Mitä mieltä olette siitä, että minulla ja siskollani on melko huonot välit. Hän on kateellinen minulle ja se näkyy kaikessa. Siihen on myös muut kiinnittäneet huomiota ja hän kopioi minua kaikessa. Jopa miehensä hankki melko saman oloisen kuin mitä omani on. No varsinainen ongelma tai ihmetystä herättävä aihe on tässä???Sisareni on pyytänyt lapsensa kummiksi miehensä siskoa jo toistamiseen ja kaiken lisäksi sylikummiksi omaa miestäni???Minua ei ole pyydetty ollenkaan ja tämä minua kyllä ihmetyttää todella paljon? Ei sillä ettäkö maailmani siihen kaatuisi, kun on jo noita kummilapsia, mutta kyllä minusta oudolta kuulostaa ja tilanne on hieman kiusallinen minulle. Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä vai voiko mitään?
mielipiteitä sisaruskateudesta?
aurinkoinen
15
1345
Vastaukset
- Niksu
On kyllä vähintään outoa. Siskosi käytös kuulostaa erittäin lapselliselta ja täysin tahalliselta. Ihmettelen, että hän ottaa tuollaisen "riskin", sillä kyllähän muidenkin täytyy asiaa ihmetellä. En ole kokenut vastaavaa, mutta näin ulkopuolisena neuvoisin ehkä sinua olemaan se viisaampi. Kääk...en tiedä pystyisinkö siihen itse vai räjähtäisinkö?! Mutta yritä olla teistä kahdesta se järkevämpi, kyllä siskosi jossain välissä saa näpeilleen. Miten muuten miehesi suhtautuu asiaan? Tsemppiä!
- aurinkoinen
Mieheni ei tiedä että suostuako vai ei? Ihmettelee itsekin moista käytöstä ja toivoo että selvittäisin välini siskon kanssa, mutta minulla ei enää ole motivaatiota asiaan.Tahallinen kiusaaminen paistaa kyllä rankasti läpi. mitä mieltä olette, pitäisikö mieheni suostua vai ei kummiksi?
- ollut siinä
aurinkoinen kirjoitti:
Mieheni ei tiedä että suostuako vai ei? Ihmettelee itsekin moista käytöstä ja toivoo että selvittäisin välini siskon kanssa, mutta minulla ei enää ole motivaatiota asiaan.Tahallinen kiusaaminen paistaa kyllä rankasti läpi. mitä mieltä olette, pitäisikö mieheni suostua vai ei kummiksi?
tilanteessa, että pikkusisko ajoittain saa näitä puuskia. Minä olen hyvä kohde matalamielisille ajatuksille ja tunteille vaikka olemme jo yli 40v molemmat. Olen ottanut sen linjan, että vältän häntä, kun tiedän hänen olevan humalassa ja tosi harvoin järjestän pitkää yhteistä aikaa. Tapailemme harvakseltaan, mutta en halua kiusata itseäni, enkä häntä. Jos ei aikuinen ihminen ole sinut itsensä kanssa, siihen ei voi ulkopuolinen vaikuttaa. Keskusteluyritykset yms. johtavat yleensä riitaan.
- aurinkoinen
ollut siinä kirjoitti:
tilanteessa, että pikkusisko ajoittain saa näitä puuskia. Minä olen hyvä kohde matalamielisille ajatuksille ja tunteille vaikka olemme jo yli 40v molemmat. Olen ottanut sen linjan, että vältän häntä, kun tiedän hänen olevan humalassa ja tosi harvoin järjestän pitkää yhteistä aikaa. Tapailemme harvakseltaan, mutta en halua kiusata itseäni, enkä häntä. Jos ei aikuinen ihminen ole sinut itsensä kanssa, siihen ei voi ulkopuolinen vaikuttaa. Keskusteluyritykset yms. johtavat yleensä riitaan.
Niin minäkin olen ajatellut, ettei tässä paljon keskustelut auta tuskin auttaa mikään. Olen vain melko väsynyt tilanteeseen ja en tiedä miten olo helpottuisi. Kun jotkut sanovat ettei sisaruskateus parane koskaan niin tuntuu aika lopulliselta asialta. aina olisi vain kestettävä sen toisen ihmisen pahan puhuminen, kilpailu ym.
- Niksu
aurinkoinen kirjoitti:
Niin minäkin olen ajatellut, ettei tässä paljon keskustelut auta tuskin auttaa mikään. Olen vain melko väsynyt tilanteeseen ja en tiedä miten olo helpottuisi. Kun jotkut sanovat ettei sisaruskateus parane koskaan niin tuntuu aika lopulliselta asialta. aina olisi vain kestettävä sen toisen ihmisen pahan puhuminen, kilpailu ym.
