Olen jo ohittanut tuon vuosikymmenen.
Nyt on on ottamassa jo harmitus paikkansa.
Nyt on on ottamassa jo harmitus paikkansa.
Vasta kuuskymppinen elää parasta aikaansa elämässä.
Anonyymi-ap
23541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos on tehnyt rankan työuran, kyllä väsymys on ottanut jo osansa.
Osaapahan sitten nauttia vapaaherrana olostaan.
Muistan kun olin nuori ja tutustuin silloin 75 vuotiaaseen naiseen joka oli meille kurssin ohjaaja, minusta hän oli ikäloppu koska olin itse heiman yli 20 vuotias. Kun jutelittiin elämästä niin hän sanoi että kuusikymppisenä oli hänen elämänsä onnellisinta . Kovasti me nuoeårena sitä ihmeteltiin silloin .mutta tänään voin yhtyä hänen sanoihinsa koska itse olen senkin vuosikymmenen jos ohittanut . Tämän naisen sanat jäivät erityisesti mieleen siksi että ei voinut ymmärtää silloin .että ikäloppu kuusikymmen voisi olla mitenkään onnellisinta aikaa . Kun on nuori niin ei jaksa sellaisia asioita ymmärtää , ikä viisastuttaa.
Kantaa ottamatta, testaan päivittyykö tämä palsta, kun +70 ei liiku ollenkaan.
En voi sanoa että mikään aika olisi ollut ratkaisevasti parempi kuin toinen kun ei ole ollut missään vaiheessa isoa draamaa eikä taas isoa riemua. Kaikissa ajoissa on parempia ja huonompia osioita. Mutta ei 60:senä huono ole olla, Saattaa olla että iän karttuessa ei ajat enää parane, kun voimat vähenee, mutta en silti ajattele negatiivisesti. Uskon että vanhuudestakin löytyy hyvää.
Minusta tuntuu, että kuusikymppisenä on itsetunto parhaiten kohdillaan.
Tuo on totta. Minulle liittyi töistä pois jäämiseen. Töissä ei voi olla ihan oma itsensä. Ei voi paukauttaa mitä tahansa tulee mieleen, jos mielii säilyä toisten kanssa pärjäävän työntekijän maineessa. On tärkeätä pitää sopu ja saada asiat järjestymään keskusteluille, ei riidoilla. On hillittävä useammin itsensä. Kun jää eläkkeelle, lakkaa välittämästä mitä toiset ajattelevat ja sanoo mitä haluaa. Sen verran vain hillitsee ettei toista ihmistä loukkaa mutta omat mielipiteensä voi läimästä koskivat ne sitten politiikkaa tai uskontoa, jotka asiat muuten eivät ainakaan minun työpaikkoilla kuuluneet julkistettavaksi.
Toivottavasti ei liian korkea.
Oon saanut tarpeekseni "hyvän itsetunnon" omaavista kuuskymppisistä.
Sitä viisautta on joskus vaikea kuunnella.
Mutta aloitukseen, on niitä ollut parempiakin aikoja.
Ei seitenkymppinen niin kaukana ole.
Vähän mollivoittoiseksi on mennyt.
Luulen, että tämän ajan kuuskymppiset ovat vielä paremmin terässä kuin 60 vuotta sitten. Myös naiset.
.nyt jo yliwanha
Viimeiset työvuodet oli toivoa täynnä mukavista eläkepäivistä. Sitten hiukan ennen eläkkeelle jäämistä sain sairauden joka rajoittaa kovasti kaikkea sitä mistä oli haaveillut. Jotenkin on petetyksi tuleen oloista elämä nykyisin. Iloa pitäisi vielä elämään löytyä vaan se tuntuu kovin vaikealta nykytilassa. 😢
Mikäpäs tässä on ollessa! Asennekysymyshän se tämäkin on. Ryppyjä ja vanhenemisen merkkejä on jo paljon, kremppaakin vaikka minkälaista mutta silti, mikä onkaan nautinnollisempaa kuin herätä uuteen aamuun juuri silloin kuin haluaa, syödä pitkään aamiaista ja lähteä sitten ulkollemaan - ei ole kiirettä mihinkään.
Tai, että voit ex tempore lähteä tai tehdä mitä huvittaa, aikatauluista viis.
6-kymppisenä alkoi uusi elämä!
Siirryttyäni putkeen 57 vuotisena aloitinkevyen, päivittäisen naukkailun. En sivullisen havaitsemaan humalaan saakka mutta tarpeellisten kotitöiden ohessa pidin itseni hyvällä tuulella.
Juuri ennen 60v ikää oli kaikesta olemisesta mennyt "maku" ja myös terveys oli alkanut reistaamaan. Varsinkin verenpaine veteli törkeissä lukemissa vahvasta ääkityksestä huolimatta.
Aloitin 6-kymppisenä uuden, uljaan elämän joten tuo ikävaihe jalostutti ihmistä rarkaisevasti. Puolessa vuodessa aukeni 6-kymppiselle valhallan ukset.
Ei 60 mitään vikaa ollut, mutta 50 - 60 -välillä oli parasta; viihdevuodet.
Paras aika oli kun olin kotiäitinä monen vuoden ajan. Ja se on totta että toinen hyvä aika on olla eläkkeellä.
Mun paras aika alkoi jo 58v kun pääsin pois työelämästä.
Ollessani 52v ikäinen purettiin viimeisen vakituisen työpaikkani työsopimus ilman perusteita.
Välttääkseen työtuomioistuimen käsittelyn maksoi työnantajani minulle 3kk + 6kk palkat kertasuorituksena "kotiin" kuten myös minulle kuuluneet kaksi bonusta jotka kumpikin olivat suurempia kuin kk-palkkani.
13 työttömyyspäivän jälkeen minulle tarjottiin projektiluontosia töitä. Erään alueenkonsultointia. Aloitin ne. Niiden pituus vaihteli. Lyhyin oli 2pv ja matkaa kotiini oli noin 400km. Pisin oli kk alle 200km:n etäisyydellä.
Pätkiä, työttömyysjaksoja, anssipäivien laskentaa ja suunnittelua. Putken pää oli silloi 57:ssä ikävuodessa ja sovitin silloiset 500 anssia siten, että pääsin putkeen.
Työttömyyspätkät olivat jo lomailua, varsinkin 3kk:n jaksot hakijana Espanjassa. Vaimoni oli mukana ilman korvauksia.
77v / 72v ikävaiheeseen meni hyvin mutta sitten vaimoni krooninen luuytimen vakava häiriö on estnyt matkustelun ja on ollut tyytyminen kotimaan kylpylöiden lomiin.
Nuo autuaat, tyydyttävät vuodet edellyttivät kohdallani tavoitteiden asetelua, suunittelua ja ajoittaista epämukavuuden sietoa.
Hyvin olet työelämässä pärjännyt vaikkei kirjoittaminen olekaan vahvuutesi
Tarvitsitko sinä kirjoitustaitoa työelämässäsi, vai miksi irvailet toisille kirjoitustaidosta? Minä en tarvinnut koskaan, vaikka palveluammatissa olinkin suurimman osan työelämästäni. Koulussa sain aina kymppejä kirjoituksesta, mutta ei minun tarvitse toisille irvailla heidän kirjoitustaidoistaan.
Voi hyvä tavaton sentään!
Kyllä tavat on sentään.
Seli, seli. 08.04. leikattiin toisen silmäni irronnut keinomykiö joka korvattiin uudella.
Tippahoitoa 4 viikkoa mutta muovinen suojakupu vain yhden viikon. Tietenkin +80v ukolla on yläpäässsä muitakin häiriöitä mutta tämä näköjuttu kohentunee tuntuvasti lähiviikkojen aikana. Jos hyvin menee niin jälkitarkastus 14.05.
Tuon jälkeen voisit odottaa vähistä pikkuvirheistkin vapaata tekstiä mutta se vaatii kilkuttelun päiväsaikaan. Koneeni on hämärässä nurkassa.
Mutta yritä pärjätä! Jos tekee tiukkaa niin ota Rennietä! Pahemmassa tapauksessa kokeile Somacia!
Miten se nyt noin otti tuo kommentointi? Hyppää yli vaan jos tuntuu, että närästää jonkun kommentti...
Irvailu on torikauppiaiden perimään kuuluvaa etutuutta.
Kyllä, en haluasi palata nuoruuteeni, joka oli hökellystä ja päätöntä menoa. Onneksi tapasin jo alle parikymppisenä nykyisen puolisoni, jonka kanssa elämä tasoittui, ainakin vähän. Pitkään elettiin nuoren pari huoletonta elämää ennen kuin perustettiin perhe. Siitä alkoi elämäni parhain aika.
Kyllä nyt näin eläkeläisenäkin on mukavaa, vähän niinkuin silloin, kun elettiin nuorenparin huoletonta elämää. Voi tulla ja mennä mielensä mukaisesti, mitään ei ole pakko tehdä ja aikataulujakaan ei ole.