Minkälaisesta läheisyydestä pidät suhteessa ollessasi?
Oletko mielummin satunnainen läheisyyden tavoittelija vai kokoajan kiinni.
Oletko mielummin satunnainen läheisyyden tavoittelija vai kokoajan kiinni.
Pääsiäiskysely
Anonyymi-ap
46458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
No kuka se haluaa olla kokoajan kiinni? Toki, kun mieltä painaa joku niin silloin syli ja turva on parhainta. Kaikki edes sitä ymmärrä.
Kyllä se juuri noin on. Tietenkin usein ihan alkuvaiheessa pyritään olemaan toisessa kiinni vähän ememmänkin ;)
Joo.
Sitä se on kun toinen vaan täyttää ajatukset joka hetki.
NO NIINPÄ😅... toki, jos ei pelkää toista 😂
Normaalia läheisyyttä mitä joskus koin parisuhteessa. Ei koko ajan kiinni voi, eikä edes kuulu olla mielestäni, mutta läheisyyttä esim. Iltaisin tv:n ääressä toinen kainalossa. Huoh...
En halua olla koko ajan kiinni. Ehkä suhteen alussa kun hormonit on kympissä niin tavallista enemmän haluaisin.
Kyllä minä hänen läheisyyttä kaipaan. Ei tietysti kokoajan tarvitse olla kiinni, mutta aluksi se voi mennä siihen etenkin jos ei näe niin usein toista
Pääsiäisenäkin on hyvä muistaa ottaa lääkkeet.
Vierihoitoa vain 🥳
Ja toiset tykkää läheisyydestä enemmän ja toiset taas vähemmän. Jossain määrin sitä on kuitenkin oltava. Ainakin mulle. Ja kumpaakin, sekä fyysistä, että henkisen puolen läheisyyttä, kaipaan ainakin mä.
-ja mies olen
Samoin sanoin nainen täältä 👍🏻
En kumpaakaan noista. Kyllä mä kaipaan parisuhteessa läheisyyttä enemmän kuin satunnaisesti, mutta en kuitenkaan tykkää jatkuvasta yhdessä kiehnäämisestä.
Ai niin ja toisin kuin muutama aiempi vastaaja, mä en tykkää jatkuvasta yhdessä kiehnäämisestä edes suhteen alussa. Mun läheisyyden tarpeeni pysyy melkolailla vakiona, oltiin sitten oltu yhdessä kymmenen päivää tai kymmenen vuotta.
Haluaisin paljon seksiä ja syvää, intiimiä läheisyyttä. Ei kuitenkaan sellaista kokoajan yhdessä ja yhteydessä olemista, vaan oikeina hetkinä.
Ihan painajaista nykyajan viestintäkulttuuri, kun kokoajan pitäisi viestitellä, eikö ihmisillä ole mitään tarvetta keskittyä omiin tekemisiinsä ja tajua, että toinen haluaa niin ehkä tehdä...
Jatkuva huomiontarve on kuin olisi jotain muurahaisia iholla, eroon ja äkkiä🫨
En kyllä enään parisuhteessa viestittele millään laitteella omalleni.
Vain kauppalistan laitan jos itse en pääse kauppaan mukaan ja on unohtunut aikasemmasta listasta jotain.
Ei mitään viestittelyä, vaan ihan oikeassa elämässä tapahtuvaa kanssakäymistä. Toki voi muistaa toista silloin tällöin viestillä, kun ollaan erossa ja se on ihan toivottavaakin mielestäni.
Enkä puhu nyt mistään palstaviesteistä :)
Mulla on psras kaveri se ei ikinä viesti, meidän tekstariketju on pelkkää mun yksinpuhelua kriisitilanteissa ja eläinvideoita mitä lähetän😂
Sama. Tykkään ihan old school puhelimessa puhumisesta, kun kuulee toisen äänen ja siten oikeat tunteet.
Viesteistä ei voi varmalla edes ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa.
Ite tykkään joskus kyllä viesteillä hetken, mutten jatkuvasti heruttaa.
Sivusta totean, että olen samoilla linjoilla. Oli kiva saada yksi puhelu tällä viikolla.
Oli enemmän kuin kiva soittaa.
Minustakin oli kiva jutella ja nauraa tilannekomiikalle.
Kiva juttu.
Kertakaikkiaan kivaa.
Ensi viikolla uusiks.
Toivotaan näin.
