Et tehnyt oikein

Niin. Olen kyllä miettinyt sitä usein. Kaikki meni ihan pieleen.

Ainoa mikä tuntui oikealta sydämessä. Tuntuu että aika tahmeeta tosin ollut alku ainakin

Et niin, kun et älynnyt lähteä ansiotyöhön.

Ja mitä sinä osaltasi teit ohjataksesi häntä näkemyksesi mukaiseen 'oikeaan' suuntaan?

Vierihoitoa vain 🥳

Et voi sysätä vastuuta vain toiselle. Mikään ei oikeuta sitä. Et voi piiloutua sukupuolen tai älyn tai minkään muunkaan taakse. Sinulla on silti vastuu itselläsikin vaikka olisit kuinka vajavainen.

Minun osaltani asiat eivät ole näin menneet, koska siihen ei ikinä mukaan lähdetty, minun päätöksestä ei lähdetty, miksi luuleet että päästiin niin huipputuloksiin kaikessa? Tehtiin omalla tietoisuudella ja nykyisin menetelmin, kaikki muut tykkäsi paitsi L. Koska se ei halunnut työtä vaan sitä hehkutusta, ei halunnut opiskella vaan pelkkää tietoisuutta, ei ymmärrä itse ettei ollut mukana missään hyvässä onnistumisessa ja teki ihan eri juttuja. Ei ketään kiusattu vaan ei lähdetty siihen mukaan, ja ei annettu syödä. Eikä maksettu siitä että pienessä tehdään mitään myytävää johtohommaa. Ei halua sitä nytkään vain minun kauttani, ja sitten on se lääkejuttuja skitsoferniajutut. Halusi jotain muuta, ja sai siihen jotain mukaan, mutta ratkaisevin päätös puuttui ja se oli minun. Kiusaa toki saatiin jo silloinkin, mutta kun tekee itse niin saa tehtyä ja tietää mitä tekee. Ja jää aikaa muuhunkin. Voihan siinä jotain pientä tehdä mutta se hehkutus pilaa kaiken, joka asiassa. Se on silloin pilalla jos kaikki ei tee sitä hommaa mitä pitäisi, ja ei pysty tai ole samassa tasossa. Siksi jatkossa teen itse vain kun saan määrätä itse itseäni.

En mä tämmöisiä kirjoittele. Kyllä asiat pitää ottaa vastaan ja hyväksyä. Ikävätkin päätökset tai lopputulokset.

No syytä vain itseäsi itsehän sinä rupesit minulle raivoamaan tule sitten puhumaan kun osaat olla raivoamatta kiitos

Eikä haluta siihen mukaan, koska minun kohdalla se ei onnistu. Siinä on liikaa naisia jotka arvostaa itseään liian korkealle tai matalalle, ja haluaa enemmän kuin itse pystyy saamaan, eli "syövät" normaaliinkiin arkeen liikaa, ja sitten haluavat vielä enemmän. Miten vaan asiaa katsoo niin ei onnistu kuin että jotain ihan pientä. Ja sitten jos mukaan otetaan työkyvyttömiä niin osa suorastaan kuolee. Ja siinä pitää käyttää omaa tietoisuutta mahdollisimman paljon, eikä odottaa että asiat vaan tulee. Ei ole tyhmiä vaan homma ei vaan toimi, ja jos toimii niin ihmisarvossa on aukkoja tai jotkut sairastuu. Korkeintaan joillakin 50 - 70 toimii, jotka on tehnyt sitä koko ikänsä ilman suurempaa draamaa, ovat ehkä varakkaita ja nousseet pikkuhiljaa, ovat älykkäitä ja hyväluontoisia. Itse esim toimii parhaiten jos olen parisuhteessa ja perhe-elämässä, teen töitä omana itsenä suurelta osin ja hoidan perhettä niin että jää vähän yli tai voin sieltä täältä lahjoittaa. Yksinhuoltajilla ei toimi, jos ei ole rahaa tai on oltava töissä. Luulisi että työstä maksetaan niin sanotusti eniten mutta itseltä paras tulos niin sanotusti tulee kotoa jos on parisuhteessa ja toinen hoitaa myös. Sekä lisätuloista, päätyö toimii parhaiten tähän yhdistelmään jos ei viedä paljoa tai anneta paljoa. Jokaisella toimii eritavoin. Jos on varkaita ja alistajia kummassakin, tulos on hirveää.

Mitä olisi pitänyt tehdä?

En tainnut tehdä, enkä kyl uskonut mahdollisuuksiinkaan paremmasta omalla kohdallani. Tällaista tää elo on välillä, kun on liikaa epävarmuuksia pinnalla, usko epäonnistumiseen on päällimmäisenä. Silloin aloitteisiin ei kannata lähteä.