Etusivulle
369
Jaa
MIELIPIDE
Politiikka
Kari Enqvistin kolumni: Orpon käsitys hyvinvoinnista vaikuttaa olevan vaarallisen kapea
Hyvinvointi voi lisääntyä myös hyväntahtoisuudella, Enqvist kirjoittaa.
Kuvassa kolumnisti Kari Enqvist, Helsinki, 23.10.2018
Avaa kuvien katselu
KARI ENQVIST
kirjailija, emeritusprofessori
6.3. 6:45
Jaa
Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Pääministeri Petteri Orpo käyttää usein sanaa ”hyvinvointi”. Hän ei väsy toistamaan, että hyvinvoinnin perusedellytys on vahva talous. Edelleen hän kertoo mieluusti, että hyvinvointi syntyy yrittäjyydestä ja työstä.
Samaa virttä veisaa sekä hallitus että monet muut toimijat, joita voisi kutsua orponuskoisiksi eli orpodokseiksi.
Kreikan kielen sana ”doksa” tarkoittaa uskomusta. Antiikin aikoina sitä pidettiin tiedon vastakohtana. Mutta toki uskomuskin voi olla tosi, jos vain ymmärrämme, mistä oikeasti puhutaan.
Käsite ”hyvinvointi” on näet sumea.
Ongelma onkin, etten ole huomannut Orpon kertoneen, mitä ”hyvinvointi” täsmällisesti ottaen tarkoittaa. Mitä on se hyvä, joka taloudesta sikiää ja työstä syntyy?
Käsite ”hyvinvointi” on näet sumea. Tutkijat keskustelevat edelleen sen määritelmistä. Silloin lähtökohta on suomalaisen sosiologian suurmies, akateemikko Erik Allardt.
Vuonna 1976, kun Alexander Stubb oli vasta kahdeksan vanha, Allardt ehti jo esittämään kolme pointtia. Ne liittyivät hyvinvoinnin määritelmään ja tunnetaan kuuluisana englanninkielisenä rimpsuna ”having – loving –being”.
Suomeksi käännettynä Allardt ehdotti, että hyvinvointi koostuu kolmesta elementistä: elintasosta, yhteisyydestä ja itsensä toteuttamisesta.
Näistä vain elintaso liittyy suoraan rahaan. Vaikuttaa siltä, että hyvinvoinnista puhuessaan orpodoksit tarkoittavat pelkästään sitä.
Heidän näkymänsä on kapea kuin Kalkkisten kanava. Allardtin kahta muuta kategoriaa ei huomioida millään tavalla. Ne liittyvät kuitenkin elämän keskeisimpiin asioihin: perheeseen, ystäviin, arvonantoon ja oman tekemisen mielekkyyteen.
Jokaiselle on itsestään selvää, että raha ja taloudellinen hyvinvointi liittyvät toisiinsa. Sen oivaltamiseen emme tarvitse Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen talousviisaita.
Mutta yhtä lailla on ilmeistä, että kymmenen euroa lisää kuussa käteen ei automaattisesti merkitse hyvinvoinnin lisääntymistä. Pitää myös kysyä, mitä uhrauksia noiden lisäeurojen eteen pitää tehdä.
Esimerkin tarjoaa vääntö ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuudesta. Ylen kyselyn mukaan hallituksen työelämäuudistuksista sitä vastustetaan eniten.
Ymmärrän, että palkattomuus vahvistaisi valtion taloutta. Ymmärrän myös, että se nakertaisi joidenkin ihmisten kokonaisansioita. Mutta epäilen, ettei kansalaisten vastustuksessa ole kysymys pelkästään rahasta vaan myös Allardtin kolmannesta kategoriasta.
Siitä, joka nostaa arvostuksen tunteen yhdeksi hyvinvoinnin elementeistä.
Luottamus voi olla taloudellisesti kannattavaa.
