Kirjoitan tänne nyt, koska on pakko purkaa tää olo jotenkin. Olen ollut syksystä asti masentunut, välillä lievemmin, välillä vakavammin. Olo oli vähän aikaa sitten jo parempi, mutta nyt tuntuu taas niin pahalta. Haluaisin vain haihtua. Illalla itken itseni uneen ja toivon ettei huomista tulisi.
Talvella viiltelin, mutta lopetin koska en halunnut arpia. Nyt tuntuu että viiltely voisi olla hyvä idea. On vain pakko saada tämä tunne purettua jotenkin, vaikka sitten kivun kautta.
Minulla on kavereita, mutta en osaa puhua heille. En osaa kertoa miltä minusta tuntuu. Heidän seurassaan olen iloinen, mutta yksin vain itken ja haudon itsemurha-ajatuksia. Ainut jolle voisin puhua on eräs opettajani, mutta en haluaisi vaivata häntä. Enkä nyt kesällä voi kuitenkaan puhua hänelle, mutta ehkä syksyllä? En tiedä onko se hyvä idea.
Tuntuu vain niin pahalta etten tiedä miten kauan jaksan. Ajattelen aina ettei elämällä ole minulle mitään tarjottavaa, kaikki vain murenee ympäriltäni, kaikki rakkaani viedään.
Anteeksi että vuodatin tällä tavalla ongelmiani kun kaikilla muilla on takuulla omiakin.
Talvella viiltelin, mutta lopetin koska en halunnut arpia. Nyt tuntuu että viiltely voisi olla hyvä idea. On vain pakko saada tämä tunne purettua jotenkin, vaikka sitten kivun kautta.
Minulla on kavereita, mutta en osaa puhua heille. En osaa kertoa miltä minusta tuntuu. Heidän seurassaan olen iloinen, mutta yksin vain itken ja haudon itsemurha-ajatuksia. Ainut jolle voisin puhua on eräs opettajani, mutta en haluaisi vaivata häntä. Enkä nyt kesällä voi kuitenkaan puhua hänelle, mutta ehkä syksyllä? En tiedä onko se hyvä idea.
Tuntuu vain niin pahalta etten tiedä miten kauan jaksan. Ajattelen aina ettei elämällä ole minulle mitään tarjottavaa, kaikki vain murenee ympäriltäni, kaikki rakkaani viedään.
Anteeksi että vuodatin tällä tavalla ongelmiani kun kaikilla muilla on takuulla omiakin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
läheinen kuollut vai onko tullut ihmissuhdeongelmia? Itselläni oli taloudellisia ongelmia, väkivaltainen alkoholistimies, yksinhuoltajuus näiden päälle, pojalla vakavia ongelmia, äiti sairastui syöpään ja kuoli ja siinä kohtaa loppuivatkin omat voimat. Jokaisen ihmisen tarinassa on omia vivahteitaan, mutta silti löytyy paljon samaa monien elämästä. Ongelmat vain piilotetaan ja pidetään kulisseja yllä.
Vielä ei kukaan ole kuollut, mutta pappani on sairaalassa vakavassa tilassa. Syöpä. Ja ystäväni on sairastunut anoreksiaan. Tuntuu etten jaksa mitään. Ei ole ketään kenelle puhua. Kesäloma tuntuu loputtoman pitkältä ja yksinäiseltä, vaikka pitäisi nauttia lomasta ja kiireettömyydestä.
koskaan ei ole väärä aika hankkia apua. olen 15 vuotias ja käyn terapiassa masennuksen takia joka helkkarin viikko. hain apua itse, soitin koulukuraattorille, kun kyllästyin valvomaan yöt ja itkemään päivät.
lomalla on hankalampaa saada apua, kuin kouluaikana, mutta mahdottomuus se ei ole. mun nähdäkseni sulla on useampikin vaihtoehto: lääkäri, jonka kautta voisit saada lähetteen nuorten psykiatriselle poliklinikalle, voit mennä itse sinne psykalle, kävellä vaan sisään ja sanoo, että moi, olisi vähän asiaa. tai voisit yrittää puhua kavereille/yhdelle heistä. suoraan sanottuna: en kuitenkaan edes oleta, että sulla olisi voimia johonkin näistä. heti ei ole ihan helppoa alkaa auttaa itseään. siihen tarvitaan aikaa, rohkeutta ja ennen kaikkea rohkaisua. jos et tunne, että susta on ottamaan itse yhteyttä sairaanhoidon piiriin, voisit purkaa ajatuksias tänne, lasten- ja nuortennettiin yms. ehkä saisit näin kerättyä rohkeutta.
ja yritä olla enää viiltelemättä. arvet ei ole kivaa katseltavaa sitten, kun kaikki on jo taas paremmin. sillo oisi kivempaa vaa unohtaa. mutta kyllä sä tosta selviit, usko mua. mä tosiaan tiedän, mistä puhun. voimia, rohkeutta ja parempia hetkiä!!
En toista näiden edellisten kirjoittajien ehdotuksia, sillä luit ne jo varmasti(ja ne oli hyviä)
Ajattelin vain ehdottaa, että jos sinulla on äiti tai joku muu läheinen, joka saattaisi ehkä ymmärtää jos tietäisi tilanteen, voisit yrittää kertoa jollekkin heistä.
Uskon että nyt ajattelet, mitenkä muka kehtaisin, mutta olisiko helpompaa kirjoittaa vaikka joku kirje, muka itsellesi ja jättäsit sen johonkin, että äidilläsi olisi esim. äidilläsi olisi mahdollisuus lukea se... voit jättää sen johonki niin, että se olisi muka tipahtanut tai unohtunut.. Kirjeen avulla voisit valottaa äitiäsi etukäteen, että millainen olo ja tunne sinulla on asioista..., ehkä äitisi ymmärtäisi paremmin ja tulisi juttelemaan sinulle asiastasi tietoisena. Voisi olla helpompaa, mutta sinun pitää hakea apua tavalla joka tuntuu itsestäsi parhaimmalta! Tsemppiä!!
älä tee ikinä enää sitä mokaa et rupeet viiltelee oon kokenu sen saman ja siitä jää ikuiset arvet ja se se vasta kauheeta on...
Kiitos kaikille vastanneille ja apua antaneille. En voi puhua vanhempieni kanssa, he eivät ymmärrä mitään. Vain huutavat ja valittavat joka asiasta. En jaksa tätä enää... Mutta kiitos kuitenkin kaikille avusta, sain hyviä neuvoja jotka ehkä joskus tulevaisuudessa uskallan toteuttaa. En ole viillellyt enää vaikka eilen meinasinkin. Ei kuitenkaan ollut sopivaa välinettä lähellä, joten se jäi. Vasemmassa kädessäni on kaksi vanhaa arpea, enkä halua uusia. Sitä vain ei ajattele sillä hetkellä kun viiltää, valitettavasti. Mutta yritän pärjäillä ja ehkä syksyllä saisin aikaiseksi hakea apua, kesällä se ei käy, koska en halua vanhempieni tietävän. Kiitos kaikille!