Uusi väitöskirjatutkimus!
Vaihtoehtolääkintä ei tuoreen väitöksen mukaan näytä olevan lääkäreiden suosiossa. THM Liisa Salmenperän väitöstutkimuksesta käy ilmi, että syöpäpotilaiden asennoituminen täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään osoittautui suhteellisen myönteiseksi, kun taas syöpäsairaanhoidossa toimivien hoitajien ja syöpälääkäreiden keskuudessa tuli selvästi esille kielteinen asennoituminen.
Mukana olleista lääkäreistä terveyskeskuslääkärit suhtautuivat myönteisimmin täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään.
Virallisen terveydenhuollon edustajien asennoituminen ei ollut yllätys syöpäpotilaille, sillä potilaat olivat hyvin tietoisia hoitajien ja lääkäreiden kielteisestä asennoitumisesta täydentävään ja vaihtoehtoisen syöpälääkintään.
- Suomalaisessa syöpäsairaanhoidossa tarvitaan juuri nyt avointa ja luottamuksellista keskustelua täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän käytöstä. Syöpäpotilaista kolmannes käytti täydentäviä hoitoja, joten käyttöä ei voida ohittaa huolimattomasti, vaan normaaliin hoitokäytäntöön tulisi kuulua ammatillinen keskustelu täydentävistä hoidoista.
Potilaat valmiita hyväksymään
Turun yliopistossa väittelevän Salmenperän mukaan tutkimuksen syöpäpotilaat (216 rintasyöpäpotilasta ja 190 eturauhassyöpäpotilasta) pitivät mahdollisena, että täydentävä ja vaihtoehtoinen lääkintä voi auttaa syövän hoidossa, vaikka sen ei uskottukaan parantavan syöpää kokonaan.
- Kaksi kolmasosaa syöpäpotilaista ajatteli, että täydentävää ja vaihtoehtoista lääkintää voi aina kokeilla syövän hoidossa ja sen käyttö lievittää stressiä sekä jännittyneisyyttä. Eniten molemmissa syöpäpotilasryhmissä uskottiin ruokavaliohoitojen ja rukouksen parantaviin vaikutuksiin.
Lisäksi yli puolet syöpäpotilaista oli valmis hyväksymään täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän virallisten hoitojen rinnalle ja lähes kaksi kolmasosaa potilaista ajatteli, että näitä hoitoja voitaisiin tarjota virallisen terveydenhuollon toimipisteissä. Syöpäpotilasryhmien täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään asennoitumisen välillä ei ollut eroja, mutta myönteinen asennoituminen oli yleisempää nuorimmissa ikäryhmissä ja niiden potilaiden keskuudessa, jotka olivat keskustelleet näistä hoidoista lääkäreiden kanssa.
Tuntemattomia riskejä
Hoitajien (92 onkologista hoitajaa) ja lääkäreiden (yhteensä 234 onkologia, urologia ja terveyskeskuslääkäriä) asennoituminen täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään osoittautui pääosin kielteiseksi tai epävarmaksi. Erityisen selvästi esille tuli syöpälääkäreiden kielteinen asennoituminen. Molemmat vastaajaryhmät, niin hoitajat kuin lääkäritkin, ajattelivat täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän sisältävän tuntemattomia riskitekijöitä sekä mahdollisesti viivästyttävän syöpäpotilaiden viralliseen hoitoon hakeutumista.
Tutkimukseen valittujen hoitojen (ruokavalio-, vitamiini- ja hivenainehoidot, homeopatia, immunoterapia, rukous ja "käsillä parantaminen") parantaviin vaikutuksiin suhtauduttiin epäilevästi. Toisaalta kuitenkin lähes puolet hoitajista ajatteli täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän mahdollisesti täydentävän virallista hoitoa, mutta lääkärit lähes yksimielisesti vastustivat täydentävien hoitojen tarjoamista virallisessa terveydenhuollossa.
