ilman sinua. Jokainen hetki sinun läsnäoloasi on kuin kieleltä haihtuva pisara. Ne hetket haluaisin pitää ja unohtaa. Pitää mielettömän mieleni poimuissa ikuisesti, tuomassa valoa poluilleni. Unohtaa, etten päiviäni hiipuisi hiljaa ikävän hiilloksessa ja öitäni puhaltaisi hiillosta liekkiin muistikuvilla sinusta. Tuot elämääni iloa pelkällä olemassaolollasi. Siinä ilossa kuulen galaksien liikkeen, ylistyslaulun elämälle. Sen haluaisi kuulla aina vain uudestaan; nuotit luen liikkeestäsi kun olet edessäni. Ihailen sinua hyvin monella tavalla. Sellaisella tavalla, joka on levollisuutta ilman idealisaatiota. Odotan että näen sinut jälleen. Odotan sitä kuin pienet silmut keväistä sadetta, heräämisen hetkeä.
Ääretön ranta on kaipuuni sinuun. Sillä rannalla vaeltelen vailla suuntaa, toivoen askeleitasi vierelleni. Niitä askeleita, jotka joskus ovat tuoneet sinut niin lähelle minua, että käsivartemme ovat koskettaneet. Sitä ajatellessani sydämeni liike tihenee ja hengästyn kuin juoksisin perääsi valveunissani. Tämä vaeltelu johdattaa tutkimaan kaikkea, mitä on: simpukan kuoret, nuo helmettömät päivät ilman kasvojasi edessäni. Aallot, nuo ajan laskokset jotka muovaavat muistojen kivistä sinun piirteesi esiin. Kaislat, nuo heräämisen hetkistä kurottuvat ajatukseni kohti sinua. Levät, nuo pinnan alla virtojen liikkeessä huojuvat pelkoni ja epävarmuuteni. Lasinsirpaleet, nuo keskeneräisyyteni kappaleet. Kaiken tämän haluaisin jakaa kanssasi pelotta; antaa elämän tuulen kannatella rikkinäisiä siipiäni, jotka lyövät kaipauksen tahtiin. Olet rakas minulle.
Ääretön ranta on kaipuuni sinuun. Sillä rannalla vaeltelen vailla suuntaa, toivoen askeleitasi vierelleni. Niitä askeleita, jotka joskus ovat tuoneet sinut niin lähelle minua, että käsivartemme ovat koskettaneet. Sitä ajatellessani sydämeni liike tihenee ja hengästyn kuin juoksisin perääsi valveunissani. Tämä vaeltelu johdattaa tutkimaan kaikkea, mitä on: simpukan kuoret, nuo helmettömät päivät ilman kasvojasi edessäni. Aallot, nuo ajan laskokset jotka muovaavat muistojen kivistä sinun piirteesi esiin. Kaislat, nuo heräämisen hetkistä kurottuvat ajatukseni kohti sinua. Levät, nuo pinnan alla virtojen liikkeessä huojuvat pelkoni ja epävarmuuteni. Lasinsirpaleet, nuo keskeneräisyyteni kappaleet. Kaiken tämän haluaisin jakaa kanssasi pelotta; antaa elämän tuulen kannatella rikkinäisiä siipiäni, jotka lyövät kaipauksen tahtiin. Olet rakas minulle.
Vastaukset 357
Vanhimmat
Rakaaas on hän. Niin upeasti tunteitasi sanoitat. Mykisti…jopa minut!
Kiitos. Hän on rakas minulle. Minä olen mennyt hänen kanssaan sanattomaksi, niin suuri vaikutus hänellä on minuun. En tällaisia osaa hänelle puhua; siksi kirjoitan.
Hyvä kun kirjoitat sinulla on lahjoja.
Kuulostaapa tutulta. Olen kokenut hallitsemattoman suuria tunteita viime aikoina ja yksi ihana on ne saanut minussa aikaan… Haluan hänet maailman eniten lähelleni ja samaan aikaan juoksen pakoon koska pelkään
Kiitos. Luulen ymmärtäväni jotakin kokemuksestasi. Minä myös olen kokenut, kuten hienosti jo ilmaisit, hallitsemattoman suuria tunteita. Jotka yksi ihana on saanut aikaan. Kiteytit sen mistä minulla on kysymys. Haluan hänet lähelleni mutta pelkään. Tunteiden voimaa ja monta muutakin asiaa. Mitä sinä pelkäät?
Tunteiden voimaa pelkään minäkin..
Tiedän, että hän ihana toisi minun elämääni paljon iloa ja lämpöä, mutta samalla pelottaa pystynkö keskittymään arkeeni, jos hyppään hänen syliin…. Pelottaa, etten pysty ajatella sen jälkeen muuta. Henkinen ja fyysinen puoli kun kolahtaa näin niin se voi olla hallitsemattoman ihanaa… Ihan järjissäni en ole viime viikkoinakaan enää ollut, unohdun ajattelemaan häntä jatkuvasti
Hienosti kuvasit, ihan kuin olisi omia kokemuksiaan lukenut. Ei lisättävää. Minulla kolahtivat kaikki puolet. Arkeen keskittyminen ei suju enää, vaikka en häntä saakaan sylissäni pitää.
Olet hän tunnen sen.
En ole valitettavasti. Mä kaipaan ihmistä kymmenen vuoden takaa, hän ei edes muista mua enää.
Minä en kaipaa ihmistä kymmenen vuoden takaa.
Kyllä jotkut ihmiset jää mieleen merkityksellisinä 10 vuoden takaa. Ehkä häntä ei enää kaipaa samalla tavoin, mutta häntä kantaa kuitenkin sydämessään mukana loppuun asti.
Sairaat kaipaavat ihmistä 40 vuoden takaa. Sitä sanotaan pakkomielteeksi. Erillistyminen lapsena jäänyt kesken.
Kiitos samoin,en tiedä mitä hänen kanssaan tehdä muutama kerta nähty teki lamaannuttavan vaikutuksen tämä nainen.Siitä huolimatta hyvät yöt.
❤❤❤
Todella kauniisti kirjoitettu. Eheytyisitte yhdessä. Halaus sinulle, toivottavasti saat rakkaasi.
Kiitos sinulle. Toivon että saadaan toisemme.
Näin arvokkaita, ei kukaan uskalla omia.
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Kammottava kioski kyl
En ole täällä omaa aloitustani käynyt kehumassa. Minulla ei ole tarvetta sellaiseen. Tiedän oman arvoni. Kirjoitan kaipauksesta, koska kaipaan toista ihmistä. Onko sinun jotenkin vaikea hyväksyä tätä?
Tiedät kyllä. että osaat erinomaisesti tulkita tunteitasi, niitä sanoittaa. Älä välitä pahanilman linnuista ja möröistä, he ovat vain kateellisia.
Hieno kirjoitus!
Todella hieno.
Kiitos! Voi kiittää myös ihmistä jota kaipaan.
Tekoälyllä saa kaikenlaista tekstiä aikaiseksi.
Ei ole tekoälyn kirjoitus tämä vaan minun. Ja minä olen ihminen enkä Terminator.
Upea, samaistuttava teksti niin kuin Varjotkin oli!
Kiitos!
Se on onnekas kenelle sanoitit näin hienosti!
Kiitos, en tiedä ajattelisiko hän näin jos tietäisi, ehkä ahdistuisi. Ehkä ei arvaisi koska hänen seurassaan menetän puhekykyni jollain tavalla. En oikein osaa sanoa mitään mielekästä.
avaatko vähän lisää, miksi puhekykysi menee? Onko ympäristö missä keskustelette "rasite" avoimelle keskustelulle?
Odottaako toinen sinulta mielekästä jutustelua? Tietääkö hän tunteistasi?
Menee siksi koska minulla on tunteita häntä kohtaan. Ympäristökin on rasite. En tiedä mitä hän minulta odottaa vai odottaako mitään. Ei tiedä tunteistani. Siis siitä että olen ihastunut.
Onko mahdollista että annat hänelle kirjeen käteen ja poistut?.
Näin toisellekkaan osapuolelle ei tule kiusaantunut olo ja hän pystyy sulattelemaan asian paremmin. Hän voi ehkä tietää tunteistasi,mutta kokee ympäristön myös rasitteena.
Et häviä tässä mitään ja jos hän ei syty niin tappio on nieltävä.
Pahempaa on jos et kokeile ja jatkat itsesi ja muiden huijaamista palstalla.
En koe huijaavani ketään. Jonnekin tämä kaipaus on purettava. Sille en voi mitään, jos hänellä ei ole tunteita, se pitää vain hyväksyä. Kirje tai viesti on parempi tapa kuin päin naamaa sanominen, näin on. Saa aikaa sulatella asiaa. Ehkä hän on huomannut että tunteita on, ehkä ei. Ympäristö on useimmiten rasite.
🐞💕🐞
Jatkoa. Avaan kirjan lukeakseni. Siitä ei oikein tule mitään, koska yksikin sana lehdillä viittaa sinuun mieleni verkostoissa jotka virittyvät kaipuuseen. Virtaat ajatuksiini lomittuneena kuin hiekka tiimalasissa. Aina uudestaan käännän tiimalasin ympäri katsomalla kuvaasi. Sinä, sinä ja aina vain uudelleen sinä; tämä labyrinttini jossa seinät ovat hiljaisuudestani tunteideni suhteen.
