Mieleeni tunkee tuon tuosta häpeää aiheuttavia muistoja, jotka liittyvät tekemisiini. Olen jollakin tavoin mielestäni mokannut itseni. Tekohetkellä en välttämättä aina ole tajunnut mokanneeni, vaan vasta myöhemmin, kun tapaus on välähtänyt mieleeni. Muistot voivat olla hyvinkin vanhoja, jopa 20 vuoden takaisia. Nyt olen jo 40-vuotias.
Tällaisia muistoja tulee joskus useita kertoja päivittäin ja aina ne saa minut tuntemaan häpeää. Jostain kumman syystä olen ryhtynyt sanomaan "Olen pahoillani", aina kun häpeällinen muisto tulee mieleeni ja yritän antaa sen mennä ohi sillä verukkeella, että se oli vahinko. Niinkuin se oikeasti saattoi ollakin.
Aiemminkin noita muistoja on tullut mieleeni ja mennyt samantein ohi, mutta vasta viime vuosina olen alkanut takertua niihin.
Kyllä kai jokainen ihminen mokailee joskus, mutta en pääse niistä aina helpolla irti. Normaali ihminen kai unohtaa tuollaiset seikat ja keskittyy nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Mutta minä vaan näytän tutkivan menneitä tekemisiäni ja etenkin epäonnistumisiani.
Miten noista muistoista pääsee eroon?
Tällaisia muistoja tulee joskus useita kertoja päivittäin ja aina ne saa minut tuntemaan häpeää. Jostain kumman syystä olen ryhtynyt sanomaan "Olen pahoillani", aina kun häpeällinen muisto tulee mieleeni ja yritän antaa sen mennä ohi sillä verukkeella, että se oli vahinko. Niinkuin se oikeasti saattoi ollakin.
Aiemminkin noita muistoja on tullut mieleeni ja mennyt samantein ohi, mutta vasta viime vuosina olen alkanut takertua niihin.
Kyllä kai jokainen ihminen mokailee joskus, mutta en pääse niistä aina helpolla irti. Normaali ihminen kai unohtaa tuollaiset seikat ja keskittyy nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Mutta minä vaan näytän tutkivan menneitä tekemisiäni ja etenkin epäonnistumisiani.
Miten noista muistoista pääsee eroon?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiroilen niille päivittäin. Olen ollut joskus viime vuosisadalla naiivi, typerä, mauton jne.
Katson sen kuuluvan normaalin psykologisten tajunnansisältöjen piiriin.
Olen 20v sinuu vanhempi mies, eikä niistä eroon pääse milloinkaan.
Ollaan historiallemme vaan ylikriittisiä!
tapa päästä eroon niistä on yksinkertainen, seuraavan kerran kun semmonen tulee mieleen niin elä annakkaan sen mennä ohitse vaan selvitä itsellesi mikä siinä oli niin vastenmielistä ja saatat löytää sen että se on itseasiassa ihan arkipäivästä ja sattuu joka ihmiselle. (silti kärsin niistä mutta se on joka kerta helpompaa eikä niin rasittavaa).
Etenkin aistillisuuden ja seksuaalisten kokemusten alueelta kumpuavat mielteet
ovat tavallaan itsepintaisimpia ja kipeimpiä.
Etenkin miehen impotenttiin liittyvät epäonnistumiset, niistä johtuvat
alemmuudentunnot kaihertavat mielialamaisemaa ties kuinka kauan vanhuuteen.
Piilotajunnansisältöjen tietoinen käsittely on omiinkin kokemuksiin verrattuna
onnistunutta strategiaa.
Väsyneenä tai mielialan laskuvaiheessa joutuu keskittämään ajatusenergiaa
päästäkseen piilotajuisen synkän virran yli.
miehen bibolaarinen oy...
Itelläkin pyörii nuo mokat mielessä jatkuvasti. Ei niistä vaan pääse eroon.