Mielestäni miehesi ei saisi suostua kummiksi. Silloinhan hän ikään kuin asettuisi siskosi puolelle ja hän saisi "erävoiton". Minä ainakin sinuna pahottaisin siitä mieleni. Miehesi pitäisi asiallisesti kieltäytyä "kunniasta". Tuo touhu menee kyllä liian pitkälle, enkä yhtään ihmettele ettet sitä jaksa.
- kellopeli
Niksu kirjoitti:
Mielestäni miehesi ei saisi suostua kummiksi. Silloinhan hän ikään kuin asettuisi siskosi puolelle ja hän saisi "erävoiton". Minä ainakin sinuna pahottaisin siitä mieleni. Miehesi pitäisi asiallisesti kieltäytyä "kunniasta". Tuo touhu menee kyllä liian pitkälle, enkä yhtään ihmettele ettet sitä jaksa.
Oon samaa mieltä edellisen kanssa.
Siskosi on selvästi osittain sinua kiusatakseen pyytänyt miestäsi sylikummiksi. Mielestäni miehesi pitäisi kieltäytyä kohteliaasti kunniasta.
Miten hän voisi edes kovasti kummin velvollisuuksia suorittaa, jos sinulla ja sisarella on noin huonot välit? - asiat selviksi
aurinkoinen kirjoitti:
Mieheni ei tiedä että suostuako vai ei? Ihmettelee itsekin moista käytöstä ja toivoo että selvittäisin välini siskon kanssa, mutta minulla ei enää ole motivaatiota asiaan.Tahallinen kiusaaminen paistaa kyllä rankasti läpi. mitä mieltä olette, pitäisikö mieheni suostua vai ei kummiksi?
Todella alhaista toimintaa siskosi taholta. Jos asia on tosiaan niin, että hänen käytökseensä ei ole mitään selkeää syytä (eli et esim. ole itse jättänyt kertomatta meille muille jotain...), tuo on tosi härskiä.
Olen sitä mieltä, että kaikista asioista täytyy voida puhua. Te olette sentään siskokset, eikä tämä asia ole mitätön. Siksi mielestäni olisi viisasta, että sinä ja miehesi yhdessä juttelette siskosi kanssa, ja miehesi ilmoittaa ettei voi ryhtyä kummiksi koska te koette asian epämiellyttävänä. Eihän tuollaista asiaa voi sivuuttaa puhumatta! Sekään ei ole hyvä ratkaisu että miehesi ainoastaan kieltäytyy kummiudesta asiaa mitenkään perustelematta. Ja missään nimessä hänen ei ole aihetta suostua kummiksi.
Tämä on minun näkemykseni. Uskon vahvasti siihen, että asiat täytyy pystyä sanomaan ääneen, eikä jättää niitä hautumaan loppuelämän ajaksi. Ääneen sanomisesta saattaa syntyä riitaa, mutta se on vain hetkellistä elinikäiseen mieltä kalvavaan asiaan verrattuna. - ollut siinä
aurinkoinen kirjoitti:
Niin minäkin olen ajatellut, ettei tässä paljon keskustelut auta tuskin auttaa mikään. Olen vain melko väsynyt tilanteeseen ja en tiedä miten olo helpottuisi. Kun jotkut sanovat ettei sisaruskateus parane koskaan niin tuntuu aika lopulliselta asialta. aina olisi vain kestettävä sen toisen ihmisen pahan puhuminen, kilpailu ym.
tilanteessa, että joutuu olemaan "aikuisempi" kuin toinen. Eli väistän, en mene riitoihin mukaan, keskustelen, jos asiallisesti pystyy puhumaan, mielellään vältän tulenarkoja aiheita jne. Kaikesta huolimatta sisko on rakas ja läheinen ihminen. Joutuu vain taiteilemaan, että pysyy rauha, eikä tule pahoja sanomisia. Minä suljen korvani henkisesti, jos tulee mollauksia tms. Ei se ole minun sielussani se paha olo, enkä ole vastuussa toisesta aikuisesta ihmisestä. Omaa pahaa oloaan hän purkaa ja sisko on tässä tapauksessa hyvä kohde ollut koko iän.
- täällä
Eli sisko koitti ihan avoimesti erottaa minua miehestäni. Älä anna miehen ryhtyä kummiksi, siitä tulee hankaluuksia. Sisko teki typerästi kolme vuotta sitten ja sen jälkeen ei olla enää toisillemme puhuttu. Minä olin silloin valmis selvittämään asian, mutta sisko ei. Hyvin olen kolme vuotta pärjännyt ilman siskoakin. Tsemmpiä, tiedän miten vittumaista tollanen on.
- äitee +4
miehesi ei pitäisi mennä kummiksi ollenkaan koska tuntuu että kummiksipyyntö on lähinnä nokkaisu sinun suuntaasi. se iänikuinen juttelu varmaan on ainoa asia joka auttaa, mutta tuskin tuossa tilanteessa onnistuu.
voisiko äitisi jutella siskollesi? muistelisi vaikka kuinka hän lapsena oli kad ja matki sinua.. jospa siitä tulisi mieleen että on jäänyt putki päälle ja homma jatkuu vaan! - ei!!!!
