoilu jatkunee myös tulevaisuudessa, huolimatta siitä, että lakkokierrosten jälkeen työpaikat vähenevät kierros kierrokselta.

Poliittinen lakkoilu ei vaikuta Suomen tasavallan vaaleilla valitun hallituksen toimintaan. Poliittinen lakko, joka kohdistuu sivullisiin yrittäjiin tai yrityksiin ei estä, hidasta, haittaa tai muulla tavoin jarruta hallituksen toimintaa, poliittinen lakkoilu on irrationaalista toimintaa.

Lakkoilun oikeudenmukaisuudesta on yhtä monta mielipidettä kuin on ihmistä. Varmaa on ainakin, että lakkoilu ei ole neuvottelua, eikä kiristykseen tulisi oikeusvaltiossa missään olosuhteissa taipua, olipa kiristyksen taustavaikutin kuinka hyveellinen tahansa. Terroriin taipuminen edesauttaa terrorin jatkumista tulevaisuudessa.


KÖYHIMMÄT KÄRSII ENITEN

Poliittisten lakkojen suurimmat kärsijät ovat kaikkein köyhimmät ihmiset, joiden talous ei kestä yllätyksiä. Matalapalkkaiset kaupunkikeskustojon ulkopuolella asuvat ihmiset eivät esimerkiksi pääse töihin pitkien välimatkojen päästä, jos polttoainejakelu häiriintyy. Julkisia liikennepalveluja on usein vain runkoteiden varrella. Työmatka voi olla esim. 40km, joillain 100km suuntaansa on päivittäin normaali matka. Tämä koske myös lopulta ruoan saatavuutta, lakkoilu vaarantaa ihmisten ravinnonsaannin syrjäseuduilla!

Sähköautoilu ei tuo helpotusta ongelmaan. Suomen autokannan keskihinta on noin 6000€, jonka hintaista autoa usein maksetaan rahoituksella vuosia. Syrjemmässä asuvat voivat asua huonokuntoisten yhteyksien päässä, eikä ole mahdollista vaihtaa 15 000-30 000€ akustoa vuosittain pienen pohjanaarmuun vuoksi, kuten laki vaatii.

Pienyrittäjät, jotka työllistävät muutamia ihmisiä ja tekevät usein kellon ympäri töitä saadakseen usein käteen vähemmän kuin samalla tuntimäärällä työskentelevä työntekijä - ja saavat kovan kolauksen poliittisissa lakoissa. Alihankintasopimus voi katketa kun tehtäviä ei saada hoidettua ja työt loppuvat. Tämä tarkoittaa yritystoiminnan lopettamista ja työntekijöiden irtisanomista.

Suuremmissa yrityksissä taloudelliset menetykset ovat merkittäviä, sopimuksia menetetään, mainehaitta vähentää tulevia tilauksia ja lakkoilu voi kaataa jopa suuremman yrityksen. Kassavaje voi peilautua menestyvässä yrityksessä investoiteihin ja kannattavuuteen, työntekijöiden palkkaamiseen, lomautuksiin ja irtisanomisiin vielä vuosien kuluttua. Puhumattakaan investointihalukkuudesta Suomeen jatkossa, josta on jo selviä viitteitä nähty. Hyvä esimerkki on paperiteollisuus, jossa AY:n massiivisen lakkoilun seurauksena on jouduttu dramaattisesti vähentämään työvoimaa ja ulosliputtamaan toimintaa Suomesta vuodesta toiseen.

Petturi Kyrpö tarjoaa lakot

Kukaan ei ole pakottanut lakkoon. SAK on aloittanut ne ihan vapaaehtoisesti ja tietoisesti. Työmarkkinoiden sekasorto on SAK:n aiheuttama.

Lakkoja työrauhavelvollisuuden aikana on ollut aina kun SDP on oppositiossa siitä lähtien, kun Antti Rinne ja Eloranta ovat tulleet kehiin. Usein. Joka kerta, kun SDP on hävinnyt vaalit ja joutunut oppositioon, koska se ei sovi hallitukseen.

SAK on aiheuttanut sopan. SAK voi sen myös lopettaa. Kolmikanta on toiminut, vaikka ay-aktiivit huutavat muuta, perustellakseen jäsenkunnalle lakkojen oikeutuksen. Se on valheilla katettu tie. Valheilla katettu tie, jossa lakkoon pakotetut ovat pelinappuloita.