Miksi itsemurha on huono juttu?

Ensinnäkin olen sietänyt tätä elämä-nimistä paskaa jo yli 50 vuotta. Ei se siitä enää kummene. Perikuntaa tai ystäviä ei ole joten sen suhteen ei jää mitään auki. Omaisuuteni kattaa hautauskulut.

Miksi lähdit vastustamaan ajatusta itsemurhasta? Mikä siiinä on väärin ja ketä se haittaa? Mistä tiedät olosuhteet?

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin olen sietänyt tätä elämä-nimistä paskaa jo yli 50 vuotta. Ei se siitä enää kummene. Perikuntaa tai ystäviä ei ole joten sen suhteen ei jää mitään auki. Omaisuuteni kattaa hautauskulut.

Miksi lähdit vastustamaan ajatusta itsemurhasta? Mikä siiinä on väärin ja ketä se haittaa? Mistä tiedät olosuhteet?

Lue lisää

Olosuhteet ? Kaikki asiat aina selviää tavallaan eimitään asia ole niin vaikeaa kun masennuksen aiheuttamat itsetuho ajatukset.
Ei kai sitä nyt voi itsemurhaa ajatella sinun iässäsi,
Pitää vaan ajatella että nyt olen masentunut ja se tuo vaikeat ajatukset päähän, kun masennus häipyy niin ei enää edes muista miten huonossa kunnossaan ollut .
Tsemppiä , anna elämän voittaa

Kun itsemurhia tapahtuu niin se on aina kamala paikka läheisille. , ja sitä kärsimystä ei haluaisin kenellekkään tuottaa, sitten jos on hyvin sairas ja tietää ettei siitä koskaan parane niin muutama on mennyt Sveitsiin sen tekemään . Muistan erään nuoren miehen joka oli kaulasta alaspäin halvaantunut siis totaalisesti toisten avun tarpeessa , hän matkusti Sveitsiin kuolemaan ja sukulaiset olisivat mukana loppuun asti ja olivat hyväksyneet hänen päätöksensä asiasta.
Joten ihminen joka pystyy käyttämään käsiään ja jalkojaan , hengittämään omin voimin ja ei kärsi vakavasta sairaudesta niin ei kai silloin mikään itsemurha saa olla asia mitä mietiskelee .
Joten kukin tavallaan, miksi yleensä niistä kirjoitellaan tämän tästä palstalla Se kun mentäisi lääkäriin että saa lääkkeet psyykkisiin vaivoihinsa .

Anonyymi kirjoitti:

Kun itsemurhia tapahtuu niin se on aina kamala paikka läheisille. , ja sitä kärsimystä ei haluaisin kenellekkään tuottaa, sitten jos on hyvin sairas ja tietää ettei siitä koskaan parane niin muutama on mennyt Sveitsiin sen tekemään . Muistan erään nuoren miehen joka oli kaulasta alaspäin halvaantunut siis totaalisesti toisten avun tarpeessa , hän matkusti Sveitsiin kuolemaan ja sukulaiset olisivat mukana loppuun asti ja olivat hyväksyneet hänen päätöksensä asiasta.
Joten ihminen joka pystyy käyttämään käsiään ja jalkojaan , hengittämään omin voimin ja ei kärsi vakavasta sairaudesta niin ei kai silloin mikään itsemurha saa olla asia mitä mietiskelee .
Joten kukin tavallaan, miksi yleensä niistä kirjoitellaan tämän tästä palstalla Se kun mentäisi lääkäriin että saa lääkkeet psyykkisiin vaivoihinsa .

Lue lisää

Ainoastaan niiden vuosien aikana, jolloin lääkkeitä käytin, yritin itsemurhaa useita kertoja, muutenkin olin itsetuhoinen.
Ennen lääkityksiä ei ollut itsariyrityksiä, eikä enää lääkitysten loputtua.
Eli ketkä niistä avun saavat, hyvä niin. Ihan kaikille ne eivät välttämättä sovi.

Anonyymi kirjoitti:

Ainoastaan niiden vuosien aikana, jolloin lääkkeitä käytin, yritin itsemurhaa useita kertoja, muutenkin olin itsetuhoinen.
Ennen lääkityksiä ei ollut itsariyrityksiä, eikä enää lääkitysten loputtua.
Eli ketkä niistä avun saavat, hyvä niin. Ihan kaikille ne eivät välttämättä sovi.

Lue lisää

mistä tuo kirjoittaja on saanut päähänsä että lääke pelastaa kaikki?

itse ainoat itsemurhayritykseni olen tehnyt lääkkeissä. Aivan, LÄÄKKEISSÄ. Se on kuin joku urbaani legenda johon nää jotkut uskoo että lääkkeet pelastaa. Sen sijaan lääkkeetön elämä on auttanut mua.

Anonyymi kirjoitti:

mistä tuo kirjoittaja on saanut päähänsä että lääke pelastaa kaikki?

itse ainoat itsemurhayritykseni olen tehnyt lääkkeissä. Aivan, LÄÄKKEISSÄ. Se on kuin joku urbaani legenda johon nää jotkut uskoo että lääkkeet pelastaa. Sen sijaan lääkkeetön elämä on auttanut mua.

Lue lisää

Et sitten ymmärtänyt lukemaasi ?
Kerroin itsekin juuri tuon, että olen itsariyritykseni tehnyt lääkkeitä käyttäessäni.
En ole koskaan uskonut, että lääkkeet olisivat joku pelastus.
Elämäni oli nuorena niin sekaisin, etten osannut lääkityksiä vastustaa siinä vaiheessa, kun ne aloitettiin. Käytin päihteitä, ja ongelmat kasaantuivat, sitten kun sain lisäksi erilaisia lääkkeitä, niin alkuunhan tuo tuntui vain hyvältä asialta, sainhan itseni entistä enemmän sekaisin.

