Niin että täytyykö armeijassa aina sanoa esim. "herra vääpeli", eikö voisi sanoa vaikka vain "vääpeli", eli "kyllä, vääpeli". Kun tuo r-vika on pahemmanlaatuinen ja herra-sana tulee ulos suusta "heyvä" eli aika vittumaista olisi sen herra-sanan hokeminen siellä. Ei ole mitkään terapiat auttanut vaikka lapsuusvuosista asti on koittanut tosissaan eroon siitä päästä. Että ei sille voi mitään ja se tässä vituttaakin, kun pääsisi siitä vammasta eroon.
R-vikaisella asiaa
......
198612
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
...niin se kuule mullakin on tuo ärrä vika. Ensimmäisinä päivinä tuli yliluutnantti kahtomaan uusia alokkaita ja opetti samalla milloin se herra pitää sanoa. Kokeeksi se kysy kaikilta: miten menee alokas! siihen pitivastat :hyvin herra yliluutnantti! sano vaan mulle ettei sille vialle mitään voi ja että sanoo sen herra sanan niin kuin pystyy. Ei sitä tarte hävetä. ´Kyllä suomalainen puhuu vaikka ois sammakoita suussa´..
kun ryhmä vastaa niin silloin se r-vika ei tule esille kun moni muukin sanoo sen "herra", niin itse voi sanoa sen hiljempaa mutta jos yksin pitää vastata. "heyva" tulee suusta, ei helevetti...
Ei voi mitään, se oikeasti hävettää niin saatanasti tuo puhevika. Onko sitä herra-sanaa tosiaan pakko siellä hokea kokoajan. Jos ei täytyisi sanoa sitä sanaa siellä, niin ei r-vian kanssa tulisi mitään ongelmia, ellei joudu sanomaan jotain sanaa, jossa on kaksi r-kirjainta peräkkäin. Esim. "instrumentti"-sanassa tuo R ei erotu, niin ei se puhevikakaan pääse suuremmin esille. Mutta kun "herra". Olisi edes "hera".
Muiden pohjoismaiden armeijoissa tuo naurettava herroittelu poistettiin jo joskus ennen sotia, eikä Ruotsissa tietääkseni tarvitse enää puhutella esimisestä sotilasarvollakaan. Suomen armeija pitää kiinni kaikista mahdollisista luutuneista typeryyksistä.
Herra sanahan edustaa suuruutta, jumalaa lähinnä olevaa suvereenista henkilöä. Sanoohan moni tänäänkin "Rouva". Ei herroittelu ole pakollinen, vaan saa myös rouvitella.
Miltä se nyt sitten kuulostaisi, jos ilmoittaisit yksikkösi Sotilasläänin komentajalle. Sanoisit: "Hella kenlaali majuli, Hella plikaatikenlaali" Moni nauraisi. Taidot ratkaisevat, mihin on sovelias.
Olihan meillä tämä Ehrnrooth, joka oli ärrä-vikainen tai silleen sora-ääninen, mutta eihän tuo ole haitannut ylenemistä kenraaliksi.
Ehrnrootillekkin voisi sanoa: Kyllä hella kenlaali eeenloot.
Henkilökohtaisesti minulla pärskähtää kirkkaasti, perkele!
Miksi emme muuttaisi käytäntöä, herrattomaksi? Suomessa asiat ovat toisin, kui muissa pohjoismaissa. Meidän läheisyytemme itäisen naapurimme kanssa on opettanut meidät tämmöisiksi, suuren naapurina.
Oletko huomannut, että Saksassa siviili työnjohtaja on Herra työnjohtaja. Miksi, niin taas pitää mennä historiaan...
Kapiaisissa on uskomaton määrä pahoin ärrävikaisia, eli ei tuo näytä haittavaan...
Taas saimme nauttia Rita-Ninan hengentuotteista. Kuin ennen aikojaan kirjoittamaan oppineen viisivuotiaan näppikseltä....
