Mielenterveys ongelmia vai huumeita?

Nyt on jo pakko kysyä apuja ja tämä on minulle vaikeeta. Kerron niin lyhyesti kuin suinkin voin kattavasti selittämään toistuvasti ilmenevän skenaarion, koska alan olla aivan loppu ja ymmärrys ei riitä. Toivottavasti täältä saisi jotain osviittaa missä mahdollisesti mennään.

Eli puoliso tasaisin väliajoin flippaa aivan täysin. Kaikki on oikein hyvin ja hän on todella herttainen, tehdään paljon mukavia asioita yhdessä ja persoonat kohtaa. Mitään pahaa en ole ihmiselle tehnyt, provosoinut tms. mutta ku sormia napsauttamalla hän muuttuu kuin eri ihmiseksi. Jotenkin lasittuu, jähmettyy ja muuttuu todella kylmäksi ja ilkeäksi. Muille saattaa puhua jopa korostetun mukavasti ja iloisesti ja tuntuu jopa, että yrittää puhua niin, että varmasti kuulen. Se alkaa niin, että saattaa tuijottaa silmiään räpäyttämättä eikä vastaa vaikka yrittää kysyä jotain. Hermostuneisuus on tätä ennen kyllä havaittavissa jatkuvana jalan vispaamisena ja poissaolevuuteena. Ihan juuri ennen "skitsahtamista" käytöksessä voi huomata muutoksia, jotka ei ole hänen tapaisiaan ollenkaan. Esimerkkinä nyt vaikka, jos joku asia onnistu, niin suusta lentää vitun huoraa jne. Ei todellakaan puhu normaalisti näin. Minulle ei ole näin puhunut, mutta vaikka peliä pelatessa vastustajaa kommentoi näin. Väkivaltainen ei ole ollut koskaan, mutta sekin on pelottanut, koska olemus on uhkaava. Hän muuttuu sitten tosiaan pelottavan vihamieliseksi ja vähän jopa vainoharhaiseksikin. Viittaan vainoharhaisuudella siihen, että jos yritän selvittää asioita ja onko hällä kaikki hyvin, hän kylmällä ja tökeröllä äänensävyllä sanoo ettei ole, saattaa väittää minun tehneen/sanoneen jotain tai kieltää sanoneensa jotain, minkä juuri on sanonut. Jo vastauksen äänensävy kertoo erittäin selvästi, että joku on. Joka kerta keksii jonkun syyn poistua, jos ei keksi muuta niin alkaa väittämään, että minä haluan hänet kuitenkin pois. Eilen oli syy kiukuspäissään lähteä käymään kaupassa, johon ei siis aikaisempien puheiden mukaan meillä ollut tarvetta, eikä kyllä rahaakaan. Joka kerta poissa oleminen on kestänyt paljon kauemmin, kun mitä on joko luvannut tai mitä nyt olettaa voi. Joskus on kadonnut päiviksi, enkä ole häntä saanut mitenkään edes kiinni tänä aikana. Yleensä palaa kotiin kyllä. Monesti on kuitenkin lähtenyt vaikka on ollut sovittua yhteistä menoa ja pari kertaa jättänyt minut, kun olen ollut toipilas operaatiosta ja itkuissani tapahtuneista asioista elämässäni mm. läheisen menetys. Eli isoista asioista ja minun ei silloin olisi kuulunut olla yksin missään tapauksessa. Jos nyt on kotiin palannut, niin on todella kylmä koko illan ja vaikka yritän pyytää itkuisenakin, että ei pilaisi koko päivää, niin katse on todella lasittunut. Pupillit pienet, silmiä ei räpsytä ja jutut on ihan... No epäloogisia ja päästä revittyjä. Tämän jälkeen nukkuu aivan tautisen paljon. Tällä kertaa taas unta 17h ja jatkuu. Kun herää, niin nousee yleensä ylös ja on oma itsensä, tervehtii hellittelynimillä ja ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen yrittänyt niin monenlaista lähestymistapaa, kun vaan keksiä voin totaalisesta ignooramisesta ja normaalina olemista aina asialliseen yritykseen keskustella tai pistää hanttiin kovalla äänensävyllä. Alkoholilla ei ollut eilenkään asian kanssa tekemistä, joillakin kerroilla on ollut. Toinen nainen on ehkä se viimeisin asia mihin uskon. Jotenkin tämä hänen auto liittyy asiaan kyllä. Autolle hän karkaa aina tavalla millä hyvänsä, ei välttämättä sillä lähde mihinkään vaan kerrankin istui tuntikausia siellä pakkasessa, jos yritin mennä pyytämään sisälle huusi kurkkusuorana ja käski painua vittuun, eikä olla enää missään tekemisissä minun kanssa. Tässäkin itkin ja pyysin vaan häntä lopettamaan sen touhunsa. Autoon myös oltiin murtauduttu ja kaikki pienimmätkin kolmoset oli koluttu ja levitetty, mutta kolikotkaan eivät kelvanneet. Vaikutti, että jotain tiettyä asiaa sieltä oli etsitty, ku pienet rasiatkin tyhjennetty tilpehööreistään.

Tässä nyt vain jotain mitä tulee tältä istumalta mieleen. Alan olla todella väsynyt. Olen itse toipilas, kun elämä heittänyt niin paljon huolia ja menetyksiä eteen. En voi saada elämääni raiteilleen ja terveyttä kuntoon tälläisen keskellä. Olen lukenut päihteistä, persoonallisuushäiriöistä jne ja näistä on todella paljon kokemustakin elämän varrella, mutta en vain kykene ymmärtämään tätä asiaa. Miettinyt olen huumeita, narsismia, sivupersoonahöiriötä you name it. Kaveripiirissä on huumeiden käyttäjiä ja omien sanojensa mukaan hän tietää kontakteja. Tämä tuli ilmi jossain keskustelussa mikä ei liittynyt näihin ongelmiin millään tavalla.

Minkälaisia ajatuksia tämä teissä herättää, että mistä tässä on mahdollisesti kyse? Olisin kiitollinen asiallisista vastauksista, niistä olisi minulle iso apu.