hetken pidempään. Tosin se hetki ei tuntunut pitkältä, vaan aivan liian lyhyeltä. Olisin halunnut pysäyttää ajan virran. Kelata hetkiä taaksepäin kuin vanhaa, huolella säilytettyä videonauhaa, pysähtyen jokaiseen kohtaan aina vain uudestaan siitä nauttien. Sillä jokainen kohta tästä ajan virrasta kanssasi oli minulle kuin kallisarvoinen helmi. Niistä olisin tahtonut tehdä nauhan kalleimpien aarteideni joukkoon.
En koskaan sanonut kuinka paljon todella se minulle merkitsi että jonkin aikaa vain sinä täytit tilani ja samalla sydämeni kuin astian, tulvien yli kaikkea surusta onneen, epätoivosta toivoon, mustasukkaisuudesta hellyyteen, häpeästä nautintoon, kävin läpi tunteiden koko kirjon. Ensisijaisesti tunsin siitä hetkestä hyvin syvää onnea. Kuin saisi katsoa kirkkaaseen metsälähteeseen pitkän vaelluksen jälkeen, koskettaa lähteen pintaa ja tuntea veden liikkeen ja pehmeyden sormien päissä.
Kuin hiljainen rukous oli pitkään ollut toiveeni sellaisesta hetkestä. En ehkä osannut käyttää sitä oikein. Käännyin pois vaikka olisin halunnut astua askeleet ihollesi. Sellaista en kuitenkaan noin vain tee. Käännyin pois, ettet näkisi silmistäni avuttomuuttani vetovoimasi edessä, epätoivoa siitä että vain hetken sain pitää sinut... Mieleni kuohui kuin koski, enkä sitä osannut hiljentää että olisin saanut järkeviä sanoja ulos suustani. Menen edessäsi heikoksi, ja kummallista kyllä, se ei haittaa minua ollenkaan.
Kun puhuit minulle, korvissani humisi, halusin vain juoda jokaisen sanasi huuliltasi, joita vasten tahtoisin omani painaa. Kun istuit vieressäni, liikehdin kuin kuumehoureissa kauemmas ja vähän lähemmäs. Edes vähän lähemmäs uskalsin, mutta uskallukseni olisi voinut mitata teelusikalla. En halua ahdistella ja toisaalta pelkään, että menetän kontrollini. Pelkkä muisto sinusta riittää siihen, että silmiini tulevat kyyneleet ja ihoni värisee. Millaista olisikaan painautua lähellesi.
Askeleesi vierelläni olivat kuin musiikkia. Huumaannuin. Vain vaivoin hillitsin itseni hypähtelemästä. Ja sitten en enää osannutkaan sanoa mitään. Jouduin käyttämään energiani siihen, ettei niin selvästi näkyisi ulospäin kuinka sekaisin sinusta menen. Sammaleenpehmeä on muistoni tästä. Siihen levollisesti kallistan pääni, vaikka myöhäinen ilta ja yö on eroa sinusta. Nämä loputtomalta tuntuvat päivät ja yöt ovat eroa sinusta, ja se lävistää minut, tunnen fyysistä kipua.
Se hetki kahden kanssasi oli minulle pala taivasta maan päällä. Kaipaan seuraasi niin kipeästi, että keräilen pitkin yötä unieni sirpaleita ja päivisin muistojani hetkistä kanssasi. Minuun sattuu. Tämä kaikki muutti maailmani. Mutta yhtäkään hetkeä en vaihtaisi pois.
En koskaan sanonut kuinka paljon todella se minulle merkitsi että jonkin aikaa vain sinä täytit tilani ja samalla sydämeni kuin astian, tulvien yli kaikkea surusta onneen, epätoivosta toivoon, mustasukkaisuudesta hellyyteen, häpeästä nautintoon, kävin läpi tunteiden koko kirjon. Ensisijaisesti tunsin siitä hetkestä hyvin syvää onnea. Kuin saisi katsoa kirkkaaseen metsälähteeseen pitkän vaelluksen jälkeen, koskettaa lähteen pintaa ja tuntea veden liikkeen ja pehmeyden sormien päissä.