Minun on vaikea hillitä itseäni. Lupasin itselleni että en ota yhteyttä, mutta se lupaus ei pitänyt. Olet minulle elämän suuri paradoksi ja mysteeri. Mysteeri, koska haluaisin tietää sinusta kaiken mutta en uskalla kysyä. Paradoksi, sen takia miten minuun vaikutat. Aina kun sinulta tulee viesti, hypähtelen ilosta ja tunnen syvää surua siitä että et ole lähelläni. Tulen levottomaksi kuin kaarnalaiva repaleisine purjeineen avomerellä; tulen levolliseksi kuin raukeat pilvet taivaalla kirkkaana kesäpäivänä, korkealla, tuulten hyväilyissä.
Menetän yöuneni laskien päiviä kohtaamiseemme ja nukun paremmin, kuin lapsi joka on kuullut ihmisen äänen ensimmäistä kertaa. Minusta tulee lapsellinen; olen mustasukkainen seurastasi kuin kolmevuotias joka näkee lempilelunsa toisen käsissä. Minusta tulee kypsä aikuinen; haluan kehittyä ja antaa sinun vaikuttaa minuun. Yritän ajatella sinua ja olla ottamatta liikaa yhteyttä; samalla olen kontrolloimaton näissä tunteissani sinuun, minun otteeni kaikesta irtoaa ja on samalla voimakkaampi.
Olen mennyt kanssasi sanattomaksi; se on minulle hyvä. Tunsin siinä hetkessä riemua älystäsi ja viisaudestasi. Olen mennyt sanattomaksi toisellakin tavalla; lähelläsi melkein unohdan hengittää ja puheeni on turhia katkonaisia lauseita, irrallisina ne vaeltavat sinne ja tänne kotiaan etsien. Olet tuonut elämääni lisää sanoja; kirjoitan kuin juuri taidon oppineena, täynnä palavaa halua ilmaista se kaikki, mikä kohtaamisissamme sanomatta jää.
Veden ankara paine melkein murskasi minut; olin pato jonka avasit ja nyt etsin itseäni uudelleen samalla jotakin tärkeää löytäneenä. Olin auki vähän joka suuntaan, saranoiden väsymyksestä narahdellessa, olin ovi, jonka suljit. Olet jotenkin ihmeellinen persoona; toista kaltaistasi en ole tavannut.
sait mut just itkemään. oon sanaton. oon kokenut suuria tunteita itsekkin. oon todennäköisesti toivoton romantikko, tää on balsamia mun haavoille, rakkauden parantava voima.
Kiitos kauniista vastauksestasi. Ihanaa jos tekstini kosketti tällä tavalla. Toivoton romantikko kai minäkin olen. Tällaisten tunteiden kanssa on joskus vaikea elää ja niitä on vaikea paljastaa.
❤️…
Kirjoitat kauniisti ❤️ uskallatko paljastaa keneltä kenelle?
Hiillos hehkuu yhä
Kiitos, en ainakaan tässä vaiheessa halua sanoa. Näillä palstoilla kuten elämässä muutenkaan kaikki eivät aina halua hyvää muille. Minun pitäisi sanoa tämä hänelle, mutta en uskalla.
Onko sun horoskooppi kalat
:D me ihanat kauheat kalat, joiden sydän on puhdasta valoa juuri tänään.
Joo 😂
Ei. 😀
no niin, hieno homma
Lapset lapset nyt ei enää leikitä nukkumaanmenoaika.
Äläpä kuule ryppyile, minä sanon Joo 😂
Ja mitä se joo tarkoittaa.
Kaikkea myönteistä.
Kai sen noinkin voi kiteyttää.
Mykistävää tekstiä aloittajalta. Kiitos kuka oletkaan. Tämä todella ruokkii sieluani 🩷
Kiitos, ihanaa jos tekstistäni oli iloa.
kirjoitat todella kauniisti :) toivon kaipauksen tuovan yhteen heidät jotka ykseydestä muovattiin toistensa kuviksi. itku puhdistaa, ystäväiseni.
Kiitos :) Mikä se ykseys on sinulle? Itku puhdistaa, kyllä.
kaikkeus,universumi, jumaluus joka virtaa meissä jokaisessa. ykseydellä tarkoitin yhtä sielua joka kaikkeuden, luojan edessä jaettiin kahdeksi. sinä ja minä. me.
Mistä tunnistat sen että joku on sinulle tällainen henkilö?
kun katsoo asioita niinkuin ne ovat, näkee todellisuuden joka joskus oli ja on edelleen.
mitä sydän sanoo.
Mutta miten katsot asioita niinkuin ne ovat? Sydämeni kaipaa häntä. Mutta hän ei luultavasti tunne samoin.
Mistä luulosi kumpuaa? Mielesi syövereistä, eilisen kosketuksesta?
Se on totta että en voi tietää mitä hän ajattelee.
Tunnet sen. Näet hänet sielusi silmin juuri nyt.
Tarkoititko sitä että kirjoituksissani näen hänet sieluni silmin?
Kiitos kauniista kirjoituksesta ap. Tuli haikea olo. Niin paljon rakastin ja rakastan yhä. Vuodet vierivät, mutta en unohda. Muistan jokaisen kosketuksen, hellät kädet ympärilläni ja katseen, joka oli lempeämpi ja rakastavampi kuin kenenkään koskaan. Muistan intohimon kuumuuden sulautuessamme toisiimme ja unohtaessamme maailman ympärillämme. Olimme vain me kaksi ja onnellisuus, jollaista en ennen tiennyt olevan olemassakaan. Siinä hän oli. Mies. Tuikkivat silmät ja hymy, joka lauloi sisäistä iloa, sinä minun. Joskus silmät täyttyivät kyynelistä, herkkyys ja suru valuivat kristalleina poskille, aina sinun- silti- tiedänhän minä rakkaani. Sinä teet kuten itsellesi katsot parhaaksi, älä ajattele minun tunteitani. Rakastan sinua, älä pelkää. Tämä tuska ottaa vieläkin joskus vallan, olen yksin. t.niittykukka
En yleensä jaksa avata ja lukea pitkiä ketjuja, mutta nyt tein poikkeuksen ja se kannatti! Nyt oli ihan älyttömän kauniisti kirjoitettu aloitus! <3
Kiitos!
Suurin toiveeni on ollut löytää vierelleni ihminen, joka ymmärtäisi minua ja joka keventäisi omaa olemista. Ei tarvitsisi aina ja ikuisesti selitellä itseään ja surra, kun henkinen yhteys jää kuitenkin puuttumaan…
Siinä hän nyt on. Hän on se, josta olen elämäni vain haaveillut.
Tunnen samoin yhtä naista kohtaan. Tuntui siltä et hän on se, jota olen odottanut koko elämäni.
Olin onnellinen et löysin hänet. Sitten se ei toiminut kuitenkaan. Ei sitä oikein ymmärrä miksi se tuntui niin hyvältä. Jos ei siitä voi tulla mitään?
Todella upea kiejoitus Ap.
Kiitos, minä olen myös miettinyt, miksi jokin tuntuu niin hyvältä, jos siitä ei voi tulla mitään.
Ne on ne haaveet ja kuvitellut ominaisuudet joita toiselle asettaa.
Ei liity aina tällaiseen.
Olen ihastunut varattuun, se syö sisintä.
Tietääkö tämä varattu tunteistasi? Repivältä tilanteelta kuulostaa. Vaikeuttaa myös tunteista puhumista.
Joskus vähemmän on enemmän. Yleensä minulle ainakin. En tarvitse kielikuvien koukeroimia, ylimakeita maalaavia kaipauksen sanoja. Liirum-laarumia.
”Kaipaan”
”Mulla on ikävä”
”Rakastan”
aivan riittäviä, asiansa ajavia
Ei ole kyse mistään ylimakeilusta. Sinä et tiedä kuinka hyvin tunnen tämän ihmisen tai kuinka hyvin hän tuntee minut. Kauniita asioita toista kohtaan voi tuntea, vaikka tietäisikin että kummallakin on ongelmansa ja puutteensa, epätäydellisiä ihmisiä kun olemme kaikki. En voi hänelle suoraan sanoa lyhyesti noin, siksi kirjoitan kaipauksestani.
Minun lemppari olet.❤️ Oon lukenu noi ihan muutamaan kertaan..
Sivust
Kiitos.
Jatkoa. Kaipaan seuraasi, kaipaan sitä niin paljon että tuntuu siltä että sanat eivät riitä sitä ilmaisemaan. Sanani ovat vain heijastuksia todellisuudesta, ohikiitävistä hetkistä, väreitä jotka veteen heitetty kivi synnyttää. Tämä tunne puristaa sydäntäni kuin valtamerien vedet pohjaa, jossakin syvällä, siellä missä pimeys vartioi kaikkea kalpeaa elämää. Hipaisen näppäimistöä, sormiani polttelee. Käyn painiin itseni kanssa; tämä ei pääty hyvin. Itsehillintäni ei toimi, ei ollenkaan, se on kuin vanhan linnoituksen raunio, jossa naakat huutavat kutsuhuutojaan.
Kirjoitukseni ovat kaipauksesta nouseva kutsu jonnekin universumiin. Kutsun jotain itseäni suurempaa, vähäisin taidoin. Tämä on jokin outo, rauhaton voima joka minua liikuttaa. Sait minut ajattelemaan ja tuntemaan. Nyt olen kuin lintu häkissä tämän kaiken kanssa. Minulla on avain ja haluan lentää, mutta pelkään vapautta. Sinuun minä olen mieltynyt; se on valtaa. Valtaa murtaa minut kuin ruoko. Tämä ruoko ei pelännyt tuulten armoilla, mutta pelkään mitä ajattelet minusta. Pelkään tunteideni voimaa. Pelkään tätä kaikkea.