- Ei tämä juuri itseäni ainakaan naurattaisi. Jos on ärrävika niin sitten on. Ei sitä tarvitse hävetä. Eikä kenenkään tarvitse siitä herjata. Todellakin, upseereissa olen kyllä huomannut ärrävikaisia. Ei kannata välittää jos itsellä sattuu sellainen olemaan. Ei haittaa.
Sinä olet omassa ryhmässäsi suurimman osan ajasta. Älä huoli, esimiehesi oppii pian tuntemaan sinut ja hänen velvollisuutensa on kuulla sinua. Hänen täytyy ymmärtää.
Pian käyt tutuiksi kaikkien kanssa. Ota rennosti ja pidä puolesi.
Kenelläkään ei ole mitään oikeutta kiusata tms. tuon kanssa.
Ärrävikakaan ei välttämättä ole edes mikään vika. Esimerkiksi ei suomalaisten ärrr-puhekaan meinaa millään taipua kaikkien maiden kielelle. Joissain kielissä ei ole edes tuota ärrää.
Mutta kun en lausu sitä edes niin kuin Ehrnrooth, eli soraisella äänellä, vaan minkäänlaista R:n sorinakaan ei tule, tulee vaan "äyvä".
Ei haittaa.
Kuten sanoin, monessa muussa kielessä ei edes ole tuota ärrää. Ja monelle ulkomaalaisellekin ärrä on vaikea.
Ei tuo minua ainakaan haittaisi jos jollain on ärrävika.
Etkä varmasti olet ainoa. Koeta jaksaa tulla toimeen. Pidä puolesi. Jos et itse ota siitä ongelmaa, ei kukaan muukaan saa siitä ottaa ongelmaa.
Kiusaaminen ym. on armeijassa kiellettyä.
Voithan sanoa asiasta heti esimiehille jos tahdot.
Esimiesten on pakko ymmärtää. Mutta jos joskus kuulet naurua tms. älä anna sen vaikuttaa. Ja jos esimies toimii väärin, niin tee valitus.
R-vian takia minua pilkattiin lapsena helvetin paljon, jopa omat vanhemmat haukkuivat "r-vikaiseksi paskaksi" ja "vammaiseksi paskaksi". "Opettele puhumaan saatanan huoran äpärä". "Äyvä, äyvä, opettele puhumaan!". Kun näitä on joutunut lapsena vanhemmiltaan kuuntelemaan ja päiväkodissa ollessani hoitajat yms. oikein ruokkivat muita lapsia pilkkaamisessa. "Sanos taas se...". Että niille oli oikein viihdettä nauraa r-vialleni.
Koulun alaluokilla ilmeni vielä tuota samaa pilkkaamista, tosin siellä ei enää opettajat todellakaan arvostelleet puheviasta lukuunottamatta ekaa luokkaani. "Kyllä sun pitäisi se jo oppia". Niin pitäisi, mutta kun en oppinut vaikka yritin.
Siitä eteenpäin ei sitten ole oikein lainkaan R-viasta mainittu suuremmin enkä enää ole koko puheviasta suuremmin välittänyt kun ei siitä kukaan muukaan suuremmin ole välittänyt, mitä nyt joskus joku pelle koittaa läppää siitäkin (r-viasta) saada aikaan.
Tuo lapsuus oli ihan helvettiä R-vian takia. Ja lapsuudessa oli myös L-vika, mutta onneksi opein sanomaan L:n, mutta R:ää en vaikka olisin halunnut :(
Hyvä, jos tuosta puheviasta ei suuremmin armeijassakaan haittaa ole. Mutta se vasta helvettiä olisi jos joutuisi lausumaan esim. "ärrinpurrin surrinpurrin". Tuota pakotettiin lapsuudessa hokemaan muunmuassa päiväkodissa siellä kaikkien edessä, eli "äyvinpuyvin suyvinpuyvin". Oli varmaan hauskaa joo, mutta minusta ei ollut hauskaa ja varsinkin kun sille puhevialle ei todellakaan mahda mitään. Se vaan on, en voi mitään. Pahavikainen R-vika on osa persoonaani, valitettavasti.