Kuin hiljainen rukous oli pitkään ollut toiveeni sellaisesta hetkestä. En ehkä osannut käyttää sitä oikein. Käännyin pois vaikka olisin halunnut astua askeleet ihollesi. Sellaista en kuitenkaan noin vain tee. Käännyin pois, ettet näkisi silmistäni avuttomuuttani vetovoimasi edessä, epätoivoa siitä että vain hetken sain pitää sinut... Mieleni kuohui kuin koski, enkä sitä osannut hiljentää että olisin saanut järkeviä sanoja ulos suustani. Menen edessäsi heikoksi, ja kummallista kyllä, se ei haittaa minua ollenkaan.
Kun puhuit minulle, korvissani humisi, halusin vain juoda jokaisen sanasi huuliltasi, joita vasten tahtoisin omani painaa. Kun istuit vieressäni, liikehdin kuin kuumehoureissa kauemmas ja vähän lähemmäs. Edes vähän lähemmäs uskalsin, mutta uskallukseni olisi voinut mitata teelusikalla. En halua ahdistella ja toisaalta pelkään, että menetän kontrollini. Pelkkä muisto sinusta riittää siihen, että silmiini tulevat kyyneleet ja ihoni värisee. Millaista olisikaan painautua lähellesi.
Askeleesi vierelläni olivat kuin musiikkia. Huumaannuin. Vain vaivoin hillitsin itseni hypähtelemästä. Ja sitten en enää osannutkaan sanoa mitään. Jouduin käyttämään energiani siihen, ettei niin selvästi näkyisi ulospäin kuinka sekaisin sinusta menen. Sammaleenpehmeä on muistoni tästä. Siihen levollisesti kallistan pääni, vaikka myöhäinen ilta ja yö on eroa sinusta. Nämä loputtomalta tuntuvat päivät ja yöt ovat eroa sinusta, ja se lävistää minut, tunnen fyysistä kipua.
Se hetki kahden kanssasi oli minulle pala taivasta maan päällä. Kaipaan seuraasi niin kipeästi, että keräilen pitkin yötä unieni sirpaleita ja päivisin muistojani hetkistä kanssasi. Minuun sattuu. Tämä kaikki muutti maailmani. Mutta yhtäkään hetkeä en vaihtaisi pois.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kaunista mutta miksi teillä ei ole mitään?
Siihen on monia syitä. En ole tunteitani koskaan tällä tavalla hänelle kertonut.
Sitä pitäisi tehdä kaikkensa saadakseen asioita tapahtumaan, eikä sen tarvitse olla kuin pieni ele. Sen lyhyen intiimin hetken, jolloin tunnustaa kaiken tapahtuneen merkityksellisyyden. Se on jotain enemmän kuin ohimennen sanotut hyvästit viimeisenä päivänä ja vähemmän kuin itkuinen halaus käytävällä. Onko se sitten juuri se paljon puhuva katse, johon pitäisi rohjeta. Sen välittömyyden takia mistä voi jatkaa ilman selityksiä kun on taas aika kohdata.
Eli voiko siis olla niin, että jollain ihmisellä voi olla tunteita, vaikka olisikin etäinen? Tai ehkä juuri sen takia joku on etäinen koska on liikaa tunteita? Voiko olla niin? Uskon ite, että niin se on. Lähinnä vaan omaa tilannettani mietin niin siksi kysyn.
Yleensä se on juuri noin,liian vahvat tunteet on hallitsemattomina hyvin tuhoisia. Välinpitämättömyys ja huomiotta jättäminen voi olla myös hyvin tyypillinen reaktio.
Älä siis luovuta.
On mahdollista että pitää toiseen etäisyyttä siksi, koska on liikaa tunteita. Mikä oma tilanteesi on?
Tarkoitatko että joku jättää huomiotta ja on välinpitämätön kaipauksensa kohdetta kohtaan?
