kAikki lukekaa tää!

Pikkuhiljaa se syöminen väheni

Mulla se alkoi vaan yhtäkkiä. Eräänä päivänä vaan lakkasin syömästä. Ei mulla ollut mitään laihdutusajatuksia tai -yrityksiä, yhtäkkiä vaan ei kerta kaikkiaan enää ollut nälkä, ei tehnyt mieli syödä yhtään mitään. Kun sitä jatkui jonkin aikaa, niin ajattelin, että "no, voishan tässä muutaman kilon laihduttaakin", ja olin tavallaan ihan tyytyväinen tilanteeseen; että voi laihtua vaivatta kun ei kerran tee mieli laittaa suuhun murustakaan.

Olihan mulla siinä ollut stressaava elämänvaihe päällä jo pitkään (muuto pois kotoa, vieraalle paikkakunnalle, yliopisto-opiskelun aloittaminen, pitkäaikaisen poikaystävän yllättävä väkivaltainen käytös ja lopulta ero...jne)
Mutta en tosiaan tiedä, mkä sairauden laukaisi, koska laihdutukseen/ulkonäköasioihin se ei todellakaan liittynyt mitenkää. Yksinkertaisesti vain lakkasin syömästä eräänä päivänä. Noin vuoden kuluttua olinkin sitten tosi kehnossa kunnossa, ja olen kiitollinen, että olen yhä elossa.
Kokonaan tästä en kai koskaan pääsekään, välillä loppuu taas syöminen, välillä on bulimisia kausia, ja joka ikinen päivä olen tietoinen siitä, montako kaloria olen sisääni laittanut ja paljonko kuluttanut liikkumalla... Enkä suostu päästämään itseäni enää niin huonoon kuntoon; vaikka sitten pakotan itseni syömään edes tietyn määrän. Kun olen muutamankin päivän syömättä / tosi vähällä ravinnolla, aivot tuntuvat siirtyvän taas sille tutulle anorexia-taajudelle, ja hullun kiilto silmissä mietin taas, miten vois laihtua...

Aikamoinen taakka meille annettu, onneksi myös hartiat

no mä en oo todellakaan laihduttanu enkä mitään, päin vastoin yritän syödä aika paljon, mutta kuitenkin oon 173/49...