Suomesta löytyy yksi yritys jokaista helsinkiläistä kohti. Tämän vuoden alussa meillä oli 567 323 yritystä. Niistä 194 000 on yksinyrittäjiä, eli nykyajan teknofeodalismin torppareita.
Yritykset työllistivät 2,8 miljoonasta palkansaajasta noin 1,5 miljoonaa suomalaista. Viime vuonna jätettiin ennätykselliset 3 300 konkurssihakemusta.
Yrittäjyys ja pienyritysten suuri lukumäärä ei OECD:n vertailun mukaan liity mitenkään kansantaloudelliseen menestymiseen vaan pikemminkin päinvastoin. Korkea yrittäjyysaste yhdistyy matalaan työllisyysasteeseen ja työmarkkinoiden heikkoon toimivuuteen.
Yrittäjyys onkin yleisintä juuri matalan tulotason maissa. Kehitysmaissa, joissa sosiaaliturva on olematon, käytännössä jokainen kansalainen on oman onnensa seppä yrittäen tulla toimeen keinolla millä hyvänsä.
Mielenkiintoisia tuloksia esitti Jaakko Kiander jo 20 vuotta sitten VATT:lle tekemässään keskustelualoitteessa. Suomessa oli jo tuolloin enemmän yrittäjiä väestön lukumäärään verrattuna kuin Yhdysvalloissa.
Sen sijaan yrittäjäksi ryhtymisen halukkuus oli Suomessa huomattavasti laimeampaa kuin Yhdysvalloissa. Tuhannesta suomalaisesta vain 14 suunnitteli yrityksen perustamista, kun Yhdysvalloissa vastaava luku oli 84.
Tuolloin myös arvioitiin, että Euroopassa oli kuusi kertaa enemmän tehtaita kuin todellisuudessa tarvittiin. Tuotantoa järjestettäessä jokaista uutta tehdasta kohti jouduttiin sulkemaan kuusi vanhaa tehdasta.
Tässä scumpeterlaisessa ”luovassa tuhossa” yrittäjien ja yritysten määrän lisääminen näyttäytyi hyvin eri valaistuksessa kuin vaikkapa 1960-luvun alussa.
Kilpailukyky on jouduttu rakentamaan rationaalisen kustannustehokkuuden ja massatuotannon skaalaedun varaan. Kysynnässä tapahtuneet muutokset puolestaan aiheuttivat hämmennystä varsinkin pienyrittäjien keskuudessa, jopa yrittäjäidentiteetin tasolla.
Ongelmaa ei helpottanut OECD:n esittämä tosiasia, että hyvä työllisyys, korkea tuottavuus ja väestön vauraus eivät näyttäneet olevan yhteydessä yrittäjyyteen ja yrittäjien lukumäärään. Hyvin toimivaan, vauraaseen ja kehittyneeseen markkinatalouteen ei kuulu korkea pienyrittäjien työvoimaosuus.
Taloussanomat-lehti (25.11.2009) uutisoi aiheesta tuttuun tapaan jo yli 14 vuotta sitten:
– Suomessa on tuoreiden tilastojen mukaan enemmän yrityksiä kuin koskaan aiemmin. Ongelmana on, että yrityksillä on yhä vähänlaisesti intoa kasvuun. Voimakkaasti kasvuhaluisia yrityksiä on selvästi vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa tai Euroopassa keskimäärin.
Yritykset työllistivät 2,8 miljoonasta palkansaajasta noin 1,5 miljoonaa suomalaista. Viime vuonna jätettiin ennätykselliset 3 300 konkurssihakemusta.
Yrittäjyys ja pienyritysten suuri lukumäärä ei OECD:n vertailun mukaan liity mitenkään kansantaloudelliseen menestymiseen vaan pikemminkin päinvastoin. Korkea yrittäjyysaste yhdistyy matalaan työllisyysasteeseen ja työmarkkinoiden heikkoon toimivuuteen.
Yrittäjyys onkin yleisintä juuri matalan tulotason maissa. Kehitysmaissa, joissa sosiaaliturva on olematon, käytännössä jokainen kansalainen on oman onnensa seppä yrittäen tulla toimeen keinolla millä hyvänsä.
Mielenkiintoisia tuloksia esitti Jaakko Kiander jo 20 vuotta sitten VATT:lle tekemässään keskustelualoitteessa. Suomessa oli jo tuolloin enemmän yrittäjiä väestön lukumäärään verrattuna kuin Yhdysvalloissa.
Sen sijaan yrittäjäksi ryhtymisen halukkuus oli Suomessa huomattavasti laimeampaa kuin Yhdysvalloissa. Tuhannesta suomalaisesta vain 14 suunnitteli yrityksen perustamista, kun Yhdysvalloissa vastaava luku oli 84.
Tuolloin myös arvioitiin, että Euroopassa oli kuusi kertaa enemmän tehtaita kuin todellisuudessa tarvittiin. Tuotantoa järjestettäessä jokaista uutta tehdasta kohti jouduttiin sulkemaan kuusi vanhaa tehdasta.
Tässä scumpeterlaisessa ”luovassa tuhossa” yrittäjien ja yritysten määrän lisääminen näyttäytyi hyvin eri valaistuksessa kuin vaikkapa 1960-luvun alussa.
Kilpailukyky on jouduttu rakentamaan rationaalisen kustannustehokkuuden ja massatuotannon skaalaedun varaan. Kysynnässä tapahtuneet muutokset puolestaan aiheuttivat hämmennystä varsinkin pienyrittäjien keskuudessa, jopa yrittäjäidentiteetin tasolla.
Ongelmaa ei helpottanut OECD:n esittämä tosiasia, että hyvä työllisyys, korkea tuottavuus ja väestön vauraus eivät näyttäneet olevan yhteydessä yrittäjyyteen ja yrittäjien lukumäärään. Hyvin toimivaan, vauraaseen ja kehittyneeseen markkinatalouteen ei kuulu korkea pienyrittäjien työvoimaosuus.
Taloussanomat-lehti (25.11.2009) uutisoi aiheesta tuttuun tapaan jo yli 14 vuotta sitten:
– Suomessa on tuoreiden tilastojen mukaan enemmän yrityksiä kuin koskaan aiemmin. Ongelmana on, että yrityksillä on yhä vähänlaisesti intoa kasvuun. Voimakkaasti kasvuhaluisia yrityksiä on selvästi vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa tai Euroopassa keskimäärin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kannattamaton yrittäjyys kertoo tyhmyydestä
Monet pienyrittäjät ovat työelämään sopeutumattomia, joilla ei ole alaistaitoja. Haluavat olla pomoja ja kyykyttää toisia.
Eivät ole joukkuepelaajia ja joukkueen johtajia.
Orpo ja Purra pelaavat SKPJ:ssä.
Huonosti suunnitellut,hoidetut ja tuottamattomat yritykset joutavatkin konkurssiin.
Se kertoo ihmisistä, jotka tekevät itse elämällään jotain, eivätkä halua sitä rajoitettavan tai valvottavan tukien ja avustusten muodossa. Siis halusta elättää itsensä ja perheensä - vaikka suomalainen yhteiskunta lyö jatkuvasti kapuloita rattaisiin byrokratiallaan.
Yhden ja kahden ihmisen yritykset ovat kuin ihmisiä tai yhden ihmisen projekteja. Tälläisiä yrityksiä syntyy ja kuolee vuosittain kutakuinkin yhtä monta.
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒
😋 Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://us4.fun/kissgirl?18312259
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