Kumpi kepulle mieluisampi?

syystä Tuomiojaa, kun Erkki on enemmän Venäjään päin kallellaan kuin Heinäluoma. Se on ainoa Oivan peruste. Kaikki, mikä on kohti itää, kelpaa Oivalle

Tuossa ylempänä Juho-Kusti jo pyörittelikin tavallaan tätä sinun ihan suoraan sanomaasi ajatusta. Ja sitä mitä vähän ajoinkin takaa: Tuomioja on säilyttänyt aidon vasemmistolaisuutensa, muuttumattoman sitoutuneisuutensa ajan aallokoissa. Minulla on se käsitys, että muuttumattomuus laajemmassa merkityksessä kiehtoo keskustan kenttää.

Tuomiojan vanhakantainen vasemmistolaisuus sopii keskustan kentän ajatteluun paremmin kuin "ajan aallon harjalla" ratsastaminen, jatkuva muutos.

Lipposta puolustan vielä sen verran, että hänellä on se Pitkä Linja, vaurauden tuottamisen Linja. Sen edellytykset ovat: Länsimainen oikeuskäsitys, tehokas valvottu markkinatalous, Eurooppa-keskeisyys ja luja Natoon perustuva uhka Aasialle, Venäjälle ja muslimi-terroristeille. Ei Lipponen mikään äärioikeistolainen ole. Hän on terveen järjen ääni korvessa.

antiteesi kirjoitti:

Tuossa ylempänä Juho-Kusti jo pyörittelikin tavallaan tätä sinun ihan suoraan sanomaasi ajatusta. Ja sitä mitä vähän ajoinkin takaa: Tuomioja on säilyttänyt aidon vasemmistolaisuutensa, muuttumattoman sitoutuneisuutensa ajan aallokoissa. Minulla on se käsitys, että muuttumattomuus laajemmassa merkityksessä kiehtoo keskustan kenttää.

Tuomiojan vanhakantainen vasemmistolaisuus sopii keskustan kentän ajatteluun paremmin kuin "ajan aallon harjalla" ratsastaminen, jatkuva muutos.

Lipposta puolustan vielä sen verran, että hänellä on se Pitkä Linja, vaurauden tuottamisen Linja. Sen edellytykset ovat: Länsimainen oikeuskäsitys, tehokas valvottu markkinatalous, Eurooppa-keskeisyys ja luja Natoon perustuva uhka Aasialle, Venäjälle ja muslimi-terroristeille. Ei Lipponen mikään äärioikeistolainen ole. Hän on terveen järjen ääni korvessa.

Lue lisää

linja, jo kolmenkymmen vuoden taakse?

"Suurissa kaupungeissa
Kirjoittanut: Oiva Härkönen, 28.9.2004 klo 13.06
Jotensakin suuri kaupunki on Oulu, jossa Keskustalla on vankka kannatus. Se lisääntyy koko ajan myös etelän suurissa kaupungeissa.
Kunnallisvaalit ovat Kokoomukselle viimeinen niitti sen joutumisesta pienten puolueiden sarjaan. Soossujen ja kepun kannatuksen lisäys lyövät sen suurissa kaupungeissa. Lapsenkasvoinen puheenjohtaja ei vedä."

synteesi kirjoitti:

linja, jo kolmenkymmen vuoden taakse?

Jos hyväksytään se ajatus, että voi muuttaa harkitusti mielipiteitään, kasvaa ihmisenä, niin Lipposellehan on käynyt juuri noin. Nuoresta, kärsimättömästä radikaalista on tullut rauhallisemman muutoksen puolestapuhuja, Suuri Ruorimies.

ps. Harkittu muutos kestää pidempään kuin yön yli nukkuminen tai kirjasarjan lukeminen viikonloppuna.

Tuossa mielestäni aivan oikein toteat punamullan olevan keskustalle mieluisampi vaihtoehto, kuin kilpailu oikean hallituksen saamiseksi aitojen neuvotteluiden tuloksena. Tuomioja tukisi keskustan pyrkimyksiä puheenjohtajana, ja uskoakseni pienentäisi demareiden kannatusta.

Tuomiojan valinta todellakin selkiyttäisi politiikkaa, koska se ajaisi markkinademarit Kokoomuksen piiriin ja antaisi selkeän kannatussykäyksen ainoalle markkinamyönteiselle puolueelle Suomessa. Heinäluoma omasta mielestäni noudattaa vain ainoaa mahdollista taktiikkaa (jos ääniä haluaa) vaalikampanjassaan, liikoja ei voi luvata.

