Tänään SDP:n puheenjohtajuuden jättänyt Paavo Lipponen jää historiaan yhtenä Suomen historian vahvimpana pääministerinä. Vaikka Lipposen pitkän pääministerinkauden aikana tapahtui paljon asioita, sellaisiakin josta voidaan keskustella vaikka kuinka kauan, arvostan Lipposen toimikautta suuresti.
Lipponen oli visionääri loppuun saakka. Lipposella oli vahva Eurooppa-politiikka, jonka taakse kokoomuksenkin oli helppo asettua sateenkaarihallitusten aikana 1995-2003. Lipposen pääministerikauden aikana tehtiin Suomen kannalta rohkeita ratkaisuja, joista saamme edelleen nauttia vaikka Vanhasen hallitus onkin jo melkein tuhonnut edeltäjänsä saavutukset.
Paavo Lipponen stabiloi Suomen aseman Euroopassa. Lipposen vahva EU-politiikka nosti Suomen eurooppalaisten tietoisuuteen ja mahdollisti Suomen nostamisen lamasta 1990-luvun vaikeina aikoina.
Mikä Lipposessa oli parasta? Parasta hänessä oli luja johtajuus, jonka varaan Suomen asiat oli helppo jättää. Lipposen politiikassa ei ollut haihattelulle sijaa vaan Lipponen vei asioita vahvasti ja määrätietoisesti eteenpäin. On selvää, että Suomi tarvitsee Lipposen kaltaisia johtajia jatkossakin. Vahvoille visionääreille on oltava tilaa myös tulevaisuuden hallitusratkaisuja tehtäessä.
Itse pidin Lipposen tavasta tehdä politiikkaa. Lipposen politiikka oli tavoitteellista. Hänen politiikallaan oli suunta, joka oli varmistaa isämaan edut EU:n ytimessä. EU:ssa ratkaisut tehdään ytimessä ja Suomi oli siellä vahvasti. Suomen on kuuluttava EU:n ytimeen ja isänmaan edut olisi turvattava myös jatkossa. Parhaiten sen tulevaisuudessa tekee nyt kokoomus, jossa on toimivalle Eurooppa-politiikalle sijaa.
Olen sitä mieltä, että vaikka Lipposen aikana tehtiin myös vääriä ratkaisuja, Suomi on menettämässä politiikan areenoilta vahvan suomalaisen vaikuttajan, jonka palveluksia olisi edelleen tarvittu.
Lipposen palveluksia olisi todella tarvittu sillä Suomi olisi tarvinnut Lipposen 3. hallituksen, joka olisi tehnyt ne rakenteelliset uudistukset joilla työttömyyteen olisi löytynyt ratkaisu. 3. sateenkaarihallitus olisi jatkanut edeltäjiensä linjalla ja puolittanut työttömyyden vuoteen 2007 mennessä toisenlaisella veropolitiikalla kuin punamultahallitus on tehnyt.
Edelleen uskallan sanoa, että Sailaksen työryhmän hahmottelema suunnitelma olisi antanut vastauksia työttömyyden hoitoon. Sailaksen paperi oli alunperin suunniteltu Lipposen 3. hallituksen rungoksi, josta olisi lähdetty neuvottelemaan uutta hallitusohjelmaa. Sailaksen paperia ei oltu tarkoitettu toteutettavaksi sellaisenaan.
Mitä muuta hyvää Paavo Lipposessa oli? Paavo Lipponen oli tasa-arvon kannalla. Lipponen oli avaamassa tietä Suomen ensimmäiselle naispresidentille kun hän nosti 1. hallituksensa ulkoministeriksi Tarja Halosen. Lipponen oli tammikuussa 2005 vahvasti vaikuttamassa ns. linnarauhan julistamiseen kokoomuksen, keskustan ja SDP:n välille ja näin varmisti Halosen ehdokkuuden toiselle kaudelle. Tämä linnarauha avasi myös Sauli Niinistölle mahdollisuuden tulla kokoomuksen ehdokkaaksi ensi tammikuun presidentinvaaleihin. Linnarauhajulistuksessa oli kyse siitä, että kolme suurinta puoluetta lupasi lopettaa keskustelut presidentin valtaoikeuksien kaventamisesta seuraavan presidentin kauden aikana 2006-2012.