Kannattaa muistaa että me elämme ns. kokemuksia ja muistoja varten. Virheet huomattuamme ne usein jäävät mieltä vaivaamaan, ja ne on peilausta kasvua ja muutosta varten. Tarpeellista tiettyihin rajoihin asti.
Yksi hyvä tapa on oppia antamaan itselleen anteeksi, ja muillekin.
Vaikeissa ja kiusaavissa tilanteissa ja kipeiden muistojen tullessa on hyödyllistä virittää vanha kristillinen mantra, jos se sopii omaan henkiseen ajattelumaailmaan, "Herra Jeesus kristus armahda minua".
Itse huomaan aivan tahattomastikin toistavan kyseistä lausetta heikkoina ja usein muinakin hetkinäni. Sillä tavoin voi nostaa kipeän ajattelunsa tasoa korkeammalle.
Kiitos kaikille kommentoineille. Helpottavaa huomata, ettei itse olekaan ainut tämän ongelman kanssa painiva.
Nuo esitetyt kokemukset ja näkökulmat saivat minut pohtimaan ongelmaani eri tavalla ja herättivät valtavasti uusia ajatuksia. Tosin ne vaativat vielä jäsentelyä, koska en runsaan tunnin kirjoittelunkaan jälkeen pystynyt saamaan niistä kootuksi mitään selkeää esitystä tähän.
Itselläni on myös sama ongelma. Häpeän koulukiusausta, luonnettani, heikkoja fyysisiä voimiani, jännitystä, ulkonäköäni, vaatetustani, joitain tekemisiäni yms. Joskus tuntuu siltä, että nolaan itseni aina, teenpä mitä tahansa. Olen vähän niin kuin menneisyyden vanki. Joskus tuntuu jopa siltä, että koko kotikuntani nauraa minun selkäni takana, ja että vaikka muuttuisinkin erilaiseksi ihmiseksi, niin menneisyys kuitenkin kummittelee.
Ehkä tuo tuollainen häpeä on turhaa, sillä en minä kenellekään mitään pahaa ole tehnyt, paitsi joskus lapsena varastanut kaupasta, joka ilmeisesti on aivan normaalia siinä iässä. Minusta sinun ei tarvitse tuntea häpeää, jos et ole tehnyt kenellekään mitään pahaa. Eiköhän jokaisella ole oikeus olla oma itsensä ja nauttia elämästä.
Minun mielestä sinun kannattaisi kokeilla jotain sellaista harrastusta, jossa voisit toteuttaa itseäsi tai esim. jotain hyväntekeväisyystyötä. Niillä voisi ehkä "korvata" niitä mokia.
Voimia!
tarvitse korvata hyväntekeväisyystyöllä, sillä Jeesuksen ristinkuolema sovitti meidän mokat/ pahat teot/ pahat puheet/ epäonnistumiset yms. Suomessa käytetään liian vähän rippiä eli papille tai srk-työntekijälle syntien tunnustamista ja armon vastaanottamista omalle kohdalleen. Jos tunnustaa virheensä ja ottaa vastaan armon, ei tarvita enää omia tekoja. Kannattaa käydä jonkun srk-työntekijän/ papin/ sielunhoitajan juttusilla.
Jos tuntee häpeää ilman mokia, on kyse psyykkisestä heikosta itsetunnosta tai lapsuuden traumasta, ettei ole sellaisenaan hyväksytty. Omaa olemassaoloaan ei tarvitse pyytää anteeksi, vaan alkaa kiittää Jumalaa, että olen olemassa ja että saisin parantua turhasta kompleksista.
Seksuaaliset epäonnistumiset kohtaavat varmasti jokaista joskus. Eivät ole hävettäviä, vaan normaaliin ihmisyyteen kuuluvia.
Tuttu asia. Minulla alko kyllä helpottamaan tuossa 45 paikkeilla kun oivalsin että meillä ihmisillä on kasvatetun ulkuoren lisäksi myös irrationaalinen -etten sanoisi eläimellinen- puoli joka aiheutta vaikeuksia. Kaikki me käyttäydymme joskus normien ja odotusten vastaisesti. Näin on näreet.