Haataisesta en oikeasti tiedä mitään, mutta joku nainenhan joskus valitaan johonkin virkaan?

hieman olla väärässä.
Kun sellainen mielikuva että vaalien 87 jälkeen piti muodostaa porvarihallistus, mutta jostain syystä kokoomus ei sitten siihen ryhtynyt, vaan meni demarien kanssa hallistukseen.
Muistanko väärin?

No, täytyy joskus tarkentaa jos satutaan samaan hirviporukkaan Ilkan kanssa.

mutta taidat kirjoitti:

hieman olla väärässä.
Kun sellainen mielikuva että vaalien 87 jälkeen piti muodostaa porvarihallistus, mutta jostain syystä kokoomus ei sitten siihen ryhtynyt, vaan meni demarien kanssa hallistukseen.
Muistanko väärin?

No, täytyy joskus tarkentaa jos satutaan samaan hirviporukkaan Ilkan kanssa.

Lue lisää

1986 Väyrynen sotki välinsä Sorsan kanssa niin pahasti, että Sorsa ja Koivisto päättivät lopettaa punamullan kaudet kokonaan.

Väyrynen tietysti tiesi tämän ja koetti junailla salaisen sopimuksen Suomisen ja taxellin kanssa, kun ei Väyrys-paralla muutakaan mahdollisuutta halliytukseen ollut.

Koivisto sitten esti Väyrysen pelleilyt Holkerin avulla.

Tosiasiaksi jää, ettei kepou ole koskaan historiansa aikana halunnut mitään yhteistyötä kokoomuksen kanssa, jos sillä on ollut mahdollisuus yhteistyöhön vasemmiston kanssa.

Väyrynen tyri välinsä vasemmistoon. Vasta sitten alkoi kokoomus kelvata.

Samanlainen porvareiden petturi kepu on koko historiansa ajan ollut.

Jaba_43 kirjoitti:

1986 Väyrynen sotki välinsä Sorsan kanssa niin pahasti, että Sorsa ja Koivisto päättivät lopettaa punamullan kaudet kokonaan.

Väyrynen tietysti tiesi tämän ja koetti junailla salaisen sopimuksen Suomisen ja taxellin kanssa, kun ei Väyrys-paralla muutakaan mahdollisuutta halliytukseen ollut.

Koivisto sitten esti Väyrysen pelleilyt Holkerin avulla.

Tosiasiaksi jää, ettei kepou ole koskaan historiansa aikana halunnut mitään yhteistyötä kokoomuksen kanssa, jos sillä on ollut mahdollisuus yhteistyöhön vasemmiston kanssa.

Väyrynen tyri välinsä vasemmistoon. Vasta sitten alkoi kokoomus kelvata.

Samanlainen porvareiden petturi kepu on koko historiansa ajan ollut.

Lue lisää

mutta sekin tosiasia pitää paikkansa että kokoomus tekee mielukkaasti yhteistyötä sen kanssa joka on selvästi vahvassa asemassa.

Oli mielenkiintoista seurata kuntavaaliehdokkaiden puheita kuinka he(kok) haluaisivat tehdä porvariyhteistyötä keskustan kanssa, mutta vaalien jälkeen kok teki niinkuin aina ennenkin, teknisenliiton vasemmiston kanssa vain siksi että heidän ryhmä saisi suurimman vallan lautakuntien paikkajaossa (raharatkaisee).

Suominen ei ollut erityisen onnellinen (87) kun hänen yli käveltiin. Toisaalta kuka olisi olet puolueen johdossa ja huomaat että muilla on suurempi valta siihen mitä teet.

Niin riitaan kuin sopimukseen tarvitaan vähintään kaksiosapuolta.

Mitä olisi mahtanut tapahtua Koiviston vahvan markan politiikalle jos demarit eivät olisi olleet 87 jälkeen hallituksessa olisiko siitä luovuttu aikaisemmin?

Jaba_43 kirjoitti:

1986 Väyrynen sotki välinsä Sorsan kanssa niin pahasti, että Sorsa ja Koivisto päättivät lopettaa punamullan kaudet kokonaan.

Väyrynen tietysti tiesi tämän ja koetti junailla salaisen sopimuksen Suomisen ja taxellin kanssa, kun ei Väyrys-paralla muutakaan mahdollisuutta halliytukseen ollut.

Koivisto sitten esti Väyrysen pelleilyt Holkerin avulla.

Tosiasiaksi jää, ettei kepou ole koskaan historiansa aikana halunnut mitään yhteistyötä kokoomuksen kanssa, jos sillä on ollut mahdollisuus yhteistyöhön vasemmiston kanssa.

