johon ihastun on joko mieleltään terve tai sillä tavalla ongelmainen, että uskaltaa kertoa suoraan ennen kuin on liian myöhäistä. Etenkin ocd ja c-ptsd ovat sellaisia, että rajat kaikessa asioinnissa ovat paljon kapeammat kuin muilla, ja se olisi hyvä tietää niin pian kuin mahdollista. Terve mieli pystyy käsittelemään elämän epätäydellisyyksiä ja ennustamattomuutta sekä joustamaan kun ei mene kaikki putkeen. Jousto ja kyky palautua pettymyksistä on ihan kaikki kaikessa kun ruvetaan olemaan oikeassa elämässä oikeiden ihmisten kanssa tekemisissä.
Jos näitä asioita ei kommunikoi toiselle, on väärinymmärryksen todennäköisyys erittäin suuri, jossain vaiheessa posahtaa.
Kertokaa ihanillenne oireiluista ihan niin kuin kertoisitte allergioista, epilepsiasta tai mistä vain. <3
Jos näitä asioita ei kommunikoi toiselle, on väärinymmärryksen todennäköisyys erittäin suuri, jossain vaiheessa posahtaa.
Kertokaa ihanillenne oireiluista ihan niin kuin kertoisitte allergioista, epilepsiasta tai mistä vain. <3
Vastaukset 28
Vanhimmat
Autistina eläminen = Vammaisuus plus keskimääräistä korkeampi älykkyys. Tämä perustuu omakohtaiseen kokemukseeni ja itsediagnoosiin itsestäni. Sosiaalisesti olen tyhymä kuin mikä, vaikka potentiaalia on sitten elämän muilla saroilla ties mihin.
Niin se on. t. Toinen autisti joka on törmännyt ihan samanlaiseen vastapariin.
Kenelle haluat sanasi osoittaa? Usein myös häpeä rajoittaa ihmisten elämää.
Anteeksi mitä?
Niin, muutenhan sitä kertoisi em. rajoitteistaan uudessa ihmissuhteessa.
Totta. Elämme tuossa mielessä kuitenkin maailmanhistorian parasta aikaa eli koskaan ei ole ollut näin ookoo kertoa mielenterveysongelmistaan.
Terveet ihmiset ei tänne kirjoita tuollaisia aloituksia wink wink.
Niin että seuraavalla kerralla ihastut terveeseen masa nykäseen, joka tietää miten morsmaikkuja vaihdetaan.
Minulla on paljon kokemusta erityispiirteisestä kumppanina ja toista sellaista en todellakaan elämääni halua, en yhtäkään millään tavalla ongelmaista.
No onnea loppuelämääsi yksinäisyydessä
Kaikki eivät halua kertoa ja sen ymmärrän. Tietenkin olisi helpompaa, jos tietäisi toisen erityispiirteistä tai haasteista. Olisi ainakin teoriassa mahdollisuus soveltaa omaa toimintaansa niiden mukaan.
Juuri näin. Tämän ihmisen kanssa olisin todellakin jaksanut.
En edes jaksanut lukea, mutta negatiivisesta sävystä päättelin että kirjoitat itsestäsi.
Hehe.
Luepa nyt kuitenkin niin ei jää paha mieli.
En minäkään jaksanut lukea blaah
Nainen on hylännyt ja vienyt tussunsa mukanaan. Ei kannata enää jatkaa.
Olisit ostanu se realldoll nuken ni ei ois ainakaan omin avuin karannu mu kysäseppä kaveriltas ehkäpä hän tietää kenen patjaksi meni sun jälkeen
Kerropa naiselle, oli sitten varttihullu tai kuten aloittaja muuten vaan.... niin sitten tietää viikon päästä jo moni muukin ja tarina on matkan varrella saanut ihan uuden diagnoosin eli sellasta se yleensä on.
Jotenkin ristiriitaista. Kehotat ihmisiä kertomaan ja kuitenkin toivot että seuraava johon ihastut on mieleltään terve.