On kuin hallitus julistaisi: olette kaikki lusmuja ja laiskiaisia, maksakaa itse krapulanne. Keppiä te tarvitsette.
Muistan, kuinka aikoinaan yliopistolla työmatkakulujen raportointi muuttui pikkutarkaksi. Kuittien kaivelu närästi, mutta tuntui myös loukkaavalta, kuin hallinto olisi epäillyt professoreja huijareiksi.
Luottamus voi kuitenkin olla taloudellisesti kannattavaa.
Erinomaisen esimerkin tarjoaa äskettäinen, myymäläketju Puuiloa koskeva uutinen. Siellä sairausloman saa pirauttamalla esimiehelle. Lääkärikäyntiä ei tarvita. Puuilo perustelee käytäntöä luottamuksellisen työilmapiirin tärkeydellä.
Ja nyt kaikki orpodoksit kuulolle! Puuilon työntekijät ovat tietenkin tyytyväisiä, mutta sairauslomien määrä on itse asiassa vähentynyt. Firma on siis hyötynyt taloudellisesti. Samalla valtiontalouskin on vahvistunut, kun kalliita lääkäripalveluja ei ole kulutettu.
Hyvinvointi voi siis lisääntyä myös hyväntahtoisuudella.
Ilman rahaa emme tietenkään tule toimeen. Mutta tärkeää on myös tunne, että minua arvostetaan, että työni ja elämäni on minulle itselleni mielekästä. Se on sitä oikeaa hyvinvointia. Siihenkin hallitus voisi joskus yrittää satsata rahasta jankuttamisen sijasta.
Rahalla mittaamista harrastetaan kaikkialla aina päiväkodeista muistisairaiden vanhusten hoitamiseen. Siihen mittariin uskominen voi joskus käydä kalliimmaksi kuin suuripiirteisyys yhdistettynä järjen käyttöön.
Kari Enqvist
Kirjoittaja on kosmologian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa ja kirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.
369
Jaa
MIELIPIDE
Politiikka
Kari Enqvistin kolumni: Orpon käsitys hyvinvoinnista vaikuttaa olevan vaarallisen kapea
Hyvinvointi voi lisääntyä myös hyväntahtoisuudella, Enqvist kirjoittaa.
Kuvassa kolumnisti Kari Enqvist, Helsinki, 23.10.2018
Avaa kuvien katselu
KARI ENQVIST
kirjailija, emeritusprofessori
6.3. 6:45
Jaa
Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Pääministeri Petteri Orpo käyttää usein sanaa ”hyvinvointi”. Hän ei väsy toistamaan, että hyvinvoinnin perusedellytys on vahva talous. Edelleen hän kertoo mieluusti, että hyvinvointi syntyy yrittäjyydestä ja työstä.
Samaa virttä veisaa sekä hallitus että monet muut toimijat, joita voisi kutsua orponuskoisiksi eli orpodokseiksi.
Kreikan kielen sana ”doksa” tarkoittaa uskomusta. Antiikin aikoina sitä pidettiin tiedon vastakohtana. Mutta toki uskomuskin voi olla tosi, jos vain ymmärrämme, mistä oikeasti puhutaan.
Käsite ”hyvinvointi” on näet sumea.
Ongelma onkin, etten ole huomannut Orpon kertoneen, mitä ”hyvinvointi” täsmällisesti ottaen tarkoittaa. Mitä on se hyvä, joka taloudesta sikiää ja työstä syntyy?
Käsite ”hyvinvointi” on näet sumea. Tutkijat keskustelevat edelleen sen määritelmistä. Silloin lähtökohta on suomalaisen sosiologian suurmies, akateemikko Erik Allardt.
Vuonna 1976, kun Alexander Stubb oli vasta kahdeksan vanha, Allardt ehti jo esittämään kolme pointtia. Ne liittyivät hyvinvoinnin määritelmään ja tunnetaan kuuluisana englanninkielisenä rimpsuna ”having – loving –being”.