Pelkoni on muuri sanojeni tiellä. Suoraan sanomisen tiellä. Vähäiset ovat voimani kiipeämään tuon muurin yli. Kuitenkin jokainen päivä ilman sinua on miekka, joka lävistää minut. Vuodan kaipuusta kuiviin. Sidon itseni historiani liinavaatteilla, panssaripaidoilla jotka aikanaan muodostin. Se ei toimi; vain odotan sinua hiljaa kuin laiva majakan valoa. Viimeinen kuiskaukseni yöhön on: olet minulle rakas ja sitä ei mikään muuta.
Harmi, että hän ihana tekstin takana pelkää niin paljon. Toiveeni olisi ollut vain nähdä sinut ja olla kanssasi hetki. Vaikka sitten ihan hiljaa.
Viimeinen kuiskaukseni sinulle yöhön on:
Olisin toivonut tekoja 💔
Mitä tekoja olisit toivonut? Minä haluaisin nähdä hänet ja olla hänen kanssaan edes hetken.
Sitä olisin halunnut
Voinko tulla johonki näkemään tätä kirjottajaa.
et voi herää
Millon olet nähnyt viimeksi tai tulet näkemään? Kauniisti ilmaiset itseäsi ja tunteitasi.
Kiitos. En ole vielä varma milloin näen seuraavan kerran.
Uskon että sisimmässäsi tiedät jo. Olet lukenut sen rivien välistä ja sivulauseista, hänen silmistään, niistä hiljaisista sanattomista hetkistä kun sielut hiljaa hymyilee toisilleen. Mitä pelkäät? Itseäsikö? Että et pystyisi sittenkään? Että epäonnistuisit?
Hienosti kirjoitit. Rivien välit ja sivulauseet voivat olla petollisia; niihin saattaa sijoittaa omia fantasioitaan varsinkin silloin jos on omia tunteita pelissä. Ehkä pelkään itseäni myös, epäonnistumista.
Epäonnistuit jo.
Kerrotko minullekin lisää tästä asiasta. Ihmiset yleensä joskus myös epäonnistuvat. Tuleeko se yllätyksenä sinulle?
''Yleensä joskus'' ? Sinä ainakin suomen kielessä.
Et ole paradokseista koskaan kuullut?
Kerrassaan upeaa sanoitusta kaipuusta saavuttamatonta rakkautta kohtaan. Hänen on täytynyt kolahtaa kovaa ja syvälle aloittajan sydämeen täysin yllättäen.
Aloittaja, miksi juuri hän? Mikä tekee hänestä juuri niin erityisen?
Kiitos, saavuttamaton on. Hän todella kolahti kovaa ja syvälle, yllättäen. Hän on älykäs, hauska, empaattinen ja viisas. Eikä välttämättä helppo ihminen kaikin tavoin. Hän edistää kehittymistäni ihmisenä, osuu joskus kipupisteisiini.
Ne todella merkitykselliset ihmiset ovat juuri tuollaisia. He osuvat juuri niihin meidän kipupisteisiin, jotka saavat meidät niin haavoittuvaisuiksi. Mutta niin sen kuuluu ollakin, jotta me teemme sisäisen työmme tullaksemme parhaiksi versioiksi itsestämme. He haastavat meitä niin paljon ettei ole muuta vaihtoehtoa enää kuin antautua elämän ja rakkauden edessä. Ilman tätä työtä emme koskaan ymmärtäisi Rakkauden syvintä olemusta. Se ei tosiaankaan ole mitään shampanjaa ja vaahtokarkkeja eikä pelkkää siirappista romantiikkaa. Elämämme tärkein tehtävä on oma kasvu ja kehitys ja sitä kautta oman itsemme löytäminen. Vasta sen jälleen voi myös romantiikka kukkia ja kukoistaa sekä koko elämä avautuu eteemme ihan uudella tavalla 🩷
Kyllä, kyllä muttei se aito ole suunnitelmallista se tulee persoonasta luonnostaan, tarkoitan tätä haastamista.
Hän haastaa minua ja rakastan sitä. Hän on rohkea tehdessään niin. Hänen kanssaan tunnen halua antautua. Elämälle, rakkaudelle, hänelle.
Missä tämä yhteentörmäys tapahtui?😊
Ei työpaikalla, sen voin sanoa.
Miten hän sinua voi haastaa?
Rohkea, intohimoinen nainen?
Ja sinä jarraat niinkö?
Haluat olla saavuttamattoma turvan satamassa, pelkäätkö jos ehdottaa jotakin? Pakenet?
En pakenisi jos hän ehdottaisi jotakin.
EräJormalle on hyvä ja turvallinen antautua.
Jatkoa. Yön kynttilä palaa hiljaa aamuksi. Sen savu verhoaa sinut minulta. Saippuakuplia ovat ajatukseni; ne puhallan ilmaan vaikka tiedän etteivät ne luoksesi asti lennä. Viestini sinulle on lasinsirpaleille astumista; ylitän itseni joka kerta. Sisimpäni on nuorallatanssia; voin koska tahansa horjahtaa tyhjyyteen. Tämän nuoran kuitenkin itse valitsin kun en tunteitani leikannut irti realiteettien veitsellä. En pystynyt siihen. Askeleesi kaikuvat silmieni takana ja niiden läpi katson kaikkea mikä herää. En tiedä olenko unessa vai valveilla; tiedän vain että tavoitan sinua ja se piirtää ympärilleni piirin jonka ylitse en voi käydä. Lupaan itselleni että en katso, en kosketa. Lupaan itselleni että katson, kosketan. Sait uneen manalan vartijan ja noudin sieluni takaisin. Nyt en tiedä mitä sielullani tekisin, koska se huutaa sinun perääsi.
Kolmipäinen koira on ollut tuttu näky.
Olit peloistasi huolimatta peloton, sitä rohkeudeksikin kutsutaan.
Rakasta koko sielullasi jokaista elävää ja elotonta.
Silloin olen kanssasi ja saan syleillä sinua aamun ensimmäisillä hetkillä, kun aurinko valaisee heikoimmankin rikkaruohon ja yö ottaa meidät vastaan.
Syleile minua rakas.
Kolmipäisen koiran kesytit ja sieluni sain takaisin. Nyt rakastan taas oraalla olevaa viljaa, lokkien huutoa, kylmien asemien yksinäisiä miehiä ja naisia, niitä hetkiä jolloin epäonnistuin, niitä hetkiä jolloin olin parhaimmillani. Rakastan taas ihmisten vilinää kaduilla ja kuusien kuisketta erämaassa, lasten leikkiä ja rollaattoriinsa nojaavaa vanhusta. Rakastan kivien pyörivää liikettä puroissa ja harmaita, pilvisiä päiviä. Kaikki ympärilläni sykkii, pursuilee. Sinun syleilysi niissä tunnen, siunauksen, aamun ottaessa yön vastaan ja päivän painuessa mailleen.
EräJormaa
Kaunista tekstiä. Rakkaus saa mielen kierroksille. Rakkaus vaatii tekoja. Tuo hullun ihana ja joskus raivostuttava Rakkaus.
Kiitos. Hyvin sanottu rakkaudesta.
Me aloimme puhua.
Katsoimme toisiamme, sitten poispäin.
Kyyneleet kohosivat silmiini mutta en voinut itkeä. Halusin tarttua käteesi mutta käteni tärisi. Laskit päiviä siihen kun tapaisimme taas.
Molemmista tuntui että eroaisimme ikiajoiksi.
Pienen kellon tikitys täytti hiljaisen huoneen.
Kuuntele, sanoin.
Se on niin äänekäs kuin yksinäisellä tiellä laukkaava hevonen, yhtä äänekäs kuin ohitse laukkaava hevonen yöllä.
Sinä hiljensit syleilyysi.
Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on sielu yhteinen. 🫂
Silmäilessäni palstan tekstejä ajatuksiini nousi, onko kuitenkaan sanat puhtaita ja aitoja sanoja. Jos niitä lausutaan toiselle ja jos niitä vastaanotetaan toiselta, toisten murskattujen sydänten päällä, hylättyjen lasten, tuhottujen kotien raunioilla. Ei, ne ovat tyhjiä, vastuuttomia sanoja. Turhaa on syntein raunioille linnaa rakentaa.
Miksi sinulla tuli tällaista mieleen? Mitä se kertoo sinusta?
Näkemyksesi on melodramaattinen. Jos kaksi ihmistä eroaa kumppaneistaan, ei aina ole kyse joistain murskatuista sydämistä. Voi olla että lähtevä osapuoli ei ole saanut rakkautta, läheisyyttä jne. aikoihin. Voi olla että puolisot ovat kasvaneet erilleen tai olleet alunperinkin väärät toisilleen. Joskus on niin, että entiset ja nykyiset kumppanit tulevat hyvin toimeen keskenään. Ei lapsia välttämättä kukaan ole hylännyt.
Niin ja lapset voi hylätä vanhempansa väliaikaisesti tienkin se kuuluu kodista irrottautumiseen aikuistumiseen.Toisilla lapsilla se kestää pitempään toisilla ei juurikaan.
Mitä parisuhteisiin tulee, on jokaisella oikeus aloittaa uudelleen.
Kaikkien janoisten garygrantti. Kysyn sinulta ap oletko lainannut tekstisi jostain kioskikirjallisuudesta?
Ei ole lainattua tekstiä. Kai minä nyt osaan lainausmerkkejä käyttää. Mistä sinä mielipiteesi kaivoit, kierrätyslavalta?
