Frederic Bastiatin pilalausunto protektionistisesta vapaan kaupan vastaisesta talousmenettelystä

Mike Davis,

Late Victorian Holocausts: El Niño Famines and the Making of the Third World

s. 9:

"Miljoonat kuolivat, eivät "nykyaikaisen maailmansysteemin ulkopuolella", vaan juuri siinä prosessissa, joka liitti heidät väkisin [nykyaikaisen maailmansysteemin] poliittisiin ja ekonomisiin rakenteisiin. He kuolivat Liberaalin Kapitalismin kultakaudella; voisi sanoa, että monet heistä murhasi - Smithin, Benthamin ja Millin pyhien periaatteinen suorastaan uskonnollinen soveltaminen."

https://archive.org/details/latevictorianhol00dav_wbr/page/9/mode/2up

---

https://en.wikipedia.org/wiki/Late_Victorian_Holocausts

Kauppalehdessä oli juuri viime viikolla oli asiaan liittyvä artikkeli.

---

Kauppalehti

Juha Salonen

15.3.2024

Yllättävä näkemys: Mercedeksen Källenius vastustaa kiinalaisautojen suojatulleja – ”Meidän on tehtävä laadukkaampia autoja ja parempaa teknologiaa”

---

Mercedeksen pääjohtaja Ola Källenius haluaa ratkaista kiinalaisten autonvalmistajien haasteen kilpailulla ei suojatulleilla.

Mercedeksen pääjohtaja Ola Källenius kehottaa EU:n komissiota pitämään näppinsä erossa kiinalaisautoille langetettavista suojatulleista.

Pikemminkin Mersu-pomo näkisi komission laskevan kiinalaisautoille määrättyjä suojatulleja entisestään. Källenius otti kantaa komission meneillään olevaan tutkintaan Brysselissä, jossa komissio tutkii kiinalaisten autonvalmistajien mahdollisesti nauttimia kilpailua vääristäviä valtiontukia.

Källeniuksen näkemyksen mukaan komission kannattaisi tarkastella tilannetta hieman pidemmällä aikavälillä. Hänen mielestään kiristyvä kilpailu nostaa myös eurooppalaisten autonvalmistajien tehokkuutta ja ennen kaikkea laatua.


”Protektionismi väärä tie”

Källeniuksen mukaan ”protektionismi on pitkän päälle väärä tie”.

”Tariffeja ei ole syytä nostaa. Vastustan sitä ja toimisin päinvastoin: pudottakaa pikemminkin jo olemassa olevia tariffeja entisestään”, hän totesi Financial Times-lehdelle antamassaan haastattelussa.

Källeniuksen mukaan kiinalaisten autonvalmistajien maihinnousu Eurooppaan on ”seurausta luonnollisesta kilpailusta”.

”Siihen tulee vastata entistä laadukkaammilla tuotteilla, paremmalla teknologialla ja notkeudella. Semmoista markkinatalous on, ratkaistaan asia kilpailemalla.”

Komission valtiontukia koskeva tutkinta on herättänyt vastustusta erityisesti saksalaisten autonvalmistajien keskuudessa. Syykin on selvä.

Saksalaiset autojätit ovat jo yli 20-vuotisen läsnäolonsa aikana solmineet taloudellisia ja tuotannollisia sopimuksia kiinalaisten autonvalmistajien ja alihankkijoiden kanssa.

Lisäksi maailman suurimmaksi sähköautomarkkinaksi kohonnut Kiina on saksalaisille autonvalmistajille aivan keskeinen markkina-alue niin myynnin kuin liikevoitonkin kannalta. Jotakin kertoo, että Mercedes myy joka kolmannen autonsa Kiinaan.

Lisäksi viidennes johtotähden osakekannasta on valtio-omisteisten autoyhtiöiden Geelyn ja SAIC:n salkussa. Volkswagenin myyntivolyymeista Kiinan osuus oli 40 prosenttia.


Pelkona imperiumin vastaisku

Niinpä saksalaiset pelkäävät komission toimien johtavan imperiumin vastaiskuun.

Kiinan valtion ja paikallisten asiakkaiden vastareaktio olisi lisäisku tilanteessa, jossa eurooppalaiset autonvalmistajat menettävät muutenkin jalansijaa paikallisille autonvalmistajille.

”Me emme suojatulleja toivoneet, tuskin sitä kiinalaisetkaan toivoivat. He haluavat kilpailla maailmanmarkkinoilla kuten muutkin”, Källenius vuodattaa.

Källenius nousee puolustamaan vapaata maailmankauppaa täydestä sydämestään.

”Se on avannut markkinoita ja kasvattanut varallisuutta erityisesti Kiinan talousihmeen yhteydessä. Sadat miljoonat ihmiset ovat vapautuneet köyhyydestä”, hän sanoi.

”Protektionismi tuskin tarjoaa meille pitkään kestävää ratkaisua, sen myös historia osoittaa.”

Tällä hetkellä kiinalaisista tuontiautoista peritään 10 prosentin tariffia niiden saapuessa eurooppalaisiin satamiin. Eurooppalaisista autoista suoritetaan Kiinaan 15 prosentin vientitullia.

Monet saksalaiset autonvalmistajat ovatkin siirtäneet tuotantonsa suosiolla Kiinaan. Sen sijaan esimerkiksi Renault ja Citroën ovat vetäneet toimintojaan Kiinasta heikon menestyksen vuoksi.


Tavares soitti hätäkelloja

Källenius peräänkuuluttaa tasapuolista asetelmaa ja molempia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja.

”Elämme pragmaattisessa maailmassa ja meillä on tiettyjä odotuksia markkinamekanismien toimivuudesta… mutta jos etsimme ratkaisua protektionismista olemme väärillä jäljillä.”