Suomeksi käännettynä Allardt ehdotti, että hyvinvointi koostuu kolmesta elementistä: elintasosta, yhteisyydestä ja itsensä toteuttamisesta.
Näistä vain elintaso liittyy suoraan rahaan. Vaikuttaa siltä, että hyvinvoinnista puhuessaan orpodoksit tarkoittavat pelkästään sitä.
Heidän näkymänsä on kapea kuin Kalkkisten kanava. Allardtin kahta muuta kategoriaa ei huomioida millään tavalla. Ne liittyvät kuitenkin elämän keskeisimpiin asioihin: perheeseen, ystäviin, arvonantoon ja oman tekemisen mielekkyyteen.
Jokaiselle on itsestään selvää, että raha ja taloudellinen hyvinvointi liittyvät toisiinsa. Sen oivaltamiseen emme tarvitse Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen talousviisaita.
Mutta yhtä lailla on ilmeistä, että kymmenen euroa lisää kuussa käteen ei automaattisesti merkitse hyvinvoinnin lisääntymistä. Pitää myös kysyä, mitä uhrauksia noiden lisäeurojen eteen pitää tehdä.
Esimerkin tarjoaa vääntö ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuudesta. Ylen kyselyn mukaan hallituksen työelämäuudistuksista sitä vastustetaan eniten.
Ymmärrän, että palkattomuus vahvistaisi valtion taloutta. Ymmärrän myös, että se nakertaisi joidenkin ihmisten kokonaisansioita. Mutta epäilen, ettei kansalaisten vastustuksessa ole kysymys pelkästään rahasta vaan myös Allardtin kolmannesta kategoriasta.
Siitä, joka nostaa arvostuksen tunteen yhdeksi hyvinvoinnin elementeistä.
Luottamus voi olla taloudellisesti kannattavaa.
On kuin hallitus julistaisi: olette kaikki lusmuja ja laiskiaisia, maksakaa itse krapulanne. Keppiä te tarvitsette.
Muistan, kuinka aikoinaan yliopistolla työmatkakulujen raportointi muuttui pikkutarkaksi. Kuittien kaivelu närästi, mutta tuntui myös loukkaavalta, kuin hallinto olisi epäillyt professoreja huijareiksi.
Luottamus voi kuitenkin olla taloudellisesti kannattavaa.
Erinomaisen esimerkin tarjoaa äskettäinen, myymäläketju Puuiloa koskeva uutinen. Siellä sairausloman saa pirauttamalla esimiehelle. Lääkärikäyntiä ei tarvita. Puuilo perustelee käytäntöä luottamuksellisen työilmapiirin tärkeydellä.
Ja nyt kaikki orpodoksit kuulolle! Puuilon työntekijät ovat tietenkin tyytyväisiä, mutta sairauslomien määrä on itse asiassa vähentynyt. Firma on siis hyötynyt taloudellisesti. Samalla valtiontalouskin on vahvistunut, kun kalliita lääkäripalveluja ei ole kulutettu.
Hyvinvointi voi siis lisääntyä myös hyväntahtoisuudella.
Ilman rahaa emme tietenkään tule toimeen. Mutta tärkeää on myös tunne, että minua arvostetaan, että työni ja elämäni on minulle itselleni mielekästä. Se on sitä oikeaa hyvinvointia. Siihenkin hallitus voisi joskus yrittää satsata rahasta jankuttamisen sijasta.
Rahalla mittaamista harrastetaan kaikkialla aina päiväkodeista muistisairaiden vanhusten hoitamiseen. Siihen mittariin uskominen voi joskus käydä kalliimmaksi kuin suuripiirteisyys yhdistettynä järjen käyttöön.
Kari Enqvist
Kirjoittaja on kosmologian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa ja kirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑
🍒 Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://us4.fun/kissgirl?18311808
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