Mokomakin mielensäpahoittaja oot. Kaunista tekstiä ap tuottanut, jokuhan se romanttisen kertomakirjallisuudenkin luo. Joillakin on se taito. Nautitaan me muut siitä, kuten musiikista ja muusta taiteesta.
Jatkoa. Vain sinä olit mielessäni, kuin hiljaa tippuvat sadepisarat joissa uneksin tuntevani kosketuksesi. Valon heijastuksia pinnoilla; niissä näin kasvosi. Askeleeni, rauta alasimella, niihin piirtyvät muistojen lyönnit. Olen väsynyt, tuulen riepottelema lehti; virkistyn kun ajattelen sinua. Herätit minussa voimia joita en hallitse, niissä on sulavan lumen tuoksu. Sydämeni kantaa sinua mukanaan minne menenkin. Kuin hiljainen rukous on toiveeni että sinulta tulisi viesti; sanasi ovat suola päivieni leipään.
Mitä jos toteuttaisit toiveesi laittamalla viestin? Tunteet on hyvä hallita mutta rakkaus kun iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, se on toinen juttu se. Hallitsematon voima on ottanut otteeseen, riudut rakkaudesta. Oletko unessa vai heräätkö hetkeen? Katuisitko passiivisuutta elon viimeisillä hetkillä? Mitä olisiko voinut olla kun sydän pakahtuu jo tiedon murusista? Vai oliko kaikki vain illuusiota? Pyysin sinua mukaani, mutta sinä jäit.
Mä en saa tästä tunnetta. Jotenkin liian paatosta teenäistä.
Kirjoita itse parempi.
Mitään teennäistä ei kaipuussani ole.
Minusta runoissa yksinkertaisuus on kaunista. Ei mikään romaanin mittainen teksti mihin on kaikki vertauskuvat maan ja taivaan väliltä laitettu. En tunne sellaista kaipausta että voisin kirjoittaa .
Eivät tekstini oikeastaan runoja ole. Ne ovat vain kirjoituksia kaipauksesta sen kummemmin lokeroimatta ja lukitsematta tyylisuuntaa.
Huh huh, liikaa, ihan liikaa olisi tuo oikeasti tietää..olisi kyllä jokainen otettu.
Välähdys pimeässä.
Tämän asian haluaisin jakaa hänen kanssaan.
Se on juhlapäivä kun olen hänen kanssaan tekemisissä.
Noita juhlapäiviä on useinkin?
Hyvin kuvattu, sielun ravintoa nuo päivät, harvat, minullekin.
Ei niin usein kuin haluaisin.
Entä jos kumpikaan ei uskalla mitään kun pelkää ahdistavansa?
Hyvä kysymys. Hänelle en tunteita minua kohtaan oleta. Mutta minun kai pitäisi tehdä jotakin, koska tunteita on. Lopettaa kaipaaminen tai sanoa suoraan. Aina voi myös lähestyä pikkuhiljaa. Ja katsoa miten toinen siihen reagoi.
Hän mies ei ainakaan minua ahdistaisi… Päinvastoin! Hän toisi iloa päiviini. Äskenkin olisi ollut kiva katsoa diili hänen kanssa (toki en tiedä edes katsooko sen tyylisiä sarjoja). Niin paljon opittavaa toisesta olisi
-sivusta
Entä jos onkin, entä jos toinen odottaa että jotakin henkilökohtaisempaa lausut ja jatkaaa tuosta? Odottaa jotain muuta kuin tavanomaista yleisjargonia? Olit kai tehnytkin vai tulkitsiko aiemmin väärin kirjoituksiasi?
Jotain henkilökohtaisempaa pitäisi ehkä sanoa. Aiemmat sanomiseni voi laittaa ystävällisyyden piikkiin.
Toimi noin, yksi elämä, huomisesta emme tiedä.
Kirjoitat tuhansia tunteja tai askartelet hänelle jotakin jota et anna, mutta antaisitko sanat, läsnäolon hetkiä?
Mukava lukea silti täältä näin kauniita juttuja♥️
Kyllä ilmAn sakeuden aistit, varma tästä.
Iso aa vahinkolyönti.
Voi helposti olla aistivinaan vaikka mitä, jos on kiinnostunut. En halua elätellä turhia toiveita.
Pitää paikkansa että yksi elämä ja huomisesta ei tiedä.
Niin ja sinulla sellaista tunnetta sydämessä ja elämänpiirissä lähettyvillä ,syvää ja mistä moni vain uneksii.
Kuinka moni tuollaista korttia käteensä tavoitteleekaan, ehkä koskaan löytämättä.
Pidä tuo palana sydämessä, ja ajattele myös onko hän sellainen että tuon arvokkaan asian ansaitsee sinulta edes pienesti tulla esiin?
Hän lienee syvällinen ihminen myös joka todella osaa arvostaa ja näyttääkin sen vallitsevista olosuhteista huolimatta.
Jos tietäisi.
Ehkä vielä löydän tavan ilmaista tämän asian edes pienesti, sen lisäksi että pidän tunteeni sydämessäni.
Ei mitään ehkä vaan ponnistelet sen tavan löytääksesi. Käsilläsi helpommin kuin luuletkaan ,kortti on jo kädessä tee vain pieni liike.
Nyt et jää pyörittelemään sitä sormissasi, kun sinulla tuo kaikkien elämäänsä edes joskus kaihoama asia.
Pala tähden sakaraa ****
Asiat vaan ovat joskus monimutkaisia.
Ainkin jos ne on sydämellä, mutta en niitä poiskaan tahtoisi.
Asioiden säilyttäminen vain sydämellään voi tehdä niistä raskaita. Jos ne haluaisi jakaa.
Näin kävi, kyllä.
Juuri näin.
Miksi sinulla kävi näin?
Varmaan siksi että en tiedä olenko häiriöksi.
Ujous, uskallus mitä niitä nyt on.
Olin tavallaan rohkea aiemmin mutta kun kokonaisuutta tarkastelee valuu vesi kuin hanhen selästä. Jotenkin ehkä toivoin tarttuvan, keskustelun syvenevän ja tilanne olisi nyt.........
****
Minäkään en halua olla häiriöksi ja ujous ja uskallus ja niin edelleen. Mitä olisit toivonut keskustelussa tapahtuvan? Minkä toivoisit tilanteen olevan?
En tiedä haluanko kertoa tänne ilmaanj ollekin, kun pitäisi pystyä sanomaan hänelle..
Kirjoitin tässä ketjussa jo siitä, uskalluksesta viedä keskustelua syvempään tasoon, jotta asiat joista haluaisi puhua pääsisivät kahleista. Kahden aikuisen puhetta ,keskustelua siitä mitä tuntee, mitä toivoo, millaisin mahdollisuuksin voimme jatkaa jos mielestäsi voimme.
Tällainen pintaraapaisu tähän.
Tässä on varmasti jo kaikki eri ihmisten kommentteja joista keskustelu muodostuu.
Kuuluu saiteille tämä.
Olen varma että hän syleilisi kun tietäisi miten voin, kuuntelisi kipupisteeni.
Juuri näin,sanokaa suoraan tai lopettakaa kaipaaminen
Tekisi mieli lähettää tämä kaivatulle.
En kuitenkaan tee sitä koska en ole itse kirjoittanut.
Kyllä on uskomattoman upea kirjoitus.
Lisää näitä todella kaivataan tänne.
saa todella tunteet esiin näin hienot kirjoitukset.
Kiitos Ap.
Kiitos.
Jatkoa. Kun menen levolle, painan silmäni kiinni ja avaan ne kuville sinusta. Kun herään, puristan tyynyn vasten kehoani sinut mielessäni syliini sulkien. Kehoani, joka on kuin lehdetön koivu kevään viimassa, odottaen lämpöä joka vihreään verhoaa. Olla kaukana sinusta on yöttömän yön vaellus; kaipauksen aurinko hohtaa kaiken aikaa. Sinä uskalsit haastaa minua; rohkeat sanasi olivat kuin ikkunoista loistavat valot aamuvarhaisen tunteina. Heräävä päivä koskettaa talojen seiniä kuten minä haluaisin sinua koskettaa; pehmeästi, hitaasti, uuteen aueten. Tummat oksat piirtävät nimesi kuulaan siniselle taivaalle. Uuteen viikkoon minut kantaa toive siitä, että tapaamme.
Niin kaunista ♥️♥️
Kiitos.
kauniisti kuvailtu, erittäin osuvasti.
https://youtu.be/PuIWmsbjLn0
.,
Todella upea biisi, kiitos.
Olisi hienoa nähdä miten hän reagoisi lukiessaan tätä tekstiä ja tunnistaisiko itsensä. Se kenestä kirjoitat
Se on kieltämättä vähän pelottavakin ajatus.
Ei tuossa niin paljon tunnisteita ole että tunnistaisi
Ei tänne kannata liikaa tunnisteita laittaa.
Ei varmaan, toivottavasti saat irl jotenkin ajatuksesi perille hänelle vaikkei ihan aloituksen muodossa.
Sitä yritettäessä.
Kyllä se vähitellen kun rohkaistuu ja yrittää vähän enemmän.
Kauniit sanat kannattaa ilmaista oikeassa elämässä oikealle henkilölle.
Palstalla on tietysti kiva lukea kaunista tekstiä mutta todellisuus ratkaisee kaiken.
Se ei aina ole niin helppoa.
Ei ole helppoa. Ihastuin naiseen jonka en tiennyt olevan varattu. En pääse irti näistä tunteistani.