Millaista sitten oli Lipposen ulko- ja turvallisuuspolitiikka? Ulkopolitiikassaan pääministeri Lipponen huomioi Suomen suhteet Venäjään ja USA:han. Yksikään politiikan tutkija ei kritisoinut etteikö Lipponen olisi hoitanut maamme suhteita kuntoon suurvaltojen kanssa. Lipposella oli hyvät suhteet Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin ja USA:n presidentteihin Bill Clintoniin ja George W. Bushiin. Pääministeri Matti Vanhasella ei ole minkään valtakunnan suhteita kumpaankaan. Tämä on näkynyt Suomen aseman heikentymisenä kansainvälisessä politiikassa.
Paavo Lipponen jää historiaan valtiomiehenä, joka tullaan muistamaan aina. Maamme historiassa on ollut monia merkittäviä valtiomiehiä ja yksi heistä on Paavo Lipponen.
Lipponen oli visionääri loppuun saakka. Lipposella oli vahva Eurooppa-politiikka, jonka taakse kokoomuksenkin oli helppo asettua sateenkaarihallitusten aikana 1995-2003. Lipposen pääministerikauden aikana tehtiin Suomen kannalta rohkeita ratkaisuja, joista saamme edelleen nauttia vaikka Vanhasen hallitus onkin jo melkein tuhonnut edeltäjänsä saavutukset.
Paavo Lipponen stabiloi Suomen aseman Euroopassa. Lipposen vahva EU-politiikka nosti Suomen eurooppalaisten tietoisuuteen ja mahdollisti Suomen nostamisen lamasta 1990-luvun vaikeina aikoina.
Mikä Lipposessa oli parasta? Parasta hänessä oli luja johtajuus, jonka varaan Suomen asiat oli helppo jättää. Lipposen politiikassa ei ollut haihattelulle sijaa vaan Lipponen vei asioita vahvasti ja määrätietoisesti eteenpäin. On selvää, että Suomi tarvitsee Lipposen kaltaisia johtajia jatkossakin. Vahvoille visionääreille on oltava tilaa myös tulevaisuuden hallitusratkaisuja tehtäessä.
Itse pidin Lipposen tavasta tehdä politiikkaa. Lipposen politiikka oli tavoitteellista. Hänen politiikallaan oli suunta, joka oli varmistaa isämaan edut EU:n ytimessä. EU:ssa ratkaisut tehdään ytimessä ja Suomi oli siellä vahvasti. Suomen on kuuluttava EU:n ytimeen ja isänmaan edut olisi turvattava myös jatkossa. Parhaiten sen tulevaisuudessa tekee nyt kokoomus, jossa on toimivalle Eurooppa-politiikalle sijaa.
Olen sitä mieltä, että vaikka Lipposen aikana tehtiin myös vääriä ratkaisuja, Suomi on menettämässä politiikan areenoilta vahvan suomalaisen vaikuttajan, jonka palveluksia olisi edelleen tarvittu.
Lipposen palveluksia olisi todella tarvittu sillä Suomi olisi tarvinnut Lipposen 3. hallituksen, joka olisi tehnyt ne rakenteelliset uudistukset joilla työttömyyteen olisi löytynyt ratkaisu. 3. sateenkaarihallitus olisi jatkanut edeltäjiensä linjalla ja puolittanut työttömyyden vuoteen 2007 mennessä toisenlaisella veropolitiikalla kuin punamultahallitus on tehnyt.
Edelleen uskallan sanoa, että Sailaksen työryhmän hahmottelema suunnitelma olisi antanut vastauksia työttömyyden hoitoon. Sailaksen paperi oli alunperin suunniteltu Lipposen 3. hallituksen rungoksi, josta olisi lähdetty neuvottelemaan uutta hallitusohjelmaa. Sailaksen paperia ei oltu tarkoitettu toteutettavaksi sellaisenaan.
Mitä muuta hyvää Paavo Lipposessa oli? Paavo Lipponen oli tasa-arvon kannalla. Lipponen oli avaamassa tietä Suomen ensimmäiselle naispresidentille kun hän nosti 1. hallituksensa ulkoministeriksi Tarja Halosen. Lipponen oli tammikuussa 2005 vahvasti vaikuttamassa ns. linnarauhan julistamiseen kokoomuksen, keskustan ja SDP:n välille ja näin varmisti Halosen ehdokkuuden toiselle kaudelle. Tämä linnarauha avasi myös Sauli Niinistölle mahdollisuuden tulla kokoomuksen ehdokkaaksi ensi tammikuun presidentinvaaleihin. Linnarauhajulistuksessa oli kyse siitä, että kolme suurinta puoluetta lupasi lopettaa keskustelut presidentin valtaoikeuksien kaventamisesta seuraavan presidentin kauden aikana 2006-2012.
