Masokismini huipennus
on kun vieläkin sun
perässä roikun.
Välinpitämättömyys
ja valheet satuttaa mua lisää aina vaan,
mut silti niitä Oudosti tarviin ja kaipaan.
Sekä kivusta nauttien lisää etsin ja kerjään.
Lämmöllä ja haikeudella muistelen meidän kahen kohtaamista sekä tarinan alkuu,
mikä sit kuitenkin
päättyi loputtomiin kyyneliin polttaviin.
Ei mitään Aidosti
koskaan Ikinä ollutkaan.
Se kaikki oli vaan harhaa.
Kaipaan sua niinku kukkaniityt aurinkoa mut, sä et mun elämääni mitenkään koskaan kuulunutkaan.
Ihan saman mitä teen.
Luovutan Susta otteen
taas jälleen kerran luovutan.
Mun haaveista ja
unelmistain luovutan..
Ja laitan palstan kii.
Kuitenkin palaan aina uudelleen..
Kivusta nauttien kai liikaa.
Lohtulauseita etsien luen lisää valheita joihin jään uudelleen koukkuun.
Järki käskee poistumaan paikalta ennekuin on liian myöhäistä jotten lopullisesti
hajoo.
Sanoja kirjoitan joista
huokuu hieman ehkä
katkeruuttakin vaikken sitä tahtoiskaan.
Ja läppärin näytöllä pyörii auringonkukkia...
Aina vaaaan.
Luovutan
Susta otteen luovutan
Mun haaveistani luovutan
Ja laitan palstan kii,
Taas uudestaan
ja uudestaan.
Luovutan,
Susta otteen
luovutan
Tän taistelun jo luovutan
En usko ihmeisiin enää,
Kai Milloinkaan.
Miksi itseäni taas kidutan
Kun etsin susta jälkiä kaivaten
ja hajoan taas uudelleen.
Et sä luokseni tuu
milloinkaan,
Sä oot vaan harhaa,
Ainoastaan unta pettävää.
Luovutan,
kaikesta otteen luovutan
Mun liekistäni luovutan
Ja puolikkaaksi jään.
Luovutan,
Susta otteen luovutan,
ja rakkauteni turrutan.
Tän taisteluni jo luovutan
En usko ihmeisiin enää.
Luovutan
Susta otteen luovutan
Mun sydämen ja tunteeni
Uudelleen Mä jäädytän,
siipenikin sen myötä katkeaa.
En voi muutakaan.
Ja häviän hiljalleen,
ikuisesti, loppuun asti pimeyteen.
Sellane,
Josko mä nyt pystyisin tähän...
on kun vieläkin sun
perässä roikun.
Välinpitämättömyys
ja valheet satuttaa mua lisää aina vaan,
mut silti niitä Oudosti tarviin ja kaipaan.
Sekä kivusta nauttien lisää etsin ja kerjään.
Lämmöllä ja haikeudella muistelen meidän kahen kohtaamista sekä tarinan alkuu,
mikä sit kuitenkin
päättyi loputtomiin kyyneliin polttaviin.
Ei mitään Aidosti
koskaan Ikinä ollutkaan.
Se kaikki oli vaan harhaa.
Kaipaan sua niinku kukkaniityt aurinkoa mut, sä et mun elämääni mitenkään koskaan kuulunutkaan.
Ihan saman mitä teen.
Luovutan Susta otteen
taas jälleen kerran luovutan.
Mun haaveista ja
unelmistain luovutan..
Ja laitan palstan kii.
Kuitenkin palaan aina uudelleen..
Kivusta nauttien kai liikaa.
Lohtulauseita etsien luen lisää valheita joihin jään uudelleen koukkuun.
Järki käskee poistumaan paikalta ennekuin on liian myöhäistä jotten lopullisesti
hajoo.
Sanoja kirjoitan joista
huokuu hieman ehkä
katkeruuttakin vaikken sitä tahtoiskaan.
Ja läppärin näytöllä pyörii auringonkukkia...
Aina vaaaan.
Luovutan
Susta otteen luovutan
Mun haaveistani luovutan
Ja laitan palstan kii,
Taas uudestaan
ja uudestaan.
Luovutan,
Susta otteen
luovutan
Tän taistelun jo luovutan
En usko ihmeisiin enää,
Kai Milloinkaan.
Miksi itseäni taas kidutan
Kun etsin susta jälkiä kaivaten
ja hajoan taas uudelleen.
Et sä luokseni tuu
milloinkaan,
Sä oot vaan harhaa,
Ainoastaan unta pettävää.
Luovutan,
kaikesta otteen luovutan
Mun liekistäni luovutan
Ja puolikkaaksi jään.
Luovutan,
Susta otteen luovutan,
ja rakkauteni turrutan.
Tän taisteluni jo luovutan
En usko ihmeisiin enää.
Luovutan
Susta otteen luovutan
Mun sydämen ja tunteeni
Uudelleen Mä jäädytän,
siipenikin sen myötä katkeaa.
En voi muutakaan.
Ja häviän hiljalleen,
ikuisesti, loppuun asti pimeyteen.
Sellane,
Josko mä nyt pystyisin tähän...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei täällä mitään ymmärrä kukaan
Ei se nyt ihan noinkaan ole. Huomenna uusi päivä.
Noh sille ei voi mitään.
Eipä kai huominen tai uusi päivä liity tähän mitenkään.
Mitä tarkoitat tällä esim tämän naisena esiintyvän miehen tekstin yhteudessä, oletko ns ontto ihminen tai jotain?
Oliko nuo laulun sanoja? Surullista mutta älä luovuta.
Hän voi tykätä sinusta kuitenkin.
Kiitos lohtusanoista, mutta en usko sellaseen.
En ihmeisiin tai muuhunkaan.
Tosta osittain..
https://youtu.be/wwz2v1o1z9c?feature=shared
Hieno, vaikka surullinen kirjoitus. Olisitpa puhunut hänelle. Puhuminen on empatiaa. Ei muuta tarvita kahden tasavertaisen ja normaalin ihmisen välillä.
Istun taas reunalla
Jalat huitoo ilmassa
Edessäni näen kirkkaana ne varjot
Jotka vetää puoleensa
Sitten pimeys laskeutuu
Mieli antautuu
Tiedän hetken päästä
Olen joku toinen jolle
Kaikki tapahtuu
Ja mä putoaan....
https://youtu.be/7V0cOEVZhhU?feature=shared
Ehkä huomaat vielä olevasi onnellisempi noin, ilman häntä.
Ei,
elämä kokonaan ilman häntä
ei ole onnellinen.
Ehkä jossain vaiheessa onnistuu
Ystävyys-liekkinä olo,
niinkuin alunperin pitikin.
Noin mäkin ajattelin pitkään...mutta luovuin siitä ajatuksesta, että se samanmielisyys tarkoittaisi koko elämän kestävää ystävyyttä. Se kesti vain hetken, enkä voinut tehdä enempää sen hyväksi. Tsemppiä sulle kuitenkin.