Suomessa ansiosidonnainen työttömyysturva edellyttää jäsenyyttä yhdistyksessä. Kyseessä on kuitenkin verorahoista kustannettu etuus, jonka pitäisi kuulua perustuslain 6§ mukaan syrjimättä kaikille pois lukien 5-6% osuus, joka tulee kassoilta.
Työnantajien paikallinen sopiminen edellyttää järjestäytymistä. Se on perustuslain vastaista. Lainsäädännössä olevat viitaukset perustuslain vastaiseen vaatimukseen ovat laittomia koska perustuslaki on myös esimerkiksi työaikalain yläpuolella.
Tässä vielä lain kohta:
Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi.
Työnantajien paikallinen sopiminen edellyttää järjestäytymistä. Se on perustuslain vastaista. Lainsäädännössä olevat viitaukset perustuslain vastaiseen vaatimukseen ovat laittomia koska perustuslaki on myös esimerkiksi työaikalain yläpuolella.
Tässä vielä lain kohta:
Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koska suhmureita ovat lakipykälät kiinnostaneet.
Tuntuu vähän hämärältä tuo aloittajan tulkinta?
Työntekijöiden edut kuuluvat käsittääkseni yleissitovuuden piiriin, riippumatta järjestäytymisestä?
Työnantajien edut sensijaan määräytyvät järjestäytymisestä?
Olet käsittänyt väärin.
Ansiosidonnainen päiväraha edellyttää jäsenyyttä työttömyyskassassa. Sen ei tarvitse olla ammattiliiton kassa, mutta yhtä kaikki saadakseen veroilla kerättyä tukea, on pakko yhdistyä eli ei ole olemassa yhdistymisvapautta.
Voidaan tietenkin saivarrella, ettei ole pakko ottaa ansiosidonnaista, mutta sellainen vaihtoehto on käytännössä varsinkin perheelliselle mahdoton ja aivan liian kallis. Se on kuin sanoisi, ettei ole pakko syödä - ei olekaan, mutta seuraukset ovat kohtuuttomat.
Työnantajien oikeus paikalliseen sopimiseen edellyttää, että työnantaja on järjestäytynyt eli maksaa jäsenmaksua järjestölle. Käytännössä se koskee suurinta osaa suomalaisista yrityksistä ja erityisesti yrittäjiä.
Perustuslakia rikotaan eikä käsittääkseni kukaan ole sitä kyseenalaistanut. En tiedä uskaltaako kukaan pienyrittäjä edes kyseenalaistaa, jos riskinä on SAK:n saarto.
https://demokraatti.fi/ansiopaivarahan-porrastus-lapaisi-perustuslakivaliokunnan-seulan
Taisi useampikin kehuskella näillä palstoilla, kuinka lomailee ansiosidonnaisella ja käy vain sen verran töissä että saa päivät kasaan.
Taitaa mennä suunitelmat uusiksi