Englannissa R lausutaan "aaar". Lopussa R lausutaan olemattomalla tavalla, eli englannin kielessä sentään ei puhevika tule esille. Kuten Car = "kaa". Olisipa Suomessa samoin...
Harmi homma kun olet joutunut noin kärsimään.
Tuli muuten tuosta mieleen, että kun L:n sanoit oppineesi...
Eikö L lausuta niin, että kieli laitetaan kiinni yläkitalakeen (en tiedä tarkkoja nimityksiä suun osille), mutta ilma (eli ääni) tulee vapaasti sieltä kielen välistä (vähän niin kuin puhaltaisi kielen kärki kiinni yläkitalaessa, mutta ilma tulee vapaasti kielen sivuilta). Lllll, llll.
R on vähän samanlainen, mutta ilma ei tule tule vapaasti, vaan kieli on kokonaan kiinni kitalaesta ja ilma tulee kielen ja kitalaen välistä. Ärrätys tulee siitä, kun kieli jää värisemään ilman tullessa ulos. Kieli on aika rento, ei niinkään jännittynyt. Rrrrrrrrrrrrrrr.
En ole mikään ekspertti näissä asioissa, mutta tuli vaan mieleen.
Entä jos koittaa puhaltaa ilmaa kovasti ulos, mutta estää kielellä ilman tulon ulos suusta kokonaan.
Sitten nimenomaan kielenkärkeä hieman raottaa, kevyesti. Tai ei välttämättä kannata edes raottaa kielenkärkeä.
Puhaltaa vain täysillä, mutta kielellä estää ilman tulemisen suusta ulos. Sitten laittaa kielen rennoksi, mutta pitää kielen silti täysin "ilmatiiviinä".
Tai sitten jos ei täysillä puhalla, kevyesti vain, ja kieltä ei kannata jännittää, tekee vain sellaisen "löysän ilmakupin".
Mutta jos jotakin kielen kohtaa pitäisi koettaa löysyttää, niin nimenomaan kielen kärkeä.
Tuli vaan mieleen. En tosiaankaan ole mikään tietäjä tässä.
Jos esimerkki oli epäselvä niin kun varmasi saattoi ollakin, niin kysy jos tahdot, koetan tässä vastailla kun kerkeän. Mutta en tosiaan ole ekspertti, mutta jos jotenkin voin auttaa, voi kai yrittää.
Mutta jokatapauksessa, ärrävikaa en minä ainakaan halveksi tms. Enkä katsoisi sitä haitaksi. Hyvä vaan että otit asian puheeksi.
Tuli tuossa mieleen, että ärrätys ei taida tulla äänihuulen kautta ollenkaan, niin kuin ei taida ässäkää tulla. (Muut kirjaimet tulee äänihuulesta.)
rrrrrrrrrrrr
ssssssssssss
Vaan se on niin kuin ilmaa puhaltaisi.
Alussahan molemmissa on ääääää. Mutta sen jälkeen äänihuulen osuutta ei ole.
äärrrrrrrrr
ässssssss
entä jos unohtaa tuon alun ää:n ja keskittyy pelkästään rrrrrrrrrrrr.
Olen elämäni aikana niin paljon noita kokeillut, enkä ole onnistunut.
Jotenkin saan jonkinlaisen vaimean rrrr-äänen, mutta sekään ei ole puhdas r. Ja en voi puhekielessä sitä käyttää, koska silloin joutuisin puhumaan todella hiljaa ja epäselvästi. Mutta silloin r tulisi vähän esille.
Jos laitan kielen ylähampaiden yms. taakse (kuten vuositolkulla on opetettu), nyt saan jonkinlaista sieltäkin, mutta sekin on sellaista sssssrrr-ääntä.
Jotenkin saan sanottua "ärrä", kun kieli on alahampaiden takana(?). Tuota voisi ehkä koittaa tehdä useasti, jos siitä saisi kehitettyä sitä r-vikaa ainakin laimeammaksi.