Millaista sitten oli Lipposen ulko- ja turvallisuuspolitiikka? Ulkopolitiikassaan pääministeri Lipponen huomioi Suomen suhteet Venäjään ja USA:han. Yksikään politiikan tutkija ei kritisoinut etteikö Lipponen olisi hoitanut maamme suhteita kuntoon suurvaltojen kanssa. Lipposella oli hyvät suhteet Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin ja USA:n presidentteihin Bill Clintoniin ja George W. Bushiin. Pääministeri Matti Vanhasella ei ole minkään valtakunnan suhteita kumpaankaan. Tämä on näkynyt Suomen aseman heikentymisenä kansainvälisessä politiikassa.
Paavo Lipponen jää historiaan valtiomiehenä, joka tullaan muistamaan aina. Maamme historiassa on ollut monia merkittäviä valtiomiehiä ja yksi heistä on Paavo Lipponen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet ihan oikeassa, kyllä Paavo Lipponen on yksi tämän maan parhaista valtionmiehistä joka on vienyt Suomen kehitystä eteenpäin määrätietoisesti.Kiitos Paavo.
Lipponen yksityisti ja vei eteenpäin raakaa kapitalismia ja markkinataloutta enemmän kuin kukaan koskaan missään. Tulevat sukupolvet maksavat oikeistopaavon työstä kovan laskun.
Suomen kaikkien aikojen paras porvari Paavo Tapio Lipponen !
Täytyy aina muistaa, että missä oloissa Lipponen kokosi laajan hallitusyhteistyön 1995. Suomi oli toipumassa historiansa pahimmasta lamasta ja Lipposen johdolla alkoi uusi nousu. Lipposen hallitusten talouspolitiikka oli oikeaa. Tuo talouspolitiikka nosti Suomen maailman kilpailukykyisämmäksi maaksi ja toi alhaiset korot maahamme. Monet asunnonostajat saavat kiittää Lipposen hallitusten saavutuksia alhaisista koroista, joita euroon siirtyminen tasoitti. Suomen talous on nyt hyvässä mallissa vaikka laman jäljiltä on edelleen suuri ulkomaanvelka.
Jos 2003 olisi muodostettu Lipposen 3. hallitus, 1995 aloitettu projekti olisi huipentunut työttömyyden puolittamiseen vahvalla talouspolitiikan jatkolla. Näin ei käynyt vaan maahan saatiin punamultahallitus, jonka veroratkaisut ovat olleet kauttaaltaan vääriä. Yritysverouudistus tehtiin liian myöhään ja sen vaikutuksia ei edes ole vielä näkyvissä.
Jätettyään pääministerin tehtävät 2003 ja siirryttyään puhemieheksi, Lipposen ote vallasta kirposi. Alussa hänellä oli vaikeaa totutella puhemiehen rooliin mutta nyt hän näyttää tottuneen heiluttamaan puhemiehen nuijaa eduskunnassa.
Tilanne on se, että Lipponen oli vahva Eurooppapoliitikko. Lipponen ajoi vahvaa EU:ta, lähes Helmut Kohlimaiseen tyyliin mutta uuden perustuslain kaaduttua, tuo politiikka tuli tiensä päähän. Nyt Lipposta näyttää harmittavan lain kaatuminen mutta hänenkin ja kaikkien muidenkin tulisi ymmärtää että EU on demokraattisten valtioiden yhteisö, jossa kansalla on mahdollisuus vaikuttaa maanosan kohtaloon. Ranskalaiset ja hollantilaiset vaikuttivat ja he ilmoittivat että Eurooppa ei tarvitse perustuslakia. Miksi Lipposen tai muiden on tätä demokraattista mielipidettä niin vaikeaa hyväksyä? Vaikka itsekin kannatin perustuslain hyväksymistä, demokraattinen päätöksenteko menee tämänkin yläpuolelle. Kansan ääntä on kunnioitettava, tämän pitäisi myös Alexander Stubbin ymmärtää vaikka se olisi tuskallista.
puhemiehenä ei ole muuta kuin mammuttimainen palkankorotus itselle. Hän on tullut Suomen kansalle erittäin kalliiksi.
Lipposen aikainen ydin-politiikka oli hyvää mutta kun olen nyt seurannut EU:n laajentumista, täytyy sanoa että asiat ovat menossa huonoon suuntaan. Suomen nettomaksuosuus uhkaa nousta liian korkeaksi vaikka rahoitusneuvottelut epäonnistuivat nyt. EU on syvässä kriisissä ja ulospääsyä ei ehkä olekaan. Vastuun kriisiin ajautumisesta saa kantaa Ranskan presidentti Jacques Chirac.
Jos verrataan Ahon ja Lipposen hallitusten talouspolitiikkaa, Esko Aholla ei ollut toimivaa talouspolitiikkaa vaan hän antoi hallituksensa talouspoliittiset ohjat presidentti Koivistolle, jonka vahvan markan politiikka tuhosi Suomen talouden uskottavuuden. Kaikki huipentui marraskuussa 1991 tapahtuneeseen pakkodevalvaatioon. Tuolloin Ahon talouspolitiikka tuli tiensä. Uudelleen markka päästettiin kellumaan 1992, kunnes se kytkettiin ERM:iin. Esko Aholla ei ollut vahvaa ja määrätietoista talouspolitiikkaa. Suomi ajelehti valtoimenaan ja Aho kasvatti ulkomaanvelkaa järjettömiin suhteisiin.
Edelleen ihmettelen miksi Mauno Koivisto ei ole ottanut vastuuta epäonnistuneesta vahvan markan politiikastaan.
Hyvä Lipposen ylistyspuhe, mutta miten tuo liittyy kristillisdemokraatteihin, eli siis tähän palstaan? Jos jutussa olisi edes pientä viitettä siihen mikä oli Lipposen näkemys KD:sta tai jotain, mutta kun ei. Aihetta olisi kyllä löytynyt; eikös mm. Lipponen melkein repinyt pelihousunsa, kun Korhola pääsi aikanaan KD:n ehdokkaana europarlamenttiin... Nuo hänen kommenttinsa eivät tuolloin kai olleet mitenkään naismyönteisiä?
Paavo Lipponen on menneen talven lumia, onneksi. Epäilen että Paavo Lipposen haudasta tulee oikea "pyhiinvaelluskohde" kaikille hätää kärsiville. Toivottavasti omaiset ymmärtävät ostaa tarpeeksi suuren hautakiven Paavolle, ettei se huku paskaan ainakaan heti ensimmäisen päivän aikana.
Paavo Lipponen on "mies" joka vasemmisto ja työläisluokan edustajana sopi työläisten selkien takana patruunoiden kanssa "maltillisista" palkkaratkaisusta markkinatalouden hyväksi ja sellaisista sosiaaliturvan merkittävistä heikennyksistä, jotka kohdistuivat niihin kaikkiin pienituloisempiin ihmisiin, lapsiin ja vanhuksiin ja sosiaaliturvan piiriin pudonneisiin puolustuskyvyttömiin raukkoihin. Näin toimiessaan, Paavo työläisten edustaja, petti heidät kuin Juudas niinikään. Hän on epäluotettava rotanpieru jonka haju on haihtumaanpäin. Paavon vehkeilyistä on saanut oman osansa myös Arja Alho ja viimeksi Anneli Jäätteenmäki, joka paljasti Lipposen vehkeilyt Suomen kansan selän takana.
Mikä "mies" Paavo Lipponen oikeastaan on? Paavon vaimo näkee ainakin läheltä tämän hitaasti puhuvan juntin, joka on siitä ainutlaatuinen politiikko maailmassa, että hänen sanomisiaan voi tulkata reaaliajassa. Päivi ei aluksi meinannut vaihtaa edes edellisestä avioliitosta saamaansa sukunimeäänkään pois, vaan piti myös entisen äijän nimen itsellään!? Päivi von Herzberg Lipponen, heh! Myöhemmin olemme saaneet naistenlehdistä lukea kuinka Päivi matkustelee ympäri maailmaa, 100 vuotiaan Paavon hoitaessa imuroinin, tiskit ja vaipanvaihdon. Päivi ei ole matkatessaan ollut toimettomana. Hän on joutessaan mm. kirjoitellut naisten tasa-arvoa vaativia feministi sävytteisiä kirjoja. Hän on mm. muistellut kuinka Paavo väsymättä jaksoi soitella, lähettää tekstareita ja jopa väijyä Päiviä tuntikaupalla jossakin puun alla. Näissä kirjoituksissa Paavo on ahdistava ja väsymätön vonkaaja, jolle Päivi "antoi" lopulta, sanotaan vaikka periksi. Paavo näyttääkin näin sivullisesta helposti rumalta naiselta jolle on kasvanut munat!
Meillä on lyhyen ajan sisällä ollut nyt kaksi "paavoa", Väyrynen ja Lipponen. Itseni puolesta täytyy sanoa että mitä politiikkaan tulee niin minä ainakin suhtaudun vähintäänkin varauksellisesti kaikkiin "Paavoihin".
Kyllä. Näin pieni maa kuin Suomi, ei kestä enää yhtään Paavoa.