Sellaisia tilanteita on olemassa että tunteiden ilmaisu ei ole helppoa tai sopivaa. Varatullekin voi kertoa tunteensa, tunteiden olemassaolo ei ole sama asia kuin toiminta. Isompi riski kyllä kertoa tunteensa varatulle.
Hyvin voi kertoa varatuille, vapaille ja naapureille tunteet.
Hyvin voi kertoa ja sillä on seurauksensa.
Hän ei ole naapurini.
Nyt sitten tiedät hänen olevan varattu, eli peräänny, älä varasta toisen puolisoa. Haluatko avionrikkojan maineen. Tunteiden elätteleminen vie aina toimintaan. Haluatko rikkoa toisten kodin, viedä lapsilta äidin. Se on hulluuden työtä. Todella sairasta. Loppuikäsi tulet itseäsi inhoamaan myös läheisesi, sukusi, vaikka eivät sitä ehkä sinulle sano. Se vain tulee yököttävä vastenmielisyys niitä kohtaan jotka hajottavat toisten elämän. Syyllisyyttä potevat ihmiset eivät ole onnellisia. Heidät tullaan elämänsä loppuun asti muistamaan kotien hajoittajina.
Tämä on kaipausketju, ei moralisointiketju. Missään ei varattua kaipaava henkilö maininnut kenenkään lapsista mitään. Ja mitä merkitystä sillä on, vaikka koko suku inhoaisi. Siinä paljastavat oman asenteellisuutensa. Ei tätä elämää sukulaisten mieliksi eletä.
Tämä edellisen kommentoijan kirjoitus on kyllä täyttä puppua. Eihän kukaan voi perhettä rikkoa eikä kukaan voi viedä lasten äitiä, herranen aika. Ihmiset eroavat monesta eri syystä. Se on toki kurjaa monessakin tapauksessa, mutta elämä jatkuu kaikilla. Tuo toisten ihmisten elämään puuttuminen tai arvostelu on pahinta kaksinaismoralismia mitä voi olla. Kukaan ulkopuolinen Ei VOI TIETÄÄ totuutta, joten eiköhän ole parasta, että jokainen keskittyy vain omaan elämäänsä ja elää omien arvojen mukaan, eiks vaan?
Olen tästä vastauksesta samaa mieltä.
en usko että kertoo jatkaa täällä jauhamista loputtomiiiin
Kun tuota vielä jatkat niin pian hän on oikeasti varattu
Työvoimatoimiston virkailijat tyydyttävät aamulla janosi. Laittavat sinut sohvalta TÖIHIN.
Olet tyhmä trolli.
Jatkoa. Tiedän etten sinua vielä näe. Päivät astuvat jonossa raskain saappain. Jäljet jäävät ihoni pintaan. Se huutaa sinun katseitasi, jotka polttelevat muistoissakin. Tämä polte kuluttaa minua, puuta nuotiossa liekkien suudeltavana. Ajatusteni höyryveturi kiihdyttää vauhtiaan kiskoilla, jotka ovat vääntyneet kaipauksesta sinuun ja vievät tuntemattomaan. Kuin yötä vasten tummuva maisema on mieleni kohtaamista odottaessa. Valo tuntuu olevan niin kaukana, sitä haparoiden tavoitan.
****
Mihin merkkisi viittaavat?
❤️…
Hänen nimessään on neljä kirjainta.
Illan pimeyden verhossa, mielessäni sinua syleilen, pitkään, voimakkaasti.
Niin ei oikeasti käy, tahdosta huolimatta.
Valon välkähdyksen tarkoitus on kietoutua sydämesi ympärille.
****
Illan pimeyden verhoon kietoudun, syleilyysi joka on voimakas ja lämmin. Valon välkähdyksiä sydämeni ympärillä, kuin siivet. Niiden alle päivien tuulen kerään, voimaksi eteenpäin. Mitä tapahtuu kun sinut jälleen näen? Näetkö silmissäni heijastuksen sydämestäni? Se on täynnä päivien teräväkärkisiä nuolia. Niiden päivien, joina en sinua aistinut. Hidas on liikkeeni sinua kohti, jäiden lähtö unieni rannoilta. Kuin paljaat pellot talven jälkeen olen alasti edessäsi; siksi minun on vaikea katsoa sinuun tai koskettaa.
Niin kaunista. Olet uskomaton kirjoittaja.
….ihailen tätäkin sinussa
Minä puolestani ihailen kaipauksen kohteessani hyvin monta asiaa.
Niin niin. Hienoa kuulla että moni asia omassa kaivatussa herättää ihailun tunteita
Onhan se tärkeää etenkin silloin, jos miettii ajatusta pidemmästä parisuhteesta…
Mahtaa siinä olla melekonen muusa.
Eihä tämmöstä muute synny.
Joo. Kaunista.
Kaksi ensimmäistä.
Prkl melekein tuli itku, mutta ei passaa.
Kiitos. Mutta miksi ei passaa itkeä?
Jatkoa. Kuin sillalla seisoisin katsoen tyhjyyteen. Sitä on kaipaus joka ei täyty äänestäsi, liikkeistäsi, olemassaolostasi. Talojen vierustoihin nojaavat viimeiset hankien huokaukset ovat sanani sinulle jotka lausumatta jätän. Räystään lailla pulisen, mutta vain rivien välissä ovat avoimet huuleni, täynnä odotusta. Se päivä on niin kaukana, jolloin seisot edessäni ja käännän katseeni sivuun että en sinuun uppoaisi. Kaukana kuin horisontin viiva, sen turhaan yritin piirtää lähemmäksi.
Niin haikeaa tekstiä… osui ja upposi.
Milloin sitten tapaat hänet?
Olet mahdollisesti antanut tahtomattasi väärän viestin, et viihdy kauaa ja kohtaaminen epämiellyttävää? Muuta tuo vai onko kehon viesti oikein?
Ooko mies jotain psykedeelei vetäny?
Käytätkö itse paljonkin kun tällaista tuli mieleen?
Avaruuden merta ilman ruoria ja purjeita
uivat siroina ja hiljaa planeettojen sikermät.
Äärettömät taivaan kentät, niillä ilman jälkiä käy kuin pumpulinen lauma karanneita pilviä.
Koittava on kova aika, pilvet, niitä muistele.
Ole huoleton kuin ne.
Kun tuuli kulkee kallioilla, havisee heinä,
lintu alta pyrähtää ja päivään se katoaa vain
laulellen.
Keitaasi, siintää jo?
Jotain sellasta.
Ehkä näin. En tiedä milloin näen hänet.
Päivästä toiseen, tyyni veden pintani, odottaa kätesi maljaa joka ammentaa tummaa syvää vettä rohtunein huulin kimmeltävien pisaroiden putoillessa . Putoavat pisarat väräyttelee sieluuni laineita, kaipuun täyttyessä kehoni värähtelee. Älä lähde vielä vaan jää äärelleni äärettömäksi ajaksi. Vuosikymmenien päästäkin sielumme kietoutuvat tanssien elämän rajallisuuden takana sumuisessa galaksissa.
****
Odotuksen kello lyö voimakkaita lyöntejään. Niistä askeliini tahdit saan. Käteni maljan ojennan ja sen pelkään vain kangastusta tavoittavan. Niin kauan olen vaeltanut vettä vailla, ikävän hiekkaa rohtuneilla huulillani. Tyynen pinnan alla galaksien syvyys ja energia, se väsyneen kehoni virvoittaa. Jokaisessa pisarassa heijastus kesäisten niittyjen tuoksusta, kuhisevasta elämästä. Sieluni on aina luonasi, rajallisuuden tuolla puolen, kuvasi kuin tähti kimmeltäen jokaisessa solussani. Olen avoin ikkuna, vastaanottaen lempeät tuulet jotka kaipauksen verhoa liikuttavat kohtaamisen tieltä. Haluaisin painautua sinua vasten pehmeästi, kuin lumihiutale puun runkoon talvisella tiellä. Tämä tanssi on luomisen hetki, ei alkua eikä loppua.
Milloin näet hänet?
En tiedä....en tosiaan tiedä.
****
Jokin rauha, kun olet rannallani, läsnä, jää asumaan hetkeksi minuun.
Se tunne, kaikki on kohdallaan ja samalla ei mikään.
****
Milloin näitte viimeksi?
Onko tämä jokin onkesi styroksinen koho jonka satunnainen kulkija heittää , sivusta liittymättä tähän ?
Kukapa tuonkaan tietää?
En pyydystä ketään.
Minä näin hänet tänään.
"Kostu paikat" sun "runoista"vatsassa taas ne perhot ja sydämessä rytmit.
T.🤝🗣😶
Tämä olikin vastine jollekin joka ei ehkä ap, lieneekö hän edes vastaillut mitään.
Juttelitte siis, miten selvisit kohtaamisesta, jos se noi säväyttää kuten olet kertonut?
Ohi,ei voinut minua nähdä ellei ollut sitte hakkeri.
Ei ei.
Öööööö
Jano sammuu työvoimatoimiston kautta.
Mene itse tyhmä trolli, minulla ei ole tarvetta.
Tänään en lenkkeile.
Kesällä rannalla toivottavasti nähdään ???😎
Vastaan kuin hänelle.No,viimeistään.
Tämä on ihan liikaa. Pelkkää imelää sanahelinää. Vähemmän on enemmän! muista se.
Maailmassa voi olla kauneutta rumuuden vastapainoksi. Sanahelinästä ei todellakaan ole kysymys. Et tunne minua etkä tiedä mitä olen kokenut. Kirjoitan omalla tyylilläni. Joskus on enemmän asiaa. Tyylini ei miellytä kaikkia, sille en voi mitään.