Elämähän on täynnä ristiriitoja päivittäin sinäkin riitelet jonkun kanssa makuasioista turhempaa riitaa olekkaan toinen tykkää äiteest toinen tyttärest mitäs si jos tykkääkin molemmista eikö siinäkin ole jo montakin ristiriitaa jos oikein alkaa etsimään mitäs si ne äidit jotka himoitsee tyttärensä poikaystävää tai ne tyttäret jotka himoitsevat äitinsä miesystävää tai ne äidit ja tyttäret jotka ovat valmiita jakamaan saman miehen keskenään ja lopulta vika on aina kuitenkin miehessä
Nyt et ihan osannut lukea.
Katsopa ensimmäiset virkkeet kertaalleen.
Näissä miehen provomokelluksissa on erittäin syviä tasoja joilla osoittaa fiksuuttaan heh
Mieleltään terve ymmärtää, ettei psykologiaan kannata kaikessa varsinkaan uskoa. Mieleltään terve ymmärtää, että kuka tahansa on sekä terve, että epäterve ja täysin samaan aikaan. Riippuu vain, kuka mittaa ja mitäkin. Paljon selkeämmän kuvan saat siten, että tapaat kyseisen ihmisen lähipiiriä ja tuttuja, jotka kertovat kyllä, minkälainen se ihminen on muiden silmin. Ja hommahan menee niin, että vasta ajan kanssa voit muodostaa sen todellisen kuvan itse. Joten riskit on vaikka mitään diagnoosia ihastuksellasi olisikaan. Ja siihen menee vuosia. Itse olen tavannut jos jonkin moisia ihmisiä vaikka millä diagnooseilla tai ilman. Ja se ei todellakaan ole ollut yksiselitteistä tai voinut niputtaa yhtäkään heistä mihinkään " ryhmään diagnoosin alle" . Osa jopa monidiagnosoiduista osoittautunut tervepäisimmiksi ja luotettavimmaksi tyypeiksi ajan mittaan. Kun taas joku jolla mitään diagnoosia, onkin osoittautunut myös isomman porukan mielestä siksi epäterveimmäksi tyypiksi ajan mittaan. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan ihastuksen joka kuuluu sinulle sopivaan kategoriaan. Psykiatrian suhteen kannattaa kuitenkin varautua yllätyksiin. Ja ainahan se " tervekin " ihminen voi sairastua. Varsinkin jos se "sairaus" voidaan diagnosoida muutamia lippuja ja lappuja ruksittamalla alle 50 minuutissa. Siinä onkin se uskottavuuden ydin, mitä psykiatriaan tulee.
Jossain määrin noin. Tässä tapauksessa oli vain sellainen erityisyys, että kaikki mitä ei voinut hallita (tai ennustaa hyvissä ajoin) aiheutti hänessä kärsimystä. Ja kun tarpeeksi satuttaa ihan vain olemalla tavallinen ihminen, sitä enemmän asiat menevät pieleen.
Erityishuomiointia ei oikein voi järjestää, jos ei tiedä mitkä tällaisen ihmisen 'säännöt' ovat. Pakko-oireethan ja triggerit voivat olla mitä vain maan ja taivaan välillä; ne pitäisi yksinkertaisesti kommunikoida toiselle. Arvailuleikki tuottaa vain harmia kaikille.
No ymmärrän ton pointin. Mutta eihän tuo nyt kaikkiin päde. Ja jokainen on yksilö. Ja aika hyvin luetun perusteella ymmärtäen pääsit jyvälle mistä oli kyse juuri kyseisesi ihmisen kohdalla. Kävikö siis niin, että kun puhuitte asiasta ja homma selvisi, eli avautui sinulle, niin päätit, että ei ole sinun juttu? Että liian hankala keissi? Ja nyt koet, että suojelet itseäsi, ettei " sellainen" toistu. Siihen on toki jokaisella täysi oikeus. Ja myös velvollisuus miettiä, mitä itse jaksaa ja haluaa. En vaan henkilökohtaisesti perusta oikein diagnoosien tai psykiatrian juttuihin. Kuulostaa siltä, ettei sitten kuitenkaan ihan auennut juttu, jos koit, että "olemalla tavallinen ihminen" satuttaa. Että ehkä ette sitten kuitenkaan päässeet selville mikä siinä sitten oli. Ja toisaalta, vaikka olisit saanut kattavat selvitykset, niin olisiko muuttanut tilannetta? Se on kuitenkin aina kahden kauppa jos suhteessa on johonkin. Ja olisitko osannut tehdä siinä sen enempää, tai edes halunnut? Kuin tämä toinenkaan? Vaikka olisit saanut minkälaiset selvitykset? Parempaa onnea nyt kuitenkin Ensi kertaan ihastumisesi suhteen.
