En todellakaan

Anonyymi-ap kirjoitti:

mikä ahdistava tilanne oli meneillään ensimmäisessä omassa asunnossa. Luuli että minä olin mennyt jotenkin sekaisin, muuta se ei todellakaan pitänyt paikkaansa! Kaiken kauheus alkoi pikku hiljaa selvitä vuosien varrella. Ainoa minä noista vuosista jäi mieleen oli se, että minun haluttiin voivan huonosti ja vuosi vuodelta yhä huonommin! Oma haave oli saada tehdä töitä itselle hyvin rakkaassa työpaikassa, mutta koska sielläkin oli sitä mistä ei ymmärtänyt yhtään mitään ja siksi voin huonosti enkä jaksanut olla sitä kaikkea mitä töissä olisi pitänyt olla. Joka päivä ihmettelin mitä ympärilläni tapshtuu, koska en ymmärtänyt mitään siitä mitä kautta rantain minulle ns. kerrottiin. Siitä alkoi elämä joka melkein sai kävelemään auton alle! Ainoa asia mikä esti sen olivat omat lapset. Miten voi ylipäätään olla mahdollista että aloitettiin samantapainen esitys, mikä oli saanut voimaan todella huonosti! Kuinka yksikään ihminen voi ajatella niin, että se voisi onnistua vaikka se ei ensimmäisellä kerralla onnistunut! Hei haloo, sen oilis pitänyt olla varoitus ettei niin kannata enää koskaan tehdä. Miksi ette kysyneet mitä minä todella elämältäni haluan? Kauheinta on se että muut luulivat tietävänsä paremmin kuin henkilö itse mitä hän elämältään haluaa. Toivottavasti mitään vastaavaa tehdään enää koskaan! Se osoittaa etteivät ne ihmiset jotka ns. projektin aloittivat olleet itse inhimillisiä, koska eivät koskaan kysyneet mitä kukin elämältä haluaa!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä