Kyllä se vain niin on, että olis osattava puhua ja riidellä. Rakentavasti. Niin että siinä on turvallista ja tietää, että riidankin jälkeen voi palata yhteen. Suhdetta pitää suojella kolmansilta ja repiviltä sisäisiltä konflikteiltä. Pitää osata pitää rajat ja myös neuvotella. En ole varma, mutta aikuiset ehkä tekee niin?
Päiväunelmia
Anonyymi-ap
28515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Etkö sitten osaa
Uskon osaavani. Osaatko sinä?
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋
😋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Ei kaikki osaa. Eikä edes halua. Jos kaikki on vain pelkkää peliä.
Muutoinhan pätee yleismaailmallisesti kaikkeen.
Eikä iällä ole mitään merkitystä, saati väliä.
Sivusta, ja koko jutun sivusta.
Ne hakee aina vihreää ruohoa.
Kannattaa aina olla tyytyväinen valintoihinsa. Minä olen. Syistä, jotka mainitsin aloituksessa.
Niin kyllä. Kaikki lähtee siitä että kommunikaatio kahden ihmisen välillä toimii, ollaan avoimia (vaikka ollaanki virheellisiä) ja yhteiset pelisäännöt ovat ihan avain asemassa alusta alkaen pitkän ja toimivan luottamus suhteen rakentamisessa tietysti
Näin on.
Pätee kaikkiin ihmissuhteisiin.
Mulla kohta päiväkahvit☕️👩
Riippuu riidasta.
Osa ihmisistä varsinkin naisista osaa luoda riidan aiheuta turhasta.
Kaikkein pahinta parisuhteessa on olla toisen tunteiden orja ja panttivanki.
Helvetin raskasta ja voin sanoa ei koskaan enää.
Jos pikkulapsen tavoin tunteilee ja aloittaa riitelyn niin siinä on turha kaivata sitten aikuismaisuutta että toinen jaksaisi lopettaa sen.
En ole kenenkään isä. En lastenhoitaja. En personal trainer.
En psykologi.
Lähtökohtaisesti erimielisyyksiä on mutta jos niistä kehkeytyy riita ettei toiselle tule paha mieli kun toinen ei esimerkiksi tee mieliksi aina toisille niin suhde on täysin turha.
Silloin on turha sopia mitään, näyttää vain muijalle ovea.
Olet varmaan niitä, jotka eivät näe omassa toiminnassaan mitään vikaa? Onnittelut. Se on mukavaa elämää.
Lapsen vastaus. Ei jaksa näitä. Kuten kuvattu edellä niin tässä juuri esimerkki tällaisesta "riitelystä".
Et tule koskaan löytämään ketään, koska kukaan ei jaksa olla lapsen kanssa.
Kasva. Aikuistu.
Sivullisen silmin toiminnassa on jotain vikaa, jos toisen osapuolen kanssa syntyy jatkuvasti riitaa. Riitely on usein seurausta heikosta vuorovaikutuksesta ja sitä jokaisen aikuisen on vara opiskella. Se on aikuismaista. Eri
Anteeksi vain, mutta riitely voi olla seurausta sen toisen heikosta vuorovaikutuksesta joka sen riitelyn aloittaa.
Mutta naiset ovat aika usein ylimielisiä ja kuvittelevat että heillä on oikeus kokea ja tuntea mitä haluavat ja toisten täytyy vain sopeutua niihin tuntemuksiin vaikka niillä ei olisi totuuspohjaa.
Siihen lisätään naisen heikko kommunikaatiokyky, surkea tyyli ja heikko vuorovaikutus
Mutta totta kai vika on miehen koska miehet nyt vain ovat sellaisia.
On ihan oikeasti helvetin raskasta olla suhteessa jossa ei sano poikkipuolista sanaa ennen kuin toinen suutahtaa jostain epämääräisestä tai antaa ymmärtää että jotain on taas tehty väärin tai jopa joku ulkopuolinen asia on mennyt pieleen. Siinä sitten ei uskalla oikein sanoa mitään, ettei sano "väärin" ja riita on valmis.
Vitun raskasta eikä aikuisen elämää.
Jos on eri mieltä jostain täytyy se kyetä sanomaan siten ettei synny heti riita ja toisaalta toisen laittaminen tahtonsa alle "temputtelemalla" on lapsen käytöstä.