Olisitko voinut vain puhua. Jos oli vain väärin ymmärrys. Se ei tarvitse edes diagnoosia. Aivan normaali ihminen voi siihen langeta.
Aloittaja puhuu asiaa.Näin se menee oikeessakin elämässä.Kyllä on tuskastuttavaa vääntää samoista asioista kerta toisensa jälkeen.On kokemusta pitkältä ajalta mutta voimat loppuu väkisten.Vaikka miten rakastaa toista niin täytyy muistaa itseäkin ennenkuin voimat loppuu kokonaan.Kukas sinua sitten auttaa? Epävarmuus osa suhdetta kun ajatukset ja mieli heittelee . Sovituista aikatauluista pitäminen usein mahdotonta ja unohdellaan yhtä sun toista.Kun huomautat asiasta niin usein vastauksena et oo sanonut en muista kyllä tuollaista.Mutta omalta kohdaltani voin sanoa että opettavaista aikaa ja se oli osa tätä elämää enkä poiskaan antaisi enkä syyttävää sormea heristä.Mutta jos suhteen alussa puhuttaisiin avoimesti niinkuin aloittaja mainitsi niin asioihin voisi varautua ja suhtautua ihan eri tavalla.Itsekkin olin hukassa monien juttujen takia suhteen alussa mutta rakkauden huumassa et ajattele niitä asioita niin järjellä.Sitten jossain vaiheessa alkoi tuskastumista tulla että alkoi mennä solmuun asiat.Eräänä päivänä kumppani sanoi että minulla on nähtävästi xxxxxxxx.Se oli helpottava kuulla ja tuntui että nyt pystyn suhtautumaan tähän eri näkökulmasta.Aloin samantien lukemaan aiheesta ja sieltähän löytyi tuttua asiaa.Mutta loppulauseena että polttoaine loppui jossain matkalla ja se siitä tälläkertaa....
Niin. Ehkä tästä voitaisiin vetää johtopäätöksiä siihen suuntaan. Että asioista kannattaa puhua aina. Oli sitten diagnoosia tai ei. Ja ihan kaikesta, mikä tuntuu kuormittavalta tai pahalta tai mistä syystä kokeekaan tarpeelliseksi. Ja koittaa ottaa selvää ajoissa missä mennään ja miksi. Sekä etsiä tietoa. Se on toki varmasti suurimman osan pyrkimyskin ja elämä ei vain usein mene niin helposti. Joskus koen vain sen parempana, että olisi avoimemmin mielin. Jos asioita rupeaa katselemaan diagnoosien valosta tai kannalta, saattaa jotakin oleennaista tai tärkeääkin jäädä oivaltamatta tai huomaamatta. Huomio voi kiinnittyä silloin muualle ja niinkin voi käydä, että saa nopeita selityksiä, jotka voisivat johtaa jopa harhaan oikeasta asiasta. Jokainen itse tietää toki parhaiten. Ja on oman elämänsä asiantuntija. Ja onhan niitä peilejä myös ympärillä, ettei kenenkään tarvitse ihan ilman muiden palautetta itsekseen kaikkea miettiä. Sitä varmistusta on kuitenkin olemassa kanssaihmisistä. Kun niiltäkin vaan kysyy, mitä mieltä ovat siitä mitä havainnoivat.