Masentunutta mieltä ei pahemmin piristä kuulla esim. uskovaisten suusta miten maailma on menossa yhä enemmän päin helvettiä, koska ihmiset huoraavat, homoilevat ja siellä ja täällä on sotia. Myös media ylläpitää myyttiä siitä että ihmiskunta on raa'istumassa ja muuttumassa kaikinpuolin kelvottomaksi.
Lopun ajat ovat lähellä?
Höpönlöpön, sanon minä! Oletteko tulleet ikinä miettineeksi miten itsestäänselvää muutama vuosisata sitten oli se, että kun esim. viikingit saivat purret alleen, he hyökkäsivät toiseen maahan, ryöstivät, tappoivat ja raiskasivat? Ja hieman myöhemmin oli normi, että vähänkin epäilyttävät ihmiset tuli polttaa elävältä. Kidutus oli tavanomainen "kuulustelukeino", leipävarkaalta lyötiin surutta käsi poikki, köyhän perheen tyttären ainoa ura saattoi olla huoran duuni, jossa hän sai hävetä ja sietää kaksinaismoralismia... Kun mennään vielä taaksepäin tullaan Kreikkaan, jossa aikuiset miehet rakastivat nuoria poikia surutta...
Samanlaista meno on ollut aina. Mutta nykyään me olemme ns. sivistyneitä, ja kykenemme ymmärtämään että ihmisten kaikinpuolinen rääkkääminen on väärin. Emme hyväksy pederastiaa, terroria uskon varjolla, etnisiä "puhdistuksia" (mikä sana!!!), joukkomurhia... Voi olla että jokin yhteiskunnassamme kovettaa ja tekee välinpitämättömäksi, mutta niin kauan kuin ns. tavalliset ihmiset vielä ymmärtävät mikä on väärin ja mikä oikein (=rakkaudesta lähtöisin), ei maailmanlopusta paasaamisessa ole mitään mieltä. Pitäisikö meidän nostaa kädet pystyyn ja ilmoittaa että emme me mitään voi saastumiselle, nälälle yms. ja odottaa että joku pelastaa, Jeesus kenties?
Te siis jotka elätte pelko sydämissänne, miettikää ylläolevaa.
Lopun ajat ovat lähellä?
Höpönlöpön, sanon minä! Oletteko tulleet ikinä miettineeksi miten itsestäänselvää muutama vuosisata sitten oli se, että kun esim. viikingit saivat purret alleen, he hyökkäsivät toiseen maahan, ryöstivät, tappoivat ja raiskasivat? Ja hieman myöhemmin oli normi, että vähänkin epäilyttävät ihmiset tuli polttaa elävältä. Kidutus oli tavanomainen "kuulustelukeino", leipävarkaalta lyötiin surutta käsi poikki, köyhän perheen tyttären ainoa ura saattoi olla huoran duuni, jossa hän sai hävetä ja sietää kaksinaismoralismia... Kun mennään vielä taaksepäin tullaan Kreikkaan, jossa aikuiset miehet rakastivat nuoria poikia surutta...
Samanlaista meno on ollut aina. Mutta nykyään me olemme ns. sivistyneitä, ja kykenemme ymmärtämään että ihmisten kaikinpuolinen rääkkääminen on väärin. Emme hyväksy pederastiaa, terroria uskon varjolla, etnisiä "puhdistuksia" (mikä sana!!!), joukkomurhia... Voi olla että jokin yhteiskunnassamme kovettaa ja tekee välinpitämättömäksi, mutta niin kauan kuin ns. tavalliset ihmiset vielä ymmärtävät mikä on väärin ja mikä oikein (=rakkaudesta lähtöisin), ei maailmanlopusta paasaamisessa ole mitään mieltä. Pitäisikö meidän nostaa kädet pystyyn ja ilmoittaa että emme me mitään voi saastumiselle, nälälle yms. ja odottaa että joku pelastaa, Jeesus kenties?
Te siis jotka elätte pelko sydämissänne, miettikää ylläolevaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin sitä sanottiin kulttuuriksi. Keksittiin muitakin puoltavia sanoja.
Uskovaisten ahdasmielisyydessä on pessimismi noussut esille. Ei nähdä kuin ikävät puolet ja niistä meteliä pidetään.
Maailman sivu ennustetaan pahaa.ja jos olet jotenkin erilainen sinut syrjäytetään.
Yritetään pitää mieli avoinna,olla kadehdittamasta ja muutenkin nähdä asioiden valoisat puolet vaikka väkisin,niin kyllä se alkaa helpottaa.
Evoluutio toimii ajattelunkin puolella ja siten on jo tervettä järkeäkin alkanut olla olemassa.
Jääkö todellisuuden realistinen hamotus pilkahdukseksi historiaan, vaiko kuoleeko maneeri sukupuuttoon? Sen aika näyttää.
Muuten: Psykiatriassa kuvataan ihmisen olevan psykoosissa silloin kun realiteetin testaus ei toimi. Miten siis tulisi suhtautua uskoviin, jotka kertovat olevansa yhteydessä Jumalaan tai jotka muulla tavalla kokevat korkeampien voimien läsnäolon? Luulen, että jos heidän määränsä olisi vähäisempi, niin heitä yritettäisiin hoitaa. Nyt ei resurssit eikä uskallus riitä.