Pääsiäiskysely

No kuka se haluaa olla kokoajan kiinni? Toki, kun mieltä painaa joku niin silloin syli ja turva on parhainta. Kaikki edes sitä ymmärrä.

Normaalia läheisyyttä mitä joskus koin parisuhteessa. Ei koko ajan kiinni voi, eikä edes kuulu olla mielestäni, mutta läheisyyttä esim. Iltaisin tv:n ääressä toinen kainalossa. Huoh...

En halua olla koko ajan kiinni. Ehkä suhteen alussa kun hormonit on kympissä niin tavallista enemmän haluaisin.

Kyllä minä hänen läheisyyttä kaipaan. Ei tietysti kokoajan tarvitse olla kiinni, mutta aluksi se voi mennä siihen etenkin jos ei näe niin usein toista

Minun mielestä pitää olla riittävästi myös omaa aikaa ja tilaa. Sekä sitä kiinni olemista sopivassa suhteessa. Ei kumpaakaan liikaa.

Pääsiäisenäkin on hyvä muistaa ottaa lääkkeet.

Vierihoitoa vain 🥳

Ja toiset tykkää läheisyydestä enemmän ja toiset taas vähemmän. Jossain määrin sitä on kuitenkin oltava. Ainakin mulle. Ja kumpaakin, sekä fyysistä, että henkisen puolen läheisyyttä, kaipaan ainakin mä.
-ja mies olen

En kumpaakaan noista. Kyllä mä kaipaan parisuhteessa läheisyyttä enemmän kuin satunnaisesti, mutta en kuitenkaan tykkää jatkuvasta yhdessä kiehnäämisestä.

Haluaisin paljon seksiä ja syvää, intiimiä läheisyyttä. Ei kuitenkaan sellaista kokoajan yhdessä ja yhteydessä olemista, vaan oikeina hetkinä.

Ihan painajaista nykyajan viestintäkulttuuri, kun kokoajan pitäisi viestitellä, eikö ihmisillä ole mitään tarvetta keskittyä omiin tekemisiinsä ja tajua, että toinen haluaa niin ehkä tehdä...

Jatkuva huomiontarve on kuin olisi jotain muurahaisia iholla, eroon ja äkkiä🫨

Tarviin kyllä päivittäin syliä ja halia sekä kainalossa oleskelua.

Hassuttelusta. Välillä tarvitsee toki omaa aikaa ja tilaa normaalisti. Mutta kyllä mä oon semmonen lähelle pyrkivä fyysisesti. Istun syliin, hyppään viekkuun, kutittelen, halaan.
Se fyysinen yhteys on tärkeää, eikä pelkästään "sen" osalta. Se on se omin kieli, kosketus. Ja nimen omaan niin, ettei ole mitään muuta, kuin luonnollista yhdesä viihtymistä, eli en varsinaisesti tavoittele tai pyri sillä mihinkään. Se vaan tulee luonnollisesti. En ole tarkka omasta fyysisestä tilastani, kun olen läheinen jonkun kanssa, saati suhteessa. "Siitä läheisyydestä" en nyt enempää viitsi tänne kirjoittaa.
Vastasin näin yleisesti vaan kysymykseen.

joka päivä on ihana olla kiinni toisessa, mutta muutakin elämää hyvä olla, yhdessä ja omaakin.

Minun täytyy sanoa, että kun olen ollut parisuhteessakin, niin tykkään pussailla, halailla ja osoittaa kiintymystä. Olen avoin, iloinen ja leikkisä. Jos toinen on jörrikkä eikä osoita tunteita, niin joudun aika paljon pienentämään tunteitani, mutta perusluonteeni on toisenlainen. 👍😃

Ne tietää, jotka ovat kokeneet. Ne, jotka tosiaan haluaa tietää, ottaa selvää. Kyllä lähelle pääsee niin henkisesti kuin fyysisesti, kun on oikea ihminen.

Hyi olkoon jos joutuisi jonkun palstalaisen kanssa ottamaan lähikontaktia. Oksennus lentää

häivy

Suhde kehittyy symbioosista kohti erillisyyttä. Ihan kuin lapsilla. Jotkut jäävät koukkuun ja hakevat symbioosia yhä uudestaan uusista ihmisistä.

Kun muurit on murrettu ja henkinen yhteys on löytynyt omaan rakkaaseen niin tottakai haluan antaa ja vastaanottaa kaikenlaista ihan läheisyyttä… Silloin ei ole ns rajoja kun henkinen yhteys on syvä. Fyysisyys tuottaa silloin paljonkin mielihyvää, se on turvallista ja luonnollista.
Kosketusta ja omaa tilaa molempia koen tarvitsevani

En pidä jatkuvasta läheisyydestä.Sponttaanit ,harvat lähestymisyritykset on kivempiä.Yhdessä tekeminen on nautittavampaa ,pelata vaikka shakkia.

Nää on niin henkilökohtaisia juttuja, miten sen läheisyyden kokee. Itselleni, se fyysinen läheisyys ei nimenomaan ole mitään pakonomaista kyhnäämistä tai tarpeen ajamaa. Vaan hyvin luonnollista ja turvallista viihtymistä.
Sitä toki tietää, että elämässä voi tulla, tuleekin kaikkea, niin se kevyt oleminen ja hassuttelu olisi sitäkin tärkempää, jos olisi suhteessa. Näin sitä mietin. Ja koen, että vaikka pystyisin puhumaan ihan mistä vaan ja olisi kuinka syvälinenkin henkinen yhteys, niin siitäkin on hyvä osata levätä rennossa olemisessa. En koe fyysisyyttä ahdistavana, tai vähäpätöisempänä muotona ollenkaan. Joskus se voi toimia paljon paremmin, kuin sanat. Ja itselleni on tärkeää, että lähelläni olevat myös tietävät, että luokseni voi ihan fyysisesti tulla. Ei tarvitse miettiä, uskaltaako, tai voiko näyttää tarvitsevansa halausta tai miettiä ylipätään, saako niin lähestyä. Se on juurikin rentoa turvallisuutta.