Ja kyllä, lääkkeetön elämä on parasta, ainakin omalla kohdallani.
Tavallaan on ihme, että ylipäänsä selvisin aikoinaan kaikesta siitä, mitä oli.
Nykyään olen jopa tyytyväinen, etten koskaan itseäni hengiltä saanut, edes vahingossa, vaikka ei tämä elämä silti mitään ruusuilla tanssimista ole.

En kyllä haluasi jättää sellaista muistoa itsestäni kuten ainakin nyt ajattelen
Masennus tuo tuollaisia ajatuksia mieleen .

Anonyymi kirjoitti:

Ainoastaan niiden vuosien aikana, jolloin lääkkeitä käytin, yritin itsemurhaa useita kertoja, muutenkin olin itsetuhoinen.
Ennen lääkityksiä ei ollut itsariyrityksiä, eikä enää lääkitysten loputtua.
Eli ketkä niistä avun saavat, hyvä niin. Ihan kaikille ne eivät välttämättä sovi.

Lue lisää

Lääkkeitä on niin monenlaisia joissain msennuslääkkeissä on sanottu että alussa voi saada itsetuho ajatuksia , mutta silloin pitää vaihtaa lääkkeet. Tai ottaa sähköhoitoa joka on ollut monelle pelastus masennuksesta

Anonyymi kirjoitti:

Et sitten ymmärtänyt lukemaasi ?
Kerroin itsekin juuri tuon, että olen itsariyritykseni tehnyt lääkkeitä käyttäessäni.
En ole koskaan uskonut, että lääkkeet olisivat joku pelastus.
Elämäni oli nuorena niin sekaisin, etten osannut lääkityksiä vastustaa siinä vaiheessa, kun ne aloitettiin. Käytin päihteitä, ja ongelmat kasaantuivat, sitten kun sain lisäksi erilaisia lääkkeitä, niin alkuunhan tuo tuntui vain hyvältä asialta, sainhan itseni entistä enemmän sekaisin.

Ja kyllä, lääkkeetön elämä on parasta, ainakin omalla kohdallani.
Tavallaan on ihme, että ylipäänsä selvisin aikoinaan kaikesta siitä, mitä oli.
Nykyään olen jopa tyytyväinen, etten koskaan itseäni hengiltä saanut, edes vahingossa, vaikka ei tämä elämä silti mitään ruusuilla tanssimista ole.

Lue lisää

Ei ihme ettei lääkkeet auta jos niihin on jo ennakkoluuloinen asennoituminen. Äläökkeet ovat olleet monen pelastus , joten sitäkään ei voi yleistää ettei ne sovi.
Voi olla ettei sovi kaikille silloin vaihtoon.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ihme ettei lääkkeet auta jos niihin on jo ennakkoluuloinen asennoituminen. Äläökkeet ovat olleet monen pelastus , joten sitäkään ei voi yleistää ettei ne sovi.
Voi olla ettei sovi kaikille silloin vaihtoon.

Lue lisää

Jos minulla olisi ollut lääkkeistä jotain ennakkoluuloja, en varmaan olisi koskaan niitä alkanut edes käyttämään.
Enkä tosiaankaan yleistä, että kukaan ei hyötyisi lääkkeistä. Joillekin on niistä paljonkin hyötyä.

Kukas sua estää olemaan kirjoittamatta tänne?

Itse olen monisairas, elämä on aika ankeaa. Kaiken maailman vaivat rajoittavat olemista ja menemistä todella paljon.
Tässä vaiheessa vielä lähiomaisia on, mutta ei siihen kauaa mene, kun heitä ei enää ole, alkavat olla jo iäkkäitä.
Minulla on kipuja ( muitakin oireita ), terveydenhuolto ei ota tosissaan, ei uskota mitään, joskus jotain tutkitaan, joskus ei. Joskus jotain löydetään, joskus ei. Silti jätetään kaikki täyteen kysymysmerkkejä, eikä millekään tehdä mitään.
Jos jotakin sanaa tässä vaiheessa käytän, se on turhautuminen. Kaikki tuntuu kovin turhalta, kun ei oikein mikään onnistu, apua ei mistään saa, liikkuminen on tosi vähäistä. Jopa yksinäisyydestä joudun kärsimään, kun ympärillä olevilla ihmisillä ns. elämä jatkuu.

Ei tämä helppoa ole, mutta itsemurha ei ole tullut mieleeni missään vaiheessa, toki jos jostain muusta syystä henki lähtisi, en niin välittäisi, ehkä kiittelisin.

Yhteiskunnassa arvotetaan, joo.
Mutta onko sellaiselle arvottamiselle pakko antaa periksi ? Kuka käskee alistumaan arvotettavaksi ?
Henkisesti heikompi ihminen ottaa asiat myös yhteiskunnan paineessa herkemmin taakakseen, vahvemmat kestävät enemmän sitä painetta, joka yhteiskunnasta tulee.
Osittain se on myös itsetunto ja se, miten itsensä määrittelee, välittääkö kaikesta siitä, miten yhteiskunta tekee, vai eleleekö vähemmällä keskittymisellä sitä kohtaan, miten yhteiskunta muka kohtelee.
Ihmiset eivät kauheasti ajattele muita, ennemminkin itseään, tavallaan voi sanoa jopa, valitettavasti. Tuntuu, että toisten huomioon ottaminen on yleisesti heikentynyt. Sen huomaa silloin tällöin ihmisten käyttäytymisestä, kiusataan, haukutaan, arvostellaan.