Miehesi ei pidä suostua kummiksi. Minun mielestäni miehesi tulisi pitää puoliasi, sanoa siskollesi että tuntuu liian kummalliselta olla vaimon siskon lapselle kummi ilman että vaimokin on. Ja samalla huomauttaa kummietiketistä. Avioparit pyydetään molemmat kummeikse, kihloissa olevistakin molemmat, mutta jos 'vain' seurustellaan tai asutaan yhdessä, ei ole pakko molempia pyytää. Miehesi voi nyt tehdä ratkaisevan liikkeen ja huomauttaa siskollesi ettei sellainen käytös ole hyväksyttyä, jos kukaan ei ikinä sano mitään, siskosi kuvittelee tekevänsä oikein näillä pikku 'näpäytyksillään'. Ja miehesi ei tarvitse edes suuresti sotkeutua asiaan, voi ystävällisellä äänellä huomauttaa edellä mainituista asioista, ei tarvitse haastaa suoraa riitaa. Voimia. Minulla on kokemusta liian vahvasta siskosta, luulin, että olen ainoa, että siskojen kuuluu olla ystäviä keskenään... Miksi niinkin läheiset ihmiset ajautuu tällaisiin tilanteisiin?
- aurinkoinen
Mukava ja rohkaisevaa kuulla, että en ole ainoa joka painskelee samantapaisen ongelman kanssa. Olen vain miettinyt jo monta päivää miten tälläinen on mahdollista, kun koskaan en ole siskoani loukannut eikä meillä ole ollut koskaan mitään näkyviä riitojakaan vaan tämä on juuri tälläistä vinoilua, mielipiteideni latistamista sekä selän takana arvostelua. Oma kantani on kanssa, että mieheni ei tule missään nimessä suostua kummiksi mikäli meidän perhesopu säilyy sillä minua asia kalvaa ajan mittaan tiedän sen ja niin kuin joku täällä kirjoittikin niin siinähän tavallaan mies näyttää ketä tarpeen tullen puolustaa ja kuka on tärkeä. kaikesta huolimatta en itse ole koskaan moiseen törmännyt ennen ja siksikin olen jotenkin hieman sekaisin, että kuinka näin voi kohdella toista ihmistä.
- Systeri minäkin
aurinkoinen kirjoitti:
Mukava ja rohkaisevaa kuulla, että en ole ainoa joka painskelee samantapaisen ongelman kanssa. Olen vain miettinyt jo monta päivää miten tälläinen on mahdollista, kun koskaan en ole siskoani loukannut eikä meillä ole ollut koskaan mitään näkyviä riitojakaan vaan tämä on juuri tälläistä vinoilua, mielipiteideni latistamista sekä selän takana arvostelua. Oma kantani on kanssa, että mieheni ei tule missään nimessä suostua kummiksi mikäli meidän perhesopu säilyy sillä minua asia kalvaa ajan mittaan tiedän sen ja niin kuin joku täällä kirjoittikin niin siinähän tavallaan mies näyttää ketä tarpeen tullen puolustaa ja kuka on tärkeä. kaikesta huolimatta en itse ole koskaan moiseen törmännyt ennen ja siksikin olen jotenkin hieman sekaisin, että kuinka näin voi kohdella toista ihmistä.
Miehesi ei missään tapauksessa pidä suostua kummiksi on minunkin mielipiteeni.
Sisarellasi on jotain pahasti pielessä, eikä teidän pidä mennä hänen likaisiin peleihinsä mukaan.
Äkkipäätä näyttäisi siltä, että sisaresi hakee jotain joka olisi yhteistä miehesi kanssa, siis jotain ihan vain heidän keskeistään.
Sinun ei ole syytä olla hämilläsi, sisaresi sen sijaan on syytä olla hämillään, pahoillaan ja terapiassa.
Älkää edes miettikö. Miehesi kieltäytyy kunniasta ja ilmoittaa samalla, että jo pyyntö oli törkeä ja tarkoitushakuinen.
Onnea teille ja toivottavasti sisarkin jonain päivänä selvittää omat asiansa käyttämättä lapsiaan aseenaan.
- siippas
Mulla sama tilanne. Isosiskolla sisaruskateus ja se kopioi mua kaikessa.. se ostaa samanlaisia vaatteita ja värjää hiukset samanvärisiksi. Tällasta on ollut aina. Vaatteet vielä menee, mutta kun se on sisustanut kämppänsäkkin samalla tavalla kun minulla on. Voisi tietysti sanoa asiasta suoraan, mutta tiedän ettemme olisi väleissä enää sen jälkeen.. neuvoja!!??
- LOL :D
Isosiskosi fanittaa sinua. Aattele, sulla on jotain kadehdittavaa, olet perheen tähti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S617850- 1334524
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.323777- 213138
- 232682
- 292617
- 502316
- 252190
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3922123- 322069