Vähemmän sanoja on enemmän ja saman asian voi sanoa ilman tuhansia tehostesanoja. Ne on tarpeettomia ja sotkee vaan hienoa kirjoitustasi. Tämä oli vain rakentava palaute. Ei tarvitse loukkaantua.
Mene kirjoituskurssille! Sinussa on potentiaalia, mutta käytät liikaa tehosteita. Olet kuin liian täyteen ripustettu riemunkirjava joulukuusi. Toki niilläkin on kannattajansa.
En ole loukkaantunut. Älä sijoita mieleeni asioita joita siellä ei ole. En kirjoittanut romaania tai runokirjaa, vaan omasta kaipauksestani. Silloin kirjoitetaan eri tavalla. Omat tunteeni ilmaisen kuten haluan ja miltä sillä hetkellä oikeasti tuntuu. Joskus kirjoitan vähemmän, joskus enemmän. Joskus koristeellisemmin, joskus suorasanaisemmin.
Älä lue jos häiritsee pituudet.
Minä ainakin kostun näistä sun kirjoituksista. Ajattelen kylläkin niiden olevan omalta kaivatultani.
Voi olla tietty tekoälyn tuottamaakin nämä.?
Jatkuu, en tykkää yhtään noista smalltalk tyylisistä.. Olen huono keskittyy pitkiin kirjoituksiin mutta sinun kirjoituksiin uppoaa.. Haluaa lisää.
T. 50v.n.
Tuotan tekstini itse, en tekoälyllä.
Juo hyvä ihminen, syö vaikka vesimelonia jos et muuta keksi.
Ei auta tähän janoon vedet tai melonit eikä edes kurkku, se unohtui sinulta mainita näistä vesipitoisista.
Varmasti moni odottaa jatkoasi vaipuen ajatuksiinsa. Mielummin näitä kuin jonninjoutavia ja ilkeitä juttuja. Kiitos.
Hyvää pääsiäistä keitaansa etsijälle!
****
Kiitos samoin.
Suudelma kuin balsamia rohtuneisiin huuliin
Nääntyneen kulkijan
Eteenpäin matkaajan
Pysähdytkö keitaalle
Ammennat helmeilevää eliksiiriä
Jaksaaksesi jatkaa matkaa
Mahtaisitko rantaan
Kuitenkaan iäksi jäädä
Sillä vain hänelle
On tuo kimmellys tarkoitettu.
****
Vaeltelen metsässä ja suljen ikiaikaisen kuusen syleilyyni kuin hyvän ja pahan tiedon puun. Niin kuin hänet tahtoisin halaukseen, josta olen unelmoinut päivästä toiseen. En tiedä mitä tämä kaikki on, mutta tiedän että sieluni kaipaa hänen sieluaan. Hänen sanansa helmeilevät janoisilla huulillani. Hänen olemuksensa on se ranta, jota lentävän hollantilaisen lailla olen etsinyt.
❤️….
Lentävä hollantilainen?
Jatkoa. Kun näin sinut jälleen, tunsin purjehtijan iloa kun sumu merellä hälvenee. Kun olet lähettyvilläni, lyö sydämeni tiheämmin, kuin laukkaava villihevonen kavionsa tuoreen nurmen pintaan. Katson sinua ja näen uuden päivän nousevan. Nyt tunnen syvää rauhaa, jossa on havupuiden tuoksu sateen jälkeen. Kuin vuosisadat olisin sinua odottanut, astellen ajan talossa loputtomia portaita tienviittaa vailla. Sanoissasi on onneni; ne ovat maitoa ja hunajaa. Hiljaisuuden huilu soi. Siinä soinnissa on kaikuja hetkistä kanssasi. Ne kantavat minut yön läpi.
Olet minulle uusi kaunis aamu. Lämmin ja raikas merituuli hyväilee meitä. Olet metsä, jonka suojaan voin piiloutua. Olet raikastava sade, ja tiedän on taas poutasää. Virvoitit minut.
Harmainkin päivä on valoisa, kun olet ajatuksissani.
Aika. Onko aikaa olemassa? Olemmeko kohdanneet jossain toisessa ajassa? Olisiko meidän aikamme? Jokin on täyttymässä?
Syvällä tunnen että olemme. Ei tälle ole mitään muuta selitystä...on ja kyllä.
Vaistoankin läheisyytesi, näkeminen kaukanakin tuntuu kuin voimakas magneettikehä ympärillä.. Maitosi ja hunajasi, kovin rakastavaisia sanoja on korviisi kuiskittu?
Hän ravitsee sieluani, siksi maitoa ja hunajaa.
❤️….
Kaunista ♥️😭 näissä on jotain tuttua
Näihin ei lähdetä.
Olen toinen janoinen jäin erämaahan harhailemaan yksin kangastusten perässä.
Ehkä unessa löydän lähteen et saan vettä jotta jaksan jatkaa matkaa?
Kuitenkin hän nainen on elämänlähteeni jota janoan enemmän kuin mitään muuta.
Vaikka olen yksin en ole yksinäinen koska sydämessäni on rakkautta sinulle jeattavaksi.
Se odottaa sitä et kohdataan ehkä joskus. Toivon vain et olet ehkä sitten valmis siihen et me ollaan me.
Upea kirjoitus Ap. Inpiroiva ja upea.
Kiitos.
Palaan näitä lukemaan aina vain. Tulee hyvä mieli.
Kiitos.
Jallun pino
Näkemys se tuokin.
Tilanne, jossa kosketimme käsivarsia vuorotellen oli suloinen. Sellainen kahdenkeskeinen tilanne ei järjesty ihan helpolla, oikeastaan vaan sattumalta. Jos olet hän niin, pyydä minua vaikka kävelylle töiden jälkeen. Olen rakastunut, pokerinaama pitää paitsi kun olet paikalla.<3
Kävelylle jo huomenna?
Sopii!
Oletteko työkavereita?
Hyvä
No,kävittekö kävelyllä.?
♥️♥️♥️♥️
Miksi neljä sydäntä?
Miksi ei?
Keitaani pinta on tyyni ulospäin, ilon purot laskevat solisten eteenpäin. Pinnan alla on kovat aallot, niiden vaahto on elämän tuomien epäoikeudenmukaisuuksien polttava tuska.
Valitettavasti se kalvaa sisältäpäin, pinnan muodostaessa vain muutaman väreen.
Sinulla on paikka rannallani, jos uskallat käteesi kevyesti kaapaista helmeilevän veden.
Ylitä viimeinen notkelma, sitkeä varpu . Ojenna kätesi, sitä vaihtoehtoa ei ole ennen tarttuisi siihen. Vain sinä onnistut aallot loiventamaan.
****
Syvyydestä minä huudan, en pelkää sitä mitä on pinnan alla. Ja jos pelkäänkin, ojennan käteni että ne täyttyisivät aaltojen laulusta: solinasta, väreistä, helmeilystä ja vaahdosta.
Ei siltaa viimeisen notkelman yli. Sanoistako sillan teen, kestääkö se askeleen? Sitkeät varvut jalkaini ympärille kietoutuvat, rannallesi kaipaan. Tuulen leikkisään hipaisuun kuvittelen kosketuksesi. Metsän huminassa toivon kaipaukseni sävelen sinulle soivan, suojan tarjoten. Haluan pudota syleilyysi pehmeästi kuin sadepisarat lehville. Olet pilkahdus valoa, repeämä harmaalla taivaallani. Ehkä kohtasimme toisessa ajassa.
Siltaa ei tosiaan ole. Rakennustarpeet ovat olleet jo kauan mukanasi, tiedä se. Osaat rakentaa sen käden käänteessä, tiedän sen. Voit rakentaa sen tuhansin tavoin, tai vain sanoin. Voit pyyhkäistä veden pintaa, tai lähettää sanan läheltä rantaa. Kaarnalaivalla, puhaltaen perille. Voit padota puron jotta saat minut eteesi, ilman sanaakaan tarttua käteeni. Metsän syli, turva ja sanattomien runkojen huojunta soinnit tarjoaa.
Rakennustarpeet, niiden riittävyyttä epäilen. Niin kauan kuljin tarpeet matkassani ennen kuin hänet kohtasin, osan kadotin maailman tuuliin. Sanaton on kaipaukseni hänen lähellään, voiko hiljaisuudesta sillan rakentaa. Kaarnalaivani purjeet repaleiset. Jos puron patoan, pysähtyykö voima elämän. Käteen tarttuminen on matka kuin vuorelle kiipeäisin; halaustakin odotan hiljaa, sitä ensimmäistä. En lähelle ilman toisen toivetta uskalla, en häiritä tahdo. Metsän sylissä hänet tunnen, kuin hänen äänensä puiden kuiskeessa soisi.
Kyllä minä haluan käsikädessä olla.
Juuri nuo ovat ne sitkeät varvut. Ne on revittävä irti, heitettävä varvikon sekaan. Ajattelet tummaa vettäni synkemmäksi mitä se on., se saa purojani kaventumaan, virtaukseni hidastumaan . Rohkeus irroittaa varpuja saa silmäsi näkemään pohjaan, kirkkaan veden läpi.
Halaus, se saa aina pinnan väreilemään. Kanssasi se kestäisi pitkään , tuon tiedän.
Riittävätkö voimani varpujen irti repimiseen, niin kauan harhaillut olen. Tummassa vedessä näen tähtitaivaan syvyyden. Mikä on rohkeutta? Sen siruja tavoitan. Pitkään halaukseen haluaisin, pelkään kuinka vaikeaa olisi irti päästää.