Vaihtoehtolääkintä ei tuoreen väitöksen mukaan näytä olevan lääkäreiden suosiossa. THM Liisa Salmenperän väitöstutkimuksesta käy ilmi, että syöpäpotilaiden asennoituminen täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään osoittautui suhteellisen myönteiseksi, kun taas syöpäsairaanhoidossa toimivien hoitajien ja syöpälääkäreiden keskuudessa tuli selvästi esille kielteinen asennoituminen.
Mukana olleista lääkäreistä terveyskeskuslääkärit suhtautuivat myönteisimmin täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään.
Virallisen terveydenhuollon edustajien asennoituminen ei ollut yllätys syöpäpotilaille, sillä potilaat olivat hyvin tietoisia hoitajien ja lääkäreiden kielteisestä asennoitumisesta täydentävään ja vaihtoehtoisen syöpälääkintään.
- Suomalaisessa syöpäsairaanhoidossa tarvitaan juuri nyt avointa ja luottamuksellista keskustelua täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän käytöstä. Syöpäpotilaista kolmannes käytti täydentäviä hoitoja, joten käyttöä ei voida ohittaa huolimattomasti, vaan normaaliin hoitokäytäntöön tulisi kuulua ammatillinen keskustelu täydentävistä hoidoista.
Potilaat valmiita hyväksymään
Turun yliopistossa väittelevän Salmenperän mukaan tutkimuksen syöpäpotilaat (216 rintasyöpäpotilasta ja 190 eturauhassyöpäpotilasta) pitivät mahdollisena, että täydentävä ja vaihtoehtoinen lääkintä voi auttaa syövän hoidossa, vaikka sen ei uskottukaan parantavan syöpää kokonaan.
- Kaksi kolmasosaa syöpäpotilaista ajatteli, että täydentävää ja vaihtoehtoista lääkintää voi aina kokeilla syövän hoidossa ja sen käyttö lievittää stressiä sekä jännittyneisyyttä. Eniten molemmissa syöpäpotilasryhmissä uskottiin ruokavaliohoitojen ja rukouksen parantaviin vaikutuksiin.
Lisäksi yli puolet syöpäpotilaista oli valmis hyväksymään täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän virallisten hoitojen rinnalle ja lähes kaksi kolmasosaa potilaista ajatteli, että näitä hoitoja voitaisiin tarjota virallisen terveydenhuollon toimipisteissä. Syöpäpotilasryhmien täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään asennoitumisen välillä ei ollut eroja, mutta myönteinen asennoituminen oli yleisempää nuorimmissa ikäryhmissä ja niiden potilaiden keskuudessa, jotka olivat keskustelleet näistä hoidoista lääkäreiden kanssa.
Tuntemattomia riskejä
Hoitajien (92 onkologista hoitajaa) ja lääkäreiden (yhteensä 234 onkologia, urologia ja terveyskeskuslääkäriä) asennoituminen täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään osoittautui pääosin kielteiseksi tai epävarmaksi. Erityisen selvästi esille tuli syöpälääkäreiden kielteinen asennoituminen. Molemmat vastaajaryhmät, niin hoitajat kuin lääkäritkin, ajattelivat täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän sisältävän tuntemattomia riskitekijöitä sekä mahdollisesti viivästyttävän syöpäpotilaiden viralliseen hoitoon hakeutumista.
Tutkimukseen valittujen hoitojen (ruokavalio-, vitamiini- ja hivenainehoidot, homeopatia, immunoterapia, rukous ja "käsillä parantaminen") parantaviin vaikutuksiin suhtauduttiin epäilevästi. Toisaalta kuitenkin lähes puolet hoitajista ajatteli täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän mahdollisesti täydentävän virallista hoitoa, mutta lääkärit lähes yksimielisesti vastustivat täydentävien hoitojen tarjoamista virallisessa terveydenhuollossa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
että näiden täydentävien hoitojen näyttö puuttuu. Ei näitä sairaaloissa annettavia hoitojakaan anneta ennen kun hoidon tehosta on näyttöä. Siitä vaan sokkoutettua kontrollitutkimusta käsillä parantamisesta kyhäämään.