Uskon ettei kukaan kansanedustaja ymmärrä/käsitä filosofiasta yhtään mitään. Edes hieman filosofiaa ymmärtävä edustaja EI koskaan esittäsi/tekisi niin pöllöjä ratkaisuja mitä eduskunnassa nyt välillä tehdään. Ehdottaisin että filosofia pakolliseksi niille jotka eduskuntaan pyrkivät.
Filosofiaa eduskuntaan.
Nainen vm. 53
8193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet väärässä jälleen. Sanot, että kukaan edustajista ei tiedä filosofiasta MITÄÄN. Sitten sanot, "mitä eduskunnassa nyt välillä tehdään". Eli et olekaan ehdoton?
Yritän sanoa, että päättelysi ei täytä filosofian vaatimusta oikeanlaisesta sylogismista(voin olla väärässä).
Katsos on joitain, jotka eivät tiedä filosofiasta mitään. Toisaalta esim. Kimmo Sasi, Paavo Lipponen ja Erkki Tuomioja tietävät filosofiasta paljon enemmän kuin sinä. Ei pidä yleistää. Nykyinen suomen (sisä)politiikka on loistavaa, enkä halua siihen mitään merkittäviä muutoksia. Ulkomaankauppaa saisi ehkä vapauttaa(kehitysmaiden auttamiseksi), mutta siihen emme niin voi vaikuttaa kun olemme EU:ssa.
Lisäksi sinun ehdotuksesi filosofian pakollisuudesta on demokratian vastainen. Etkö kannata demokratiaa?
Ei voisi paremmin sateenkaari sanoa! Yksi kaikkien ja kaikki yhden
puolueen ja stadin puolesta!
Sulaisipa ne napajäätiköt jo....
Eihän filosofeja voi valita eduskuntaan, koska hehän eivät voi tehdä mitään päätöksiä. Oikea filosofihan kyseenalaistaa jokaisen asian, ja jos.. ja kun.. hän itse pääsee jossakin asiassa johonkin päätökseen, niin hän kyseenalaistaa taas senkin.
Toinen syy on se, että miksi filosofeilta kiellettäisiin ajatteleminen. Jos joku valitaan eduskuntaan, sehän tarkoittaa sitä, että häneltähan viedään ensitöikseen oma ajattelukyky ja ajatteleminen painostetaan heti välittömästi joko puolueohjelman alle tai puolueen jonkun henkilön määräyksen alle. Ns. demokratia puolueen sisällä tarkoittaa sitä, että yksilöllistä ajattelua ei hyväksytä vaan yleinen enemmistön mielipide voittaa ja niin olen filosofit ovat käytännön politiikan ulkopuolella
kyseenalaistaa asioita. Filosofin tehtävä on ajatella sitä mikä muilta ja muuten jää ajattelematta, nostaa esille se mikä yleensä jää itsestään selvyytenä noteeraamatta.
Mutta olennainen ero poliittisen ja filosofisen ajattelulaadun välillä on myös siinä, että kun poliitikko hyökkää jotain asiaa vastaan, hänen toimenkuvaansa kuuluu tarjota epäkohtien tilalle perempia vaihtoehtoja. Poliitikko on käytännön realisti. Filosofi sen sijaan lyö kritiikinsä kiilan paljon syvemmälle vallitseviin ajattelutapoihin ja parhaimmillaan romauttaa pohjan pois kokonaisilta uskomusjärjestelmiltä. Ne taas ovat senluonteisia, että uudet ajatukset saattavat muodostua vasta kun entiset "annetut totuudet" ovat muuttuneet laajemmassa mittakaavassa epäuskottaviksi, naurettaviksikin.
Esimerkiksi nykyinen neoklassinen talousajattelumme on tällainen filosofisen kritiikin kiitollinen kohde: se on paljastumassa kestämättömäksi, toimimattomaksi ja maailmaan epätasa-arvoa tuottavaksi. Mutta sen tilalle eivät kriittiset ajattelijat toistaiseksi voi eivätkä tietysti haluakaan ehdottaa mitään konkreettista vaihtoehtoista mallia. Sellaisen aika tulee luonnostaan sitten vasta kunhan vanha ajattelu on ensin menettänyt legitiimisyytensä ja henkiset edellytykset täysin uudenlaisiin lähtökohtiin ovat reaalisesti olemassa.
Näin ollen en oikein osaa pitää esim. Sasia, Lipposta tai Tuomiojaa filosofeina. He ovat tyypillisiä poliitikkoja, ja heidän agendansa rajoittuvat poliittisen retoriikan puitteisiin. Matti Wuorikin on filosofina aika naiivi. Sensijaan esim. sellaiset yhteiskunta-ajattelijat kuin Charles Taylor, Alistair McIntyre tai R Rorty täyttävät filosofin tunnusmerkit.
Minä romuutan jatkuvasti pinttyneitä uskomuksia ja muutan maailmaa- vähitellen.
Vaikuttaa voi vaikka junan vessassa.
Ikävää vain nyky-yhteiskunnassa, ettei enää oikeita filosofeja tahdo olla. Aikaa kyllä olisi kenellä vain, mutta ei ole aikaa syventyä pohdiskelemaaan asioita ja niiden syntyjä syviä. Opiskelun kautta satu filosofia tutkintona ei aina takaa, että sen takana olisi aito filosofi. Sen verran tietysti, että ajattelu ja sen tapaiset asiat kiinnostavat, mutta yliopistoissa annettu oppi on jo ennen purtua tietoa ja sekin on filosofisesti muuksi muutettavissa.
Useimmat politiikot (vaikka fil.toht. olisivatkin) näyttäisivät toiminoiltaan olevan kaukana filosofisesta ajattelusta. Enemmänkin päinvastoin. Piintyneitä käsityksiä ja asiat viedään läpi vaikka väkisten, ajattelematta mikä on niiden todellinen vaikutus eri tahoille. Puolueohjelmakin on tärkeämpi paperi kuin saatu koulutuksen edellyttämä periaate. Saati sitten EU:n mielyttäminen.
Voisi perustaa uuden filosofisen seuran, jossa pohdittaisiin päät puhki.Huh.
Se voisi olla todella hauskaa.
Tapojen älyllinen hienostuneisuus vaatii monsukupolvista kehittämistä. Nuo ominaisuudet ovat täysin tuntemattomia eduskunnassa enemmistönä huseeraavilla junteilla. Vanhoilla talonpojilla ominaisuuksia vielä esiintyi. Maa-aateli nimitys voidaan käsittää muunakin kuin herjana. Erään puolueen edustajilta filosofisuus hävisi viimestään niihin aikoihin kun puolue alkoi käyttää itsestään KEPUN nimeä.