Tarviin kyllä päivittäin syliä ja halia sekä kainalossa oleskelua.
Joo.
Hassuttelusta. Välillä tarvitsee toki omaa aikaa ja tilaa normaalisti. Mutta kyllä mä oon semmonen lähelle pyrkivä fyysisesti. Istun syliin, hyppään viekkuun, kutittelen, halaan.
Se fyysinen yhteys on tärkeää, eikä pelkästään "sen" osalta. Se on se omin kieli, kosketus. Ja nimen omaan niin, ettei ole mitään muuta, kuin luonnollista yhdesä viihtymistä, eli en varsinaisesti tavoittele tai pyri sillä mihinkään. Se vaan tulee luonnollisesti. En ole tarkka omasta fyysisestä tilastani, kun olen läheinen jonkun kanssa, saati suhteessa. "Siitä läheisyydestä" en nyt enempää viitsi tänne kirjoittaa.
Vastasin näin yleisesti vaan kysymykseen.
joka päivä on ihana olla kiinni toisessa, mutta muutakin elämää hyvä olla, yhdessä ja omaakin.
Minun täytyy sanoa, että kun olen ollut parisuhteessakin, niin tykkään pussailla, halailla ja osoittaa kiintymystä. Olen avoin, iloinen ja leikkisä. Jos toinen on jörrikkä eikä osoita tunteita, niin joudun aika paljon pienentämään tunteitani, mutta perusluonteeni on toisenlainen. 👍😃
Ne tietää, jotka ovat kokeneet. Ne, jotka tosiaan haluaa tietää, ottaa selvää. Kyllä lähelle pääsee niin henkisesti kuin fyysisesti, kun on oikea ihminen.
Hyi olkoon jos joutuisi jonkun palstalaisen kanssa ottamaan lähikontaktia. Oksennus lentää
Voi kiitos. Olis kiva nähdä millainen sä olet, kun palstalla näyt olevan.
Täältä saa hyvät naurut.
Ihan tosissani olin. 🙂
En oikeasti halua nähdä ketään joka täällä on.
häivy
Suhde kehittyy symbioosista kohti erillisyyttä. Ihan kuin lapsilla. Jotkut jäävät koukkuun ja hakevat symbioosia yhä uudestaan uusista ihmisistä.
Symbioosia tai ihastumisen tunnetta. Uutuuden viehätystä.
Kun muurit on murrettu ja henkinen yhteys on löytynyt omaan rakkaaseen niin tottakai haluan antaa ja vastaanottaa kaikenlaista ihan läheisyyttä… Silloin ei ole ns rajoja kun henkinen yhteys on syvä. Fyysisyys tuottaa silloin paljonkin mielihyvää, se on turvallista ja luonnollista.
Kosketusta ja omaa tilaa molempia koen tarvitsevani
ihanaa*
En pidä jatkuvasta läheisyydestä.Sponttaanit ,harvat lähestymisyritykset on kivempiä.Yhdessä tekeminen on nautittavampaa ,pelata vaikka shakkia.
Nää on niin henkilökohtaisia juttuja, miten sen läheisyyden kokee. Itselleni, se fyysinen läheisyys ei nimenomaan ole mitään pakonomaista kyhnäämistä tai tarpeen ajamaa. Vaan hyvin luonnollista ja turvallista viihtymistä.
Sitä toki tietää, että elämässä voi tulla, tuleekin kaikkea, niin se kevyt oleminen ja hassuttelu olisi sitäkin tärkempää, jos olisi suhteessa. Näin sitä mietin. Ja koen, että vaikka pystyisin puhumaan ihan mistä vaan ja olisi kuinka syvälinenkin henkinen yhteys, niin siitäkin on hyvä osata levätä rennossa olemisessa. En koe fyysisyyttä ahdistavana, tai vähäpätöisempänä muotona ollenkaan. Joskus se voi toimia paljon paremmin, kuin sanat. Ja itselleni on tärkeää, että lähelläni olevat myös tietävät, että luokseni voi ihan fyysisesti tulla. Ei tarvitse miettiä, uskaltaako, tai voiko näyttää tarvitsevansa halausta tai miettiä ylipätään, saako niin lähestyä. Se on juurikin rentoa turvallisuutta.
Oletko itse halaaja tyyppi?Jos olet muista ettei kaikki tykkää halata .Joskus kaveritkaan ei kehtaa sanoa ettei loukkaa halailijaa.En pidä halailusta.