Riittävät. Ne voimat ja tarvikkeet olet saanut matkaasi jo, et edes ole voinut päättää siitä ovatko ne repussasi. Ovat , käyttövalmiina, repun pohjalla. rohkeudensirujakaan ei puutu.
Kuin taikaiskusta, huomaat että kaikki on juuri niin kuin tarkoitettu ja juuri oikeassa mittakaavassa täyttäen sen puuttuvan osan elämästä joka on tehnyt levottomaksi.
****
Reppuni kovin raskas on. Tarvikkeista en päättää voinut. Mitä niistä tarvikkeista käyttäisin? En osaa yksin. Rohkeudensiruista peilin teen. Se näyttää ihmisen kuvan, metsän heijastukset. On puuttuva osa joka levottomaksi tekee kun ilta yöksi tummuu.
❤️❤️❤️❤️❤️… hetki enää.
Kaunista 💕😍
Kiitos.
Hieno, kerrotko mitä nämä varvut on synonyymi.. En älyä sitä kohtaa.
T. 😶
"Ylitä viimeinen notkelma, sitkeä varpu ." Vastasin tähän.
Suunnaton ikävä luoksesi
Koska näit hänet viimeksi?
On siitä aikaa
Kuinka paljon? Viime vuonnako?
Ei se uskalla vastata.
Viime kuun puolivälissä minä ainakin.
Tuolloin näin.
Pyyhkäistä veden pintaa, päivä on kuulas ja kirkas. Ilmassa tulppaanien ja kevään tuoksua.
Auringonpaiste valuu ikkunasta ja porautuu ammeessa olevan veden läpi valkoisena vaahtona ja kuplivina pintoina. Silpoo veden säröiksi kuin jalokiven, murtaa sen kirkkaaseen valoon.
Pienet valonläikät lepäävät veden pinnalla ja tanssivat, sormieni liike saa ne kieppumaan, pyörimään. Liikutan jalkaani, veden valopinnat heiluvat. Olen hetken tässä ja päivä vastapesty. Olemme aina samassa paikassa jos suljemme silmät, tummassa vedessä tähtitaivaan alla.
Tumma vesi hyväilee paljaita toisiinsa kietoutuneita vartaloitamme yötaivaan tähtien tuikkiessa ja kuun valaistessa vienosti iltaamme. Kesäyöstä kanssasi unelmoin.
Hyvänyönsuukko sinulle.
Yhä vain sinä kaipaat. Ja niin perin kauniisti.
Kuin kieleltä haihtuva veripisara on totuus.
Kiinnostavia tekstejä kaipauksesta. Aloittajalla on taitoa sanoittaa tunteitaan tavalla, joka on yhtä harvinainen kuin mitä on kyky laulaa tai soittaa korkeatasoisesti. Jos et vielä ole niin tehnyt, niin kannattaisi harkita kokonaisen kirjan kirjoittamista.
Kiitos, osa teksteistäni on huonompia, osa parempia. Aina ei lähde yhtä hyvin, mutta kaipaus on kuitenkin ilmaistava jotenkin.
Hyvin on lähtenyt, ajatuksella olen lukenut.
On ilmaistava, mielummin tuhannelle tuntemattomalle kuin koskaan hänelle?
Pelkäät jonkun rikkoutuvan, et luota siihen että hän kykenisi tuomaan elämääsi, ja itselleenkin sen elämän punaisen langan. Ja vain sillä että kaivatessaan voisi joskus olla aaltojen hyväilyssä?
Sivusta, ****
Jokin voi mennä rikki. Hänellä on punainen lanka, minulla on, ne tuskin voivat yhdistyä. Hän on tuonut lankaani pituutta, paksuutta ja sävyjä.
Sitten eikai ole mitään tehtävissä. Mukavaa jos hän on sinun lankaasi muokannut, ja näitä kauniita tekstejä tänne olet iloksemme tehnyt. Lukijat voivat samaistua tunnekuohuihin, vaahtoavan veden voimaan, kosken väsymättömään pauhuun. Kiitos vielä!
En tiedä onko mitään tehtävissä. Hän on muokannut lankaani pysyvästi, sitä ei voi kukaan ottaa pois. Hän ei tarvitse minua. Minä kaipaan häntä kuin kaksoisliekkiä.
Niin, juuri niin.Ei ole mitään tehtävissä, koska päätät, tai haluat päättää asiat molempien puolesta.
Usko tai älä, mutta ymmärrän tuon. Keidas on käden ulottuvillla mutta on helpompi ohittaa se. En siis voi täyttää kätesi maljaa. oletko varma että näin tarkoitettiin?
Ehkä tämä loiventaa aallot ja jättää pinnan tyyneksi, vain joskus hyttysen pudotessa räpiköimään veden pintajännitykseen.
En ole päättänyt mitään hänen puolestaan. Enkä ohita häntä. En tiedä mitä on tarkoitettu. Mitä tekisit minun sijassani?
Aallot ovat muokanneet rantoja, särmät hioutuneet sileiksi. Luottaisin. Luottaisin siihen että hän tarttuu pieneenkin eleeseen,sanaan kysymykseen. Luottaisin häneen ja siihen että välillänne on luottamus. Luottaisin siihen , että jokin muukin tarkoitus , kuin se että kaikki jäisi näin ikuisesti, tähän tilaan. Luottaisn, että pienetkin purot saavat tuntemaan hyökyaallon, jollet niitä pidä padottuna.
Luotan häneen; hän haluaa minulle hyvää. Kuten minäkin hänelle. Välillä patoan purojani, koska en halua olla häiriöksi enkä satuttaa enkä halua että hänelle tulee epämukava olo.
❤️….
" tämän kaiken haluaisin jakaa kanssasi pelotta, antaa elämän kannatella rikkinäisiä siipiäni"
Luotat, mutta et halua olla häiriöksi tai satuttaa.
Luottamusta on se että uskallat luottaa, olla patoamatta, luottaa ettet edes voi olla häiriöksi.
Kun luottamus on voi vähän edes avata toiselle syvimpiä tuntojaan. Ehkä et luota vaan päätät kietoutua iäksi kysymysten viittaan, haluamatta kysyä mitään toiselta.Mitä hän ajattelee?
Hän on tietämättään kesyttänyt minua hieman. Se on hyvä asia ja ongelma.
On ehkä hyvä kerätä rohkeutta ja avata asioita suoraan hänelle ja luottaa.
Eipä täällä näistä kukaan oikein mitään irti saa. Ongelma?
😘…..
Ongelma koska olen muuttanut toimintaani hänen takiaan, pelottavaa kun joku saa muutoksia aikaan, jää kysymys siitä haluanko että joku ihminen vaikuttaa minuun näin paljon ja mitä tästä seuraa, mikä muu muuttuu. Muutokset tekevät kipeää.
Voi, en ymmärrä tästä mitään.
Hänellä on vaikutusta minuun ja se on pelottavaa.
No miten voisin vaikuttaa niin että haluaisit keskustella kanssani, kahden, pohtia kaikenlaista?
Ja mikä muuttui?
Mitä haluaisit pohtia? Hänellä on mahdollisuus keskustella kanssani jos haluaa, hänellä on yhteystietoni. Luulen että minä haluan enemmän keskustelua hänen kanssaan kuin hän minun.
Haluaisin hänen kanssa puhua ja nähdä ihan kahden. Kaukana kaikesta. Olen vain hyvin surullinen nyt
Kahden emme nyt ole nähneet. Se aika on hyvin lyhyt mitä koskaan olemme kahden olleet. Miksi olet surullinen?
Okei. En ole myöskään häntä nähnyt kahden… Surun tunnen koska näkeminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta enkä edes tiedä miksi.
Oletko ehdottanut tapaamista kahden? Vai tarkoititko että sinusta tuntuu vaikealta nähdä häntä? Minulle hänen näkeminen on vaikeaa, vaikka sitä odotan. En tiedä milloin näemme.
Minulle hän ei ole ehdottanut tapaamista ja siitä olen tehnyt omat johtopäätökseni. Kaipaan kuitenkin.
No oikeestaan… Ei ole ehkä ollut tilaisuutta sopia näkemisestä. Häneen on hirvittävän vaikeaa saada yhteyttä. Mieluusti näkisin ihan kahden ja rauhassa ilman häiriötekijöitä. Toivon että näemme. Saisin jotain selvyyttä kaikkeen. Kaipuu hänen vierelleen on jokapäiväistä, vaikka tuntuu että moni ihminen ja asia sotii sitä vastaan.
Miksi sinusta tuntuu vaikealta nähdä hänet?
Miksi häneen on vaikea saada yhteyttä? Mitä tarkoitat sillä? Minäkin kaipaan häntä, vaikka tiedän että tästä ei tule mitään, ei voi tulla. Kai se on vaikeaa näkeminen siksi että joudun peittämään tunteitani. Yritän olla korostetun neutraali hänen seurassaan.
Miksi ei voi tulla mitään teillä?
Hänen työnkuvan vuoksi lähestyminen on vaikeampaa. Hän on tavoittamaton käytännössä.
Monet muut syyt. Yksi on se että en usko että hän tuntee samoin, ei ole perusteita sellaiseen. Uskon sen mitä irl tapahtuu. Mutta jonnekin tunteet täytyy purkaa. Hänelle en voi.
Niin tottakai pitää uskoa vain irl asioihin. Mihinkään mitä netissä kirjotetaan ei todellakaan voi uskoa tämä on kaikki silkkaa kusetusta ja teatteria.
