Kertokaa epätoivoiselle, 3. raskaus alussa, että kuinka nyt voisin oikeasti onnistua siinä, missä joka ainoa kerta olen epäonnistunut, eli tupakoinnin lopettamisessa. Kahden ekan kansssa todella vakava raskaudenajan masennus, ei toivoakaan päästä eroon ainoasta asiasta joka piti edes vähänkään kasassa. Mutta nyt ei masennusta, maailman otollisin hetki lopetukselle, mutta kaikki keinot on jo 15 vuodessa kokeiltu, ei ole onnistunut. Olen siitä niin riippuvainen, ettei pelkkä tahto riitä. Tarvitsen käytännön keinoja, olen täysin valmis kokeilemaan mitä tahansa, mutta lopettaminen kertalaakista pelkän päätöksen voimalla, on todettu riittämättömäksi.
Epätoivoisesti tahdon EROON TUPAKASTA! Vilpittömästi! Auttakaa, kertokaa kuinka te olette onnistuneet!
Epätoivoisesti tahdon EROON TUPAKASTA! Vilpittömästi! Auttakaa, kertokaa kuinka te olette onnistuneet!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei,
mua auttoi Allen Carrin kirja 'Vihdoinkin vapaa tupakasta'. Sitä voi tilata kansanterveyslaitoksen sivuilta http://www.terveydenhoitouutiset.fi/julk/carr/
Kirjassa tosin suositellaan juuri kerta laakísta lopettamista, mutta koska se ei välttämättä onnistu, niin omasta kokemuksesta sanoisin vain yhden neuvon: älä anna periksi, vaikka sorrut polttamaan. Kokoa voimasi ja aloita aina uudestaan. Maailma ei kaadu etkä ole huono ihminen vaikket onnistuisikaan kerralla. Ja tupakasta vieroittautuminen vaatii aikaa - paljon enemmän aikaa kuin alussa kuvittelee, joten ole kärsivällinen. Tsemppiä!
Itselläni hyvä keino lopettaa tupakointi oli yksinkertaisesti tälläinen:
Heitin kaikki tupakat pois ja sanoin miehelle että ei anna minun polttaa. Menimme myös pienelle reissulle mökille. Tupakkaa kyllä teki mieli kovastikkin, mutta tahto oli kova lopettaa ja mies kannusti asiassa, joten pääsin eroon tupakasta. Koskaan en olisi sitä uskonut, että lopetan tupakoinnin. Olinhan jo polttanut yli 10 vuotta.
Olen ylpeä puolestasi vaikken sinua tunnekaan! Meikäläisen mies oli polttanut 20 vuotta yli askin päivässä. Olin iän kaiken jankuttanut polttamisen lopettamisesta. Sitten kun tulin uudestaan raskaaksi ja kun mies oli itse valmis lopettamiseen, niin se kävi ihan suitsait: poltettuaan viimeisen askin mies vaan lopetti, ei ostanut enää uusia tupakoita.
Niin, että jos MIES siihen pystyy tuosta noin vaan poltettuaan 20 vuotta niin kyllä hitto soikoon NAISENKIN pitää siihen pystyä! :-)
Jossain netin tupakkasivulla sanottiin näin:
"Tupakan vieroitusoireisiin voi raskausaikana käyttää apteekista saatavia lyhytvaikutteisia nikotiinikorvaushoitovalmisteita (purukumi, tabletit). Ne ovat aina pienempi paha kuin tupakan kaikki 4000 muuta haitallista ainetta."
Eli yritä lopettaa ensin näillä nikotiinivalmisteilla, ja ajattele tervettä vauvaa aina kun on vaikeaa!
Itse samassa tilanteessa, eka raskaus menossa ja pelkkä tahdon voima ei vain riitä ja paljon keinoja kokeiltu. Tätä olen nyt ryhtynyt yrittämään:
1:Laita aikarajat tupakoinnille. Jos nyt tupakoit 1h välein, lisää väliin 15min. ja vähitellen vain enemmän.
2: Korvaa muutama tupakka päivässä nikotiinipurkalla, -laastarilla tai vastaavalla. Ja vähitellen vain useampi tupakka ja käytä aikarajoja. Muista, että nikotiinituotteiden käyttämisestä sikiö kärsii HUOMATTAVASTI paljon vähemmän kuin itse tupakasta. Nikotiinia tulee vähemmän, eikä tule häkää, tervaa ja muita tupakan haitallisia aineita. Ja kerron muutamia ehkä omatuntoa vähän helpottavia juttuja joita lääkäri on sanonut: Jo tupakoinnin vähentäminen on hyvä juttu, on vauvalle jopa vaarattomampaa polttaa muutama tupakka päivässä kuin stressata ja kärsiä tuskissaan kun yrittää olla ilman. Ja nikotiinituotteita kyllä kannattaa käyttää raskauden loppuunkin asti, jos tuntuu vaikealta ilman. Minusta on ollut tosi kannustavaa, ettei minulle ole saarnattu pakkolopetuksesta, vaan annettu neuvoja ja kerrottu, että kyllä siitä selviää. Paljon kivempi alkaa vähentämään, kun ei ole kauheaa painostusta päällä. Ei ota niin pahaa stressiä. Tuntuu paljon helpommalta vähentää ja yrittää lopettaa, kun siihen kannustetaan eikä pakoteta ja painosteta.
Ja vaikka sortuisi tai ei meinaisi sujua, älä anna periksi. Jatkat vain siitä pisteestä missä sitten olet. Onnea :)
Yksi keino vielä.. eli järjestä itsellesi niin paljon tekemistä, että et kerkeä polttaa.. lähde vaikka kiertelemään kauppoja ja jätä tupakat kotiin.. loppu raskaus on sitten helpompaa kun maha jo näkyy niin ei ilkeä enää polttaa missään julkisilla paikoilla ja kun tajuaa itsekkin lopullisesti sen et siellä on lapsi kasvamassa..:) näin ainakin mulla vaikka valitettavasti tuli polteltua koko raskauden ajan mutta vähän noin 1 tupakka kolmen päivän aikana, mutta tiedän että se on hankalaa..
Olen myös sillä kannalla, että ilman muuta kannattaa käyttää apuna nikotiinivalmisteita jos muuten ei pysty olemaan polttamatta. Paljon pienempi paha ja sillä tavalla pääsee pikkuhiljaa irti sen polttamisen "tavasta" elikkä mielihyvästä mikä tulee tupakkaa sytyttäessä, sen pitelemisestä kädessä jne. Mulle tupakalla käynti oli terapiaa, sain hetken rauhan ajatella asioita, katsella maisemia (poltin vain ulkona). Eli mun riippuvuus oli lähinnä psyykkistä tarvetta päästä ulos tuulettumaan. Mulla myös masennusta ja paniikkihäiriötä, jolloin oli vaikeaa päästä ovesta ulos ja tupakka oli sitten yksi syy päästä ulko-ovesta ulos.
Sitten jos sulla on minkäänlaista pahoinvointia, niin käytä se hyväksesi. Jos tupakka vähänkään maistuu pahalta, niin käy vaikka tupakilla "leikisti", poltat vähän ja koitat olla vetämättä henkeen. Heitä loppu tupakasta kylmästi pois. Tämä tepsi mulla kun tupakoinnista oli tullut tapa, vaikka tupakka alkoi maistua erittäin pahalta.
Tämmöistä mulla. Jokaisella on omat juttunsa, uskon että sinäkin pystyt. Älä lannistu pienistä äläkä ainakaan siitä jos välillä sorrut. Voimia sulle!