Kaikki ilmastotoimet eivät ole yhtä reiluja kaikille

Esimerkiksi kasvisruokavalio soveltuu sellaisille alueille, joilla liha ei ole keskeinen elementti kulttuurissa ja joilla on suuri tarve omavaraisuudelle. Esimerkiksi paimentolaisten tuskin kannattaa siirtyä kasvisruokavalioon tai saarivaltioiden, joiden luonto soveltuu huonosti maanviljelyyn. Sellaisten yhteisöjen kannattaa pikemminkin jatkaa perinteistä kalastukseen pohjautuvaa elämäntapaansa, jolla ei ole ylikalastuksen kanssa mitään tekemistä.

Lentämisen vähentäminen tai jopa lopettaminen soveltuu alueille, joilta on hyvät liikenneyhteydet ympäröivään maailmaan. Esimerkiksi Keski-Eurooppa on tällainen alue. Syrjäisten ja eristäytyneiden alueiden tuskin kannattaa hylätä yhteyksiään vähentämällä lentämistä. Niiden asukaslukukaan ei usein ole kovin suuri. Ehkä myös maa-alaltaan suuret valtiot voisivat vähentää sisäistä lentoliikennettään.

Auton vaihtaminen polkupyörään toimii hyvin kaupungissa, mutta pitkien etäisyyksien maaseudulla siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Lähinnä tarpeetonta autoilua on sellainen, jos autoa käytetään reiteillä, jotka voisi yhtä hyvin kulkea julkisilla. Jos sellaisia reittejä ei ole olemassa, ei autoilun lopettamisessa ole mitään järkeä.

Kuluttamisen vähentäminen on järkevää vain niissä sosiaaliluokissa, jotka jo valmiiksi kuluttavat eniten. Umpiköyhän tuskin kannattaa hirveästi miettiä kulutuksensa hiilijalanjälkeä.

Teollisuuden muuttaminen päästöttömäksi on sama juttu. Siitä on hyötyä lähinnä maissa, joissa on paljon teollisuutta, kuten esimerkiksi Kiinassa. Jos teollisuutta ei ole, tai sitä on hyvin vähän, jää tämänkin ilmastotoimen merkitys olemattomaksi. Jos Suomessa kaikki sähkö tuotetaan tuulivoimalla, ei ole mitään järkeä asennella katolleen aurinkopaneeleja, paitsi jos sillä tavoin säästää rahaa sähkölaskusta.

Metsien käyttäminen hiilinieluina soveltuu sellaisille alueille, joille voidaan istuttaa metsää ilman, että siitä koituisi suuria taloudellisia tappioita. Itse asiassa se olisi kaikkein tehokkainta alueilla, joilla metsää ei valmiiksi kasva. Jos jonkin valtion talous käytännössä perustuu metsäteollisuuteen, ei voida oikeutetusti vaatia, että metsäteollisuus lakkautetaan hiilinielujen tieltä.

Lämmityksen vähentäminen soveltuu niihin maihin, joissa jo valmiiksi on lämmintä, ja ilmanviilennyksen vähentäminen sinne, missä jo valmiiksi on kylmä. Toki jos taloa lämmitetään suhteettoman paljon, sitä voisi vähentää myös kylmemmissä maissa, muttei voida vaatia, että ihmiset palelevat kotonaan ilmastokriisin takia.

Jätteiden lajittelu ja kierrätys on tehokkainta alueilla, joilla jätettä syntyy eniten, eli siellä missä kulutus on suurinta. Kehitysmaiden hökkelimajat toki ovat kierrätystä, mutta ne ovat käytännössä merkityksettömiä, koska niiden asukkaat eivät itse ole tuottaneet omia jätteitään. Parempi olisi ollut, jos länsimaalaiset eivät olisi dumpanneet jätteitään Afrikkaan. Mitään sellaista ei tietenkään pidä kierrättää, jonka valmistaminen ei kuluta sellaisia luonnonvaroja, jotka ovat loppumassa kesken, tai jos se tuote ei luontoon joutuessaan aiheuta haittaa luonnolle. Tuskin kannattaa hirveästi kierrättää vaikka saviruukkuja, koska savi ei ole luonnolle vaarallista jätettä.

Lasten hankkimatta jättäminen on ympäristöteko vain sellaisille, joilla jo valmiiksi on lapsia. Jos lapsia on vähemmän kuin 2, ei uuden lapsen hankkiminen vaikuta lisäävästi maailman väkilukuun. Ei voida vaatia, että ihmiset jättäytyvät lapsettomiksi ilmastokriisin takia. Sellainenhan on kohtuutonta.

On erittäin vasemmistolainen ajattelutapa, että kaikilla on samat vastuut ja velvollisuudet. Tämä tasa-arvon perversio uhkaa jo yhteiskuntarauhaa, koska kaikki halutaan pakottaa samaan muottiin ja samoihin vaatimusten raameihin. Kuitenkin ihmiset ja ihmisyhteisöt ovat luonnostaan erilaisia. Niiden historiat, mielihalut ja tarpeet ovat erilaisia. Siksi samojen vaatimusten esittäminen kaikille ei kohtele kaikkia oikeudenmukaisesti. Yhteiskunnissa vähemmistöillä on omat erityiset tarpeensa, joita ei voi sivuuttaa kohtelemalla vähemmistöjä enemmistöjen tavoin. Samaa logiikkaa pitäisi soveltaa laajemmassa mittakaavassa ilmastotoimiin.

Ihmisten ja ihmisyhteisöjen erityistarpeet pitäisi huomioida, kun aletaan miettiä mitä ilmastotoimia sovelletaan milläkin alueella.