Kenenkään ei tarvitse toimia toisen ihmisen tunnepuskurina maailman kokemuksille eikä paskaämpärinä. Ei kenenkään.
Onneksi teille kahdelle kommentoijallekin on olemassa sopiva ihminen. Minä en usko parisuhteeseen, jossa ei ole riitaa. Siinä on eroja mistä ne tulee. Jollakin asioista, joillakin isoista. Itse en katsele lillukan varsiin ja olisi vaikea olla ihmisen kanssa, jolle ei pysty sanomaan mitään eriävää mielipidettä tai negatiivista. Seurauksena mykkäkoulu tai jättäminen. On tästä kokemusta sen verran, että olen asiasta varma. Ei koskaan enää. Onneksi teillekin on olemassa se oikea. Ehkä.
Minun mies teki seurustelun alussa niin että hän tahallaan kiusasi minua monella eri tapaa hän katseli muita naisia minun nähteni.
Alussa hän ei ikinä kehunut minua muita naisia kyllä hän myös haukkui ja puhui rivosti.
Jos hänen kaverinsa puhuivat mulle rumasti hän ei koskaan puolustanut minua. Enkä usko että tekisi vielä tänä päivänäkään niin jos joku jotain pahaa sanoisi. Alussa noista asioista tuli riitaa. On meillä hyviä aikojakin ollut nuoruudessa mutta lasten synnyttyä hän muuttui parempaan suuntaan. Hän ei ole enää niin ilkeä mutta en pidä hänen luonteestaan mutta tuntuu että olen tyytynyt tähän suhteeseen välillä mielessä käy ajatus että lähden pois.
Eihän tuossa ole mitään epäselvää. Arvosta itseäsi ja odota, että toinenkin arvostaa. Ei kuulosta oikealta tuo.
En väittänytkään, että naisesi olisivat olleet virheettömiä. Suhteissa on aina kaksi ihmistä ja molempien täytyy ottaa vastuuta. Ikävää, jos et ole törmännyt naiseen, jonka kanssa yhteiselo olisi mutkatonta. Eri
Eri mieltä pitää tietenkin opetella olemaan, mutta raivopäinen huutokeskustelu ei yleensä ole tarpeen. Kiitos huolenpidosta, oikea on löytynyt jo vuosikymmeniä sitten. Eri
Minun olisi pitänyt arvostaa enemmän itseäni joskus ajattelen että empä olisi koskaan tavannut koko miestä.
Ennen kuin menin hänen kanssaan naimisiin menin kotiini viikoksi yritin miettiä onko mitään mahdollisuutta järkeä mennä hänen kanssaan naimisiin. En arvostanut jos joku olisi tutuistani tiennyt niin olisi varmaan neuvonut minua jättämään hänet. Menimme naimisiin.
Tämän hetkiset ajatukset ovat aika sekavat hän on ihan hyvä mies nykyään mutta emme sovi yhteen. Hän ei osaa esimerkiksi keskustella.
En tiedä onko oikein elää sellaista elämää että ei halua olla toisen kanssa.
Lisään vielä että olen tyytynyt tähän sitä se on ollut alusta asti.
Mulla ei ole asiantuntemusta eikä osallisuutta kannustaa ketään eroamaan tai tekemään suhteessaan muutakaan. Jos ei puhuta fyysisestä väkivallasta. Jokainen on oman suhteensa paras tuntija. Sen sanon vain, että on hyvä, että mietit asioita.
Eroaminen on jokaisen ihmisen omalla vastuulla ja oma päätös. Muutaman vuoden pähkäillyt näitä asioita. Aika monilla ihmisillä varmaan samoja tilanteita. Jos totuuden sanon en ole ikinä tykännyt asua tällä paikkakunnalla.
Meillä on vaimokullan kanssa sellainen tilanne, ettei kumpikaan osaa riidellä. Toisin sanoen emme oikeastaan riitele. 20v jo yhdessä ja ehkä kolme kertaa riidelty. Hoidamme asiat keskustelemalla.
Puhuminen on hyvä juttu vain jos tahto on hyvä ja aikeet rehelliset. Toki näin on jos toisesta välittää.
Miten sinä kehtaat?