KIITOS, ihanista ärrä vinkeistä!!!!
Olin jo melkein luopumassa toivosta etten IKINÄ oppisi sitä (vaikka uskoinkin itseeni täysin), mut nyt vaan vähäsen harrrrjoittelen lisää, niin eiköhän se sitten!!
Mulla oli ennen jokin epämääräinen heaaa (herra) kans, mutta nyt kuuluu jo surinaa :D
Kiitos vinkeistä =)
Oon 14v ja koko iän ollu sellanen tahmee poski R-vika :/ pienempänä siitä ei kovin välitetty eikä ollu nii paha mut nyt tuntuu että ois pahentunu se vika. Välillä luokkakaverit vetäsee jotai vitsejä mun viasta mut ei niin paljoo se haittaa. Eniten harmittaa ku nimessä R kirjain.. ei oo kivaa sanoo omaa nimeä kenellekään. Kävin 1 ja 2 luokalla puheterapeutilla ja se koetti opettaa mulle D ärrän.. sain sillon vähän värisemään mut en sit jostain syystä jatkanu harjottelua ja en taas osaa yhtään.. Nyt alan taas harjoittelee :P Toivottavasti sun neuvot auttaa.
'Herra' on vielä aika helppo tapaus, mutta sana 'mars' on mahdoton! 'Heyvä' kuulostaa nopeasti lausuttuna aivan riittävän hyvältä herralta, 'mavs' kuulostaa joltain ihan muulta..
Tämän huomasin alikessuna ollessani; jouduin vieläpä käyttämään sitä sanaa aika paljon, koska eteneminen tapahtui minun johdollani pääosin juosten; kävellen kuitenkin aina lähdetään liikkeelle ja pysähdytään. Eli homma meni näin: 'Tahdissa mals!' ... 'Juoksuun mals!'..... 'Kävelyyn mals!'.. 'Osasto seis!'. Kukaan ei kuitekaan koskaan nauranut - ei ehkä vain uskaltanut, mutta sillä ei ole merkitystä :)
Sanot vain tarpeeksi nopeasti 'hedaväpli', 'hedalikesti'jne.. ketään ei kiinnosta miten sen sanot, kunhan vain sanot jotenkin.
Omalla alokaskaudellani ei (suhteellisen vittumaisissa) apukouluttajissa tainnut yhtään ärrävikaista olla, mutta en huomannut että kenellekään meille puhevikaisille olisi ärristä huomautettu.
Puolustusvoimien kantahenkilökunnalla taitaa muuten havaintojen perusteella olla ainakin kaksi Suomen ennätystä hallussaan: eniten nuuskan käyttäjiä ja eniten ärrävikaisia...
" Ei ole mitkään terapiat auttanut vaikka lapsuusvuosista asti on koittanut tosissaan eroon siitä päästä."
Minulla siis on myös ärrävika. Kummallista asiassa vain on se, että osaan sanoa ärrän ihan oikeinkin. En vain osaa/muista/jaksa käyttää sitä oikeaa ärrää normaalissa puheessa. Joitain sanoja kuten 'trendi', 'treeni', 'kersantti', 'mars' en osaa sanoa sillä oikealla ärrällä, kieli ei vain taivu tai jotain. Sanat kuten 'ruotsalainen, 'armeija', 'peruna' osaisin sanoa ihan oikeinkin, mutta eipä vain normaalissa puheessa tule ikinä käytettyä. En ole ikinä jaksanut kauheesti mulehtia asiaa....
Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille sillä tämän keskustelun luettuani aloin opetella ärrää ja opin sen ja nyt tuntuu hyvältä. Tsemppiä kaikille!
Kuuleppas.. armeija on siitä mahtava paikka, että
siellä ei ole millään niin paljon merkitystä, kuin omilla teoilla. Tarkoittaa sitä, että kun teet kaikessa parhaasi 110% tehoilla niin kellään ei ole sanomista jostakin vähäpätöisestä ärräviasta.