Koulukiusaaminen voi oikeuttaa rajoitettuun väkivaltaan

Olen ollut harmissani keskustelusta ja sen sävystä, joka on viimeaikoina vellonut Vantaan kouluampumisen ympärillä. Lapsiasiain valtuutettu Elina Pekkarinen on sinisilmäisesti ja tietämättömänä julistanut, että koulukiusaaminen ei ikinä oikeuta mihinkään väkivallan tekoihin. Olen asiasta eri mieltä. Sitä paitsi, Pekkarisen koulutus yhteiskuntatieteistä ei edes oikeuta psykologisten arvioiden tekemiseen yksilöistä.

Hieman taustaa, miksi ajattelen näin. Suomessa opetuksen järjestäjä on lakisääteisesti velvollinen huolehtimaan oppilaiden koulupäivän turvallisuudesta. Asiaa voisi verrata laajemmin yhteiskuntaan; poliisi ja oikeuslaitos huolehtii kansalaisten turvallisuudesta. Jos yhteiskunnassa tapahtuu yksilöä kohtaan rikos, se tutkitaan ja siitä voi ilmoittaa poliisille. Syyttäjä tutkii asian ja mahdollisesti vie syyteharkintaan. Oikeuslaitos tuomitsee, ehkä.

Miten sitten koulukiusatun kohdalla asia menee? Kyseessä on usein nuori tai lapsi, joka on aikuisten suojelun sekä toimien varassa hyvin pitkälti. Jos hänen ihmisoikeuksia rikotaan kiusaamisella tai väkivallalla, asia usein sovitellaan "tehkää nyt sovinto" tyyppisesti. Homma saattaa jatkua ennallaa tai jopa pahentua. Hyvin, hyvin harvoin asiaa viedään rikosoikeudelliseen prosessiin, jossa rikoksen uhri saisi oikeutta.

Sen sijaan, aivan kuten aikuisillakin, on myös koulukiusaamisen uhrilla oikeus puolustaa itseään. Suomen rikoslaissa on säädetty, että jokainen voi puolustaa itseään ja joissakin tilantissa kyseeseen voi tulla hätävarjelu. Lain mukaan niin sanottu hätävarjelu on kyseessä, kun joku tekee tarpeellisen puolustusteon aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi.

Tästä syystä lapsiasiain valtuutettu Pekkarinen on faktisesti väärässä. Koulukiusattuna olevan ei tarvitse vain alistua, jos häntä esim. lyödään koulussa. Hän voi käyttää tilanteessa hätävarjelun piiriin luettavia keinoja. Jos henkilö on siis esimerkiksi lyönyt toista nyrkillä kasvoihin torjuakseen toisen hyökkäyksen itseään kohtaan, voidaan tekoa pitää hätävarjeluna, eikä henkilöä tuomita pahoinpitelystä rangaistavaksi. Toki, tämä ei tarkoita sitä, että pitää mennä heti lyömään muita, esim. kiusaajia. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että koulukiusaaminen voi oikeuttaa uhrin puolustautumaan hätävarjelun tarkoittamilla keinoilla, mikäli aikuiset/opettajat/kuraattorit (lakisääteisistä velvollisuuksista huolimatta) eivät saa tilanteita loppumaan.

Asia on tärkeä siksi, että jokaisen koulukiusatun ihmisarvo on myös tärkeä. Kiusaaminen voi jättää yksilölle pahimmillaan loppuelämän traumat ja hankaloittaa monella tavalla itsenäisen elämän aloittamista ja vaikka perheen perustamista. Kyseessä on erittäin vakava asia ja sillä voi olla lukemattomia negatiivisia vaikutuksia yksilön elämään. Tästä syytä on väärin sanoa, että koulukiusatulla ei ole oikeutta käyttää hätävarjelun väkivaltaa eri tilanteissa, mikäli tilanne sitä vaatii. Tämä antaa myös kiusaajalle signaalin, että kiusaaja osaa pitää puoliaan.

Yksi ongelma asiassa ovat mielestäni sosialiipuolen henkilöstö, jotka usein otetaan tilanteisiin mukaan esim. lastensuojelusta. Heidän koulutausta on yhteiskuntatietieteissä ja humanismissa. Heillä ei ole psykologin tai lääkärin koulutusta tai saatikaan poliisin. Heidän näkökulmansa kumpuavat humanismista ja juuri Pekkarisen laukomista kommenteista "ketään ei saa lyödä ja kiusaaminen ei oikeuta väkivaltaa". Valitettavasti heidän komenttinsa palajastavat, että heillä ei ole mitään oikeita eväitä ratkaista näitä tilanteita. Tässä kiusaamisen maailmassa ei eletä missään reilukerhossa vaan siellä alistetaan, käytetään oikeaa väkivaltaa ja tuhotaan nuorten ihmisten elämiä. Se on asia, jota ei voida humanismilla hoitaa. Siihen tarvitaan psykiatriaa sekä poliisia. Lievät keskustelut eivät auta niille henkilöille, jotka omaavat mahdollisesti tunnekylmiä piirteitä jo nuoresta alkaen. Näitä on karkeasti arvioiden 1-2/100 ihmisestä. Heidän paikkansa on aivan josskin muualla kuin muiden parissa tai kuuntelemassa sosiaalityöntekijöiden "soo, soo" puhutteluja. Onneksi sosiaalityössä on tähän todellisuuteen herätty ja on perustettu moniammatillisia työryhmiä, jossa oikea osaaminen on näiden tilanteiden selvittelyyn.

Tästä huolimatta, koulukiusaaminen voi oikeuttaa myös väkivallan käytön rajatusti sekä tilanteen edellyttämällä tavalla. Toisin kuin lapsiasiainvaltuutettu virheellisesti on mediassa julistanut. Asiassa on myös se "hyvä" puoli, että kun tilanne menee fyysisesti väkivaltaiseksi esim. nyrkein, sitä on koulunkaan huomattavasti hankalampi painaa ns. villaisella kuin tilanteet, joissa kiusaaja vain henkisesti alistaa nuorta ihmistä vuodesta toiseen. Ihmisoikeudet koskevat myös kiusauksen uhria ja niitä ei tulisi kenenkään joutua menettämään koulumaailmassa. Jos näin käy, Pekkarisen ja muiden tulisi katsoa ensisijassa peiliin, että missä vika on? Se tosin vaatiikin jo paljon enemmän kuin puskista huutelu ja syyllisten etsiminen väkivaltaisista videopeleistä.