Toivottavasti saat joskus häneen yhteyden. Minun ja kaivattuni tapauksessa se on silkka mahdottomuus
Toivottavasti sinun kohdallasi mahdottomasta tulee mahdollista. Joskus niinkin käy. On täällä netissä oikeasti kaipaavia ihmisiä. Mutta ihmissuhteissa kannattaa uskoa vain siihen mitä kokee irl.
Niin, kiitos sinulle..
Tähän on tullut jo miljoona muuta kirjoittajaa...yhteystiedot on mutta kasvotusten mukavampi kysyä ensin muutamaa asiaa. Olisin toki voinut yhteystietojan kautta laittaa, mitä oikeasti haluaisn eli voidaanko nähdä ja jutella. Ei minusta vain ollut siihen koska...
Pohdittavaa kyllä on, monenkin moista.
Laita kortti postiin siitä se lähtee.
Ei käy. Laittaisitko itse?
Jatkoa. Olen teräviä kulmia täynnä, monitahokas. Hänen kosketuksensa sieluuni kuin perhonen haipuu, pelkään siipien repeytyvän, häneen sattuvan. Tunnen kipua, joka parantaa; hän on suola haavoissani. Hän tavoittaa vedettömän kaivoni syvyyden. Sen pohjaan on kaiverrettu: olet minulle hyväksi. On rosoinen pintani kuin kallio meren rannalla, johon hänen pehmeät aaltonsa painautuvat aina vain uudelleen, välillä lähemmäs tullen, välillä vetäytyen. Vuorovetten vaihtelua on tämä kaikki; laskuveden aikaan paljaat kallioni tuntevat vedenkaipuuta. Levät pinnoilla kuihtuvat, olen lokkien armoilla. Tämä tekee minusta surullisen, ilman häntä olen kuin portaat vailla kulkijaa, kuin leija vailla lennättäjää. Hän antaa päivilleni merkityksen, niille päiville jotka valuvat kuin sade ikkunalasissa. Yksinäinen varis huusi pihalla kerran; sen enempään en minäkään pysty.
Kaipaatko vapaana vai varattuna?
Minä ainakin vapaana.
Kaunis kirjoitus, aloitettu hyvänä päivänä. Olen tyyni kuin meri odotan hyökyaaltoa joka repii kuoreni pinnasta pois ja paljastaa sen mitä oikeasti haluan ja koen. Jos sinä olisit minun kanssani olisin maailman onnellisin ihminen. Ainakin yhtä onnellinen kuin minä olin lapsena tuona mainittuna päivänä ja sinä pari päivää jälestä. Aivan kuin olisi juhannus ja joulu samana päivänä.
Aloitetaan kunnon hakkaaminen ja jatketaan niin pitkään kunnes teidät on hakattu ja koette saman. Joka päivä jatkossa hakkaan jokivporukkaa kunnes saan mitä tahhdon
Mene sinne joenvarteen ja huuda sydämesi kyllyydestä, hakkaa kylmää vettä niin kauan että päässä napsahtaa jokin takasin paikoilleen, ratas on sen verran väljä.
🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Ollaan merkityksiä toisillemme
Niin niin hyvä resepti, joko kokeilit?
Jollen muuta, yhden syleilyn tarvitsisin kipeästi.
Erämaiden polkujen kulkijalta.
En kai sitä ansaitse.
Jatkoa. Siinä sinä olet. Kuin veden alla olisin, lasinkaltainen. On opittava hengittämään pinnan alla, olet muutokseni voima. Sanasi voivat saada pintani säröille. Tätä vaikutustasi minuun pelkään ja toivon; on sirpaleiden alla uutta multaa. Olet kosmista energiaa, joka herättää kunnioitukseni. Tuskin uskallan katsoa sinuun, se voisi paljastaa liikaa. Vastasyntyneen avuttomuuden, uuden päivän hellyyden. On sisälläni meri jonka kätken. Se kuluttaa minua hiljaa; olen kuin kengät joilla on vaellettu Pyhän Jaakobin tie.
Missä ihmeen siinä?
My darling, tarvitsisin enemmän konkreettista tukea ja apua jokapäiväiseen elämääni, kuin näitä vuodatuksia ja liirulaarumeita tänne. Jos et pysty auttamaan ja tukemaan minua elämässäni, joka on varsin haastavaa päivittäin, niin unohda koko juttu. Ja erityisesti minut. En kaipaa kauniita vuodatuksia vaan enemmänkin tarvitsen ihmisiä, joihin voin turvata, kun on vaikeaa.
Olen ennemmin yksin kuin ihmisten kanssa, joihin en voi täysin luottaa. Se on sinun valintsi, ja hyväksyn sen täysin. Olen mustaa tai valkoista, en mitään siltä väliltä. Päätös on täysin sinun ja sinä teet sen, hyväksyn sen myös täysin. Muttet voi olla puolittainen. Tai suurinpiirtein.
Kaipauksesta kirjoittaminen ei ole liirumlaarumia. En hänelle voi tunteistani puhua, joten puran jonnekin, kuten tänne. Jos tarvitset tukea ja apua käytännön elämässäsi, sinun pitää avata suusi ja pyytää sellaista mitä tarvitset. Siltä keneltä haluat. Kukaan ei ole ajatustenlukija. Toisen tontille ei voi mennä noin vain auttamaan ilman pyyntöä, se ei ole sen toisen ihmisen näkökulmasta aina avuksi, voi olla "avuksi". Kauniit tekstit eivät sulje pois käytännön tekoja. Eivät ne ole vastakkaisia asioita.
Sellainen pikku juttu kuin kysymys, että "miten voit?" olisi konkreettinen teko ja osoittaisi huolenpitoa, välittämistä ja rakkauttakin. Aloittaja tietysti kysyykin tällaisia kysymyksiä kaipuunsa kohteelta säännöllisesti, joten tämä viesti oli valitettavan turha.
En aina kysy. En halua tunkeilla. Ihmisen olisi hyvä myös oma-aloitteisesti kertoa kuulumisiaan, kaikki eivät kehtaa udella. Myös aloittajan elämässä on paljon haasteita. Kuten tunteet jotka täytyy peittää ja silti yrittää esittää normaalia. Se syö energiaa. Mietin useinkin miten hän voi, mutta kysymistä asiasta pidän vaikeana.
Olen rakastunut häneen. Jos hän pyytäisi minua tekemään jotakin, tekisin.
Miten voit on henkilökohtainen kysymys. Sitä ei ole helppoa kysyä. Jollain tavalla arkailen häntä.
Esimerkki mitä voisi pyytää, onko koskaan pyytänyt, millaista asiaa?
Itse pyytäisin aikaa jutusteluun kahden, jos voisin olla varma että luottamus molemminpuolista, puhuisimme kevyempää, ehkä pelleilyäkin, mutta myös hyvinkin henkilökohtaisia asioita, vakaviakin. Luulen ettei hän halua kylläkään niitä kanssani puida.
Lisäyksenä, kaikkea muuta kuin liirumlaarumia, syvällisiä tekstejä jotka herättää ajatuksia, mielikuvia.****
Mitä tarvittaisiin siihen varmuuteen että luottamus on molemminpuolista? Miksi luulet ettei hän halua näitä vakavia asioita kanssasi puida? Mitä ne ovat? Onko luottamusta tällä hetkellä kumpaankaan suuntaan?
Tietysti sitä että hän pitäisi kuulemansa asiat vain ja ainoastaan omana tietonaan.
Minun puolelta asiat ovat vain meidän välisiä jos hän haluaisi jostain puhua.
En nyt tähän avaa miksi kuva näyttäytyy minulle noin.
Hän luottaa sinuun, mutta sinä et häneen?
Mikä edesauttaisi luottamuksen syntymistä?
Toivon tietysti että luottaa, keskusteluyhteys ei ole toivomallani tolalla, olen mahdollisesti
Itse sen jotenkin torpedoinut, näin arvelen.
Luotan kyllä, tilanne ei kai vain ole sellainen että hän haluaisi kuulla saati avata itse mitään.
Keskustelu, kuten aina ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Enemmänkin tuosta siis kyse..
Ettekö siis puhu mistään tällä hetkellä? Vai puhutteko vain pinnallisista asioista? Vai tarkoitatko että jos hän on sinuun ihastunut, hän ei sitä halua sanoa? Vai millä tavalla keskusteluyhteys ei ole sellainen kuin toivoisit? Miten olet itse torpedoinut sen? Voi olla kyse myös siitä, että jos hänellä on tunteita sinua kohtaan, hän itse menee vaikeaksi. Ja se vaikuttaa keskusteluyhteyteen.
Eikö sulla ole muka suoraa yhteyttä häneen?Siitä se lähtee ,kysy kuulumisia.
Alku syksystä pontevasti porukka houkutti ihmiset ottaan varsinkin naisia ottaa miehiin yhteys ekana.
Se sitte ei näköjään tään keskustelupalstan mukaan riitäkkään.
Ihan tulee kuvaa että kärpästä houkutetaan ansaan.
T.n
Sille en voi mitään minkälainen kuva sinulle asioista muodostuu. En sen takia lopeta kirjoittamasta kaipauksesta. Asiat eivät aina ole yksinkertaisia.
Onpa paljon kysymyksiä, oletko välihuutelija vai ap joka vastaili välihuutelijalle?
Pinnallista, tulkitsen niin haluavankin. Vaihtaa kai pakon sanelemana pari sanaa..
Kumpa tietäisi. Ajatuskaan ei nyt itsellä oikein kulje, henkihieveriin työelämässä..tarvitsen lepoa...ja tunnetta että olet...muuta ei kai voi.
Kysyikö hän miten voit?
Ihan rohkeasti kysymään vaan, tsempit sinne.