Sanan säästö ymmärtäminen tuntuu olevan ylivoimaista

Olen ihmetellyt sitä, että kun tarkoitus on säästää rahaa tai parantaa kilpailukykyä, tahot, joita se koskee, pitävät itsestään selvyytenä sitä, että tavoite vesitetään siirtämällä kustannukset vain toiselle nimelle.

SAK vaatii, että esimerkiksi ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus korvataan maksamalla sama kustannus eri nimellä. Ymmärrän hyvin tavoitteen, mutta tuntuu siltä, ettei SAK yhtään ymmärrä miksi muutos tehdään.

Aikuiskoulutuksen tukiryhmä puolestaan paheksuu sitä, ettei saman tien ja mieluiten yhtä aikaa ole käynnistetty samaa asiaa tekevää tukea toisella nimellä.

Onko Suomi täynnä idiootteja vai johtuuko se sitä, että aina, kun on tuki lopetettu säästöjen takia, niin toinen samaa asiaa ajava tukimuoto on aloitettu ja työntekijät ovat sirtyneet siihen lennosta saaden vielä ylimääräisen bonuksen?

Nyt alkaa hiljalleen valjeta, miksi säästöt eivät toteudu ikinä. Järjestelmä ei luovu kerran saadusta rahasta vaan lopetettu hanke vain vaihtaa nimeä.