Tässä mä olen ja makaan kipeänä, koska ei ole varaa enää ostaa lääkkeitä. Toisessa huoneessa nukkuu teinityttö, joka ollaan jo totuttu siihen, ettei ruokaa ole joka päivä. Maaliskuu, ja on jätettävä tosiaan omat lääkkeet ostamatta. Jos hetken pystyisi pitämään ruokakaapin tilanteen vielä tässä, ettei mentäis nälkäisinä nukkumaan yhtään iltaa viikossa nykyistä enempää. Loppuvuodesta leikkuri taas osuu meidän kukkaroon, ja tiedossa on mitä on. Nälkä. Asia, joka otti lujille, kun en pystynyt enää salaamaan lapselta, ettei meidän rahat enää riitä. Viimeisen vuoden aikana olen pidätellyt itkua ruokakaupassa niin monet kerrat, että sekin on jo ihan normaalia. Nykyisin meillä on noin 200 € vähemmän kuukaudessa käytettävissä, summa ei ole todellinen, kun ruuan hinta on noussut aivan järkyttävästi. Ruokajonossa tarjolla lähinnä vain leipää, kauppojen hävikki on ymmärrettävästi vähentynyt. Moni on samassa tilanteessa. Kauppias ja asiakkaat. Pitäisi muuttaa, taas kerran. Vuokra on noussut 150 € siitä kun tähän muutettiin. Kaupungin yksi huonomaineisin lähiö, pieni 2 h+kk, mutta silti vuokra on viimeisen noston myötä +50 € sietämätön. Uni ei tule, vaikka väsymys on kamala, pitäis repiä lapsi pois kodistaan, ja rakentaa se jonnekkin uudestaan, luultavasti johonkin missä seinät on nykyisiä ohuemmat, että varmasti saa imeä naapureiden pahan olon sanasta sanaan vaikka olisi korvatulpat. Kaikki voi huonosti. Ihmiset ovat ilkeitä, ja huonotuulisia. Pahimmat kommentoivat tähänkin ne perus mee töihin jne jne .. Tiedätkös, kun ei ole sellaista vaihtoehtoa, ei ole halusta kiinni, ja ne syyt ei sinulle kuulu. Mutta ne ylimieliset nauravat eivät ole mitään, se ei satuta. Ihmettelen vain miten moni on olevinaan hyvässä duunissa, kultalusikka suussa syntynyt empatiakyvytön ihmiskuori. En ole kateellinen, ette ole mitään, ette ole ihmisiä. Ihmisen tekee se, että on omatunto. Kaikilla on haavansa, mutta ketä sitten valitsee elämän tehtäväkseen kostaa kurjaa lapsuuttaan loppuelämänsä muille, ja ketä ei halua olla samanlainen kuin se ketä satutti eniten, jonka piti rakastaa, ja pitää huolta. Vaikka alan olla totaallisen uupunut, ja elämä haluton, uskon kuitenkin että tämä on ohi menevää. Sillä jaksaa. En tiedä millainen ihminen olen kolmen vuoden päästä, tekisi mieli luovuttaa vihalle, ja yhtyä kerhoon. Teette sen niin helpoksi, hyvät Riikat ja Orpo. Mutta olen ihminen, pyyhin kyyneleeni, ja teen sen minkä on pakko, kestän ja siedän. Historiankirjat kertovat, ettei mikään ole ikuista, varsinkaan fasismi ja sorto. Kun kaadutte, minä nostan maljan, ja hymyillen.
Tässä mä olen ja makaan kipeänä, koska ei ole varaa enää ostaa lääkkeitä. Toisessa huoneessa nukkuu
Anonyymi-ap
9152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tämä ei varmaan auta eikä lohduta sinua, mutta tuhannet ja taas tuhannet ovat kanssanne samassa tilanteessa oikeistohallituksen leikkausten vuoksi.
Ei tämäkään auta, mutta onko mahdollista edes ajatella, että oma tilanne ei olisi oikeistohallituksen vikaa?
Vaan kun se on, niin mitä sitten?
Kuinkas ihmeessä?
Pitempiaikainen eläminen avustusten varassa on seurausta sarjasta omia huonoja valintoja.
Tämä tulee toteutumaan myös meillä Suomessa!
1800-LUVUN TAUDIT PALANNEET "BRITANNIAAN – YHTENÄ SYYNÄ SOSIAALITURVAN JA JULKISEN TERVEYDENHUOLLON LEIKKAUKSET."
Kyllä omaat monta hahmoa ,että todellakaan ei voi teitää mikä kohta olet.
Aina on sanottu että krapula on köyhien tauti.
Eiköhän se ole kokemattomien tauti?lisää vaan niin ei krapula paina
Oikeisto on saanut hyvinvointivaltion selkärangan katkaistua. palvelut ja avustukset lopetetaan.
Jäljelle jää vain valtava, kallis, byrokratia ja korkeat verot.