On se mahdollista. Itselle käy noin jos tiedän et toinen on esimerkisi varattu.
Olen välinpitämötön koska ei voi saada sitä kenet haluaa. Eikä halua sotkea toisen suhdetta.
Onko tämä naiselle vai miehelle?
Oliko tuo hetki kahden ihan lähiaikoina, viime vuonna vai joskus vuosia sitten?
Tänä vuonna oli tämä hetki.
En tunnista itseäni tuosta kerran olen hänen kanssaan ollut ikimuistoisen hetken kahden, vaikka ympärillämme oli paljon muita ja hälyä.
Varmaan aika moni tunnistaa samaa omissa muistoissaan ja mielessään kuin aloittaja, kuinka joku jossakin elämässä kohtaama ihminen voi myllertää koko mielen ja muuttaa asioita. Ei vain voi asioille mitään, on jatkettava elämää kuin ennen, vaikka haluaisi muuta.
Äärettömän kaunis kirjoitus!!!!!! Harvinaisia hetkiä, jotka muistaa läpi elämän. Se tunne kun vajoaa kahdenkeskiseen tilaan, huumaa ja aivoihin virtaa lämmin tunne toista kohtaan. Hetkessä katoaa kaikki ympäriltä ja ainut minkä aistii on äänet, oma puheääni ja rakkaan hennot vastaukset. Tilaan vie rakkaan kauniit kasvot ia olemus, mutta se katoaa myös, mutta palaa hetkittäin kun ääni lakkaa. Rakastuneen aivotoiminta tekee kepposiaan, "HÄNEN KÄVELLESSÄÄN pois muistan ihmetelleeni, että mikäs tämä tunne nyt on. Ihan kuin maailma olisi kääntynyt ympäri, kaikki kukat alkaneet kukkia ja aurinko paistaa." Jotain suurempaa syntyy myös ihmisen sisälle, rakkaus toista kohtaa ja kaipuu toisen seuraan. Vaikka tunteensa joutuisi syystä tai toisesta tukahduttamaan, jää ikuinen hellyydentunne ja ajatus alkuseurustelun ensimmäisistä suutelu ja läheisyyskohtauksista unienlailla kummittelemaan.
https://youtu.be/oK3tlnYxghs
En voinut uskoa, että oot ihastunut minuun.
Olihan siellä kymmeniä muita
Nuorempia
Oli siellä silloin muita, mutta en mä niin kerennyt niitä miettiä. Olit vain mielessä ja taisin katsoa suhun lumoutuneena aina❤️😊 Jospa ei muut ympärillä hoksanneet sitä.
https://youtu.be/9DerTW9MCzI ....
On niin kaunis muistojesi virta. Omaan virtaani saapui myös hän, jonka nimeä hiljaa yön pimeinä hetkinä toistelen. Yhtä äänettömästi kuin hän mieleni sopukoihin aikanaan ui, makustelen jokaista nimensä kirjainta kuin runoa tai suudelmaa huulteni lomassa. Hän, joka äänettä katsoi suoraan sisimpääni muuttaen jokaisen hetken sulosoinnuiksi siihen sävelmään, joka jäi vuosien ajan soimaan mieleni syviin sopukoihin. Häntä katselin sivusta vaivihkaa kaivaten. Häntä sanoitta hiljaa rakastin.
Kirjoitat hyvin kauniisti. Kuinka monta vuotta olet kaivannut?
Kiitos.
En näihin leikkeihin lähde… pahoittelen jo etukäteen.
Kaikki on tässä ja nyt. Hyvää yötä.
Todella kauniisti kirjoitettu, joltakin jollekin kaivatulle
Kiitos. Hän on mielessäni tälläkin hetkellä.
Todella ikävä kuulla. Tuollaiseen sairauteen auttaa vain kun tapaa henkilön jonka kanssa saa konkreettisesti toimia.
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋
🍒 Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://us4.fun/kissgirl?18310024
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