Väyrynen tyri välinsä vasemmistoon. Vasta sitten alkoi kokoomus kelvata.

Samanlainen porvareiden petturi kepu on koko historiansa ajan ollut.

Lue lisää

Kokoomus siis petti silloinkin. Kokoomus on pettänyt keskustan muutamissa viime presidentinvaaleissa.

Kaappihomoja koko kokoomus pullollaan...

puoli kirjoitti:

mutta sekin tosiasia pitää paikkansa että kokoomus tekee mielukkaasti yhteistyötä sen kanssa joka on selvästi vahvassa asemassa.

Oli mielenkiintoista seurata kuntavaaliehdokkaiden puheita kuinka he(kok) haluaisivat tehdä porvariyhteistyötä keskustan kanssa, mutta vaalien jälkeen kok teki niinkuin aina ennenkin, teknisenliiton vasemmiston kanssa vain siksi että heidän ryhmä saisi suurimman vallan lautakuntien paikkajaossa (raharatkaisee).

Suominen ei ollut erityisen onnellinen (87) kun hänen yli käveltiin. Toisaalta kuka olisi olet puolueen johdossa ja huomaat että muilla on suurempi valta siihen mitä teet.

Niin riitaan kuin sopimukseen tarvitaan vähintään kaksiosapuolta.

Mitä olisi mahtanut tapahtua Koiviston vahvan markan politiikalle jos demarit eivät olisi olleet 87 jälkeen hallituksessa olisiko siitä luovuttu aikaisemmin?

Lue lisää

”Kokoomuksne yhteistyö SDP:n kanssa alkoi jo 40-luvulla, jolloin monessa kaupungeissa syntyi kunnallispoliittisesti ns. aseveliakseli. Kun Kekkonen yritti kaataa Fagerholmin vähemmistöhallitusta vuonna 1949, hän lupasi Kokoomukselle vastineeksi tuesta viisi ministerinpaikkaa johtamassaan hallituksessa. Kokoomus kieltäytyi, koska se luotti enemmän SDP:hen kuin Kekkoseen. Se siis mielummin tuki SDP:ä oppositiosta käsin kuin meni Maalaisliitom kanssa samaan hallitukseen, jossa pääministerinä olisi ollut Kekkonen. Kekkonen sanoi tämän tapauksen yhteydessä suunnilleen seuraavaa : "Nyt te kokoomuslaiset kieltäydytte hallituspaikoista, vaikka teille niitä tarjotaan. Tulee vielä aika, jolloin oikein hingutte hallitukseen, mutta teitä ei sinne huolita." Tämä oli profeetallinen ennustus, sillä Kekkonen muodosti myöheemin viisi hallitusta, joissa Kokoomus ei ollut yhdessäkään mukana. Se, että Kokoomus teki näin pohjautui osittain siihen, että demarit olivat ilmoittaneet, etteivät he vähemmistöhallituksensa mahdollisesti kaatuesa lähtisi seuravaan hallitukseen. Tällöin Maalaisliiton ja Kommunistien asema olisi Kokomuksen mielestä vahvistunut liikaa. Myös Paasikivi tuki Fagerholmin hallitusta voimakkaasti.”

Jukka Seppinen: Mahdottomasta mahdollinen. Suomen tie Euroopan Unioniin:

Vuoden 1983 hallitusratkaisusta:
”Kepu oli aluksi ilmoittanut, että se halusi tutkia Kokoomusvaihtoehdon ”mahdollisimman tarkkaan”. Oli tärkeää osoittaa kansalaisille, että Kokoomusta ei syrjitty. Kuitenkaan eduskuntaryhmäkään ei halunnut tosissaan hallitusyhteistyöhön Kokoomuksen kanssa, minkä pj. Matti Ruokola ilmaisi näin: ”Kokoomuksen mukaan ottamista jatkossa meidän on turha jankuttaa”. Edustaja Heimo Linna säesti: ”Yhdyn puheenjohtajaan. Koivisto ei tärvele Paasikiven-Kekkosen perintöä”.
Väyrynen kepun ydinarvoista v. 1983:
”Me olemme maatalousyhteiskunnan puolue ja meille siirtyminen tähän keskittyneesen kovaan teknologiaan perustuvaan teolliseen yhteiskuntaan on ollut jatkuvasti kielteistä kehitystä. Me olemme koko ajan kokeneet menetyksiä omien ihanteidemme kannalta. Nyt minä näen, että tämä teknologinen muutos kääntää tavallaan pyörää ja monissa asioissa tulee mahdollisuus palata lähemmäksi maaseutuyhteiskunnan miellyttävämpiä olosuhteita.”

Kustaa