Monikansallisen Stellantiksen pääjohtaja Carlos Tavares soitti viime vuonna kuuluvasti hätäkelloa asian tiimoilta. Hän varoitti valtion tukemien kiinalaisten autonvalmistajien pyyhkivän eurooppalaisen autoteollisuuden maailmakartalta ilman asianmukaisia vastatoimia. [Eli tarkkaan ottaen.... mitä? Tariffejako? Tuontiedellytyksiä? Tuontirajoituksia?]

Esimerkiksi hän nosti eurooppalaisen aurinkopaneeliteollisuuden, jonka kiinalaiset halpatuotteet nielivät suupalana parisenkymmentä vuotta sitten. [Joten...... MITÄ? Vihjaillaanko tässä, että Ola Källenius olisikin väärässä ja että protektionismi olisi sittenkin parempi, koska kiinalaiset harrastavat samaa?]

---

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/yllattava-nakemys-mercedeksen-kallenius-vastustaa-kiinalaisautojen-suojatulleja-meidan-on-tehtava-laadukkaampia-autoja-ja-parempaa-teknologiaa/dd8c5f6d-d849-4f2e-99c5-286cf4ccdc96

Netti-arkistoituna:

https://web.archive.org/web/20240320141246/https://www.kauppalehti.fi/uutiset/yllattava-nakemys-mercedeksen-kallenius-vastustaa-kiinalaisautojen-suojatulleja-meidan-on-tehtava-laadukkaampia-autoja-ja-parempaa-teknologiaa/dd8c5f6d-d849-4f2e-99c5-286cf4ccdc96

Laitetaanpa sitten vaikka siteeraus-sodaksi, käy se näinkin. :)


Ulkoministeriön julkaisema kansainvälisen kaupan aikakauslehti Kauppapolitiikka on sanonut muinoin näin:


Kaupan vapauttaminen on yksi maailmantalouden toistelluimmista iskulauseista. Sen merkitystä pidetään usein itsestään selvänä: kyse on tullimaksujen ja muiden valtion asettamien esteiden poistamisesta. Kun nämä protektionismin pirulaiset on nujerrettu, päästään oletettavasti taloustieteen perusopintojen kuvaamaan vapaaseen markkinatilanteeseen, jossa kysynnän ja tarjonnan lait tuottavat yhteistä hyvää.

Valtioprotektionismin purkamishankkeissa jää yleensä vähälle huomiolle se, miten merkittävä osa maailmankaupasta käydään monenlaista sääntelyä harjoittavien suuryritysten sisällä. Protektionistinen suunnitelmatalous ei suinkaan ole valtioiden yksinoikeus. Valtioprotektionismin vähentämistä saattaa reaalikapitalismissa seurata vapaiden markkinoiden irvikuva. Kauppapolitiikassa olisikin syytä kiinnittää aiempaa enemmän huomiota yritysprotektionismiin.

Yritysprotektionismin voisi hieman yksinkertaistaen määritellä toimenpiteiksi, joilla yritykset pyrkivät suojautumaan sekä markkinakilpailulta että demokraattiselta valvonnalta. Toimenpiteet voivat vaihdella palkkasoturiarmeijoista suosiollisen patenttilainsäädännön lobbaukseen. Kauppapolitiikassa yksi yritysprotektionismin tärkeimmistä ilmentymistä on se, kun suuryritys suojaa tuotteidensa hintoja markkinoilta ostaessaan itseltään ja myydessään itselleen.

Siirtohinnoittelulla yritykset pyrkivät ohjaamaan voitot verotuksellisesti edullisimpiin paikkoihin. Esimerkiksi Yhdysvaltain tullitilastoissa on satojen dollareiden yksikköhintaan Trinidadista ostettuja kuulakärkikyniä. Koska yritysten kansainvälistä kauppaa koskeva maakohtainen kirjanpito on usein salaista, tarkkoja lukuja siirtohinnoittelun laajuudesta ei ole. OECD:n arvion mukaan selvästi yli puolet maailmankaupasta käydään kansainvälisten konsernien eri maissa sijaitsevien tytäryhtiöiden sisällä.

Maailmankaupan periaatteiden kannalta yksi ydinkysymys on se, missä määrin yritysten sisäisen kaupan hinnoittelussa sovelletaan OECD:n suosittelemaa markkinaehtoperiaatetta. Sen mukaan itsensä kanssa kauppaa käyvän tulee suhtautua itseensä ”käsivarren mitan” päässä olevana markkinaosapuolena ja määrittää kauppatavaroiden hinnat sen mukaisesti. Viimeaikainen uutisointi laajamittaisesta maailmankaupan siirtohinnoitteluun perustuvasta veronkierrosta on osoittanut, että kiusaus määritellä hinnat markkinaehtojen vastaisesti on usein vastustamaton.

Suomalaisessakin verokeskustelussa on vihdoin herätty siirtohinnoittelun olemassaoloon. On käynyt selväksi, ettei kyse ole vain parista kirjanpitokoukkauksia verokeitaisiin tekevästä kaukomaiden banaaniyrityksestä. Arviolta puolentoista miljardin euron vuosittaisiin veromenetyksiin havahtunut verohallinto on perustanut 40 työntekijän ryhmän selvittämään asiaa. Sen sijaan yritysprotektionismin merkitystä maailmankaupan peruskysymyksille ei ole tietääkseni juurikaan pohdittu.


Kauppapolitiikka

Teivo Teivanen (Maailmanpolitiikan professori, Helsingin yliopisto)

28.02.2013

Protektionismin peikko

https://kauppapolitiikka.fi/protektionismin-peikko/

Kun arkistoversiokin kuuluu asiaan, niin miksei?

https://web.archive.org/web/20231204003704/https://kauppapolitiikka.fi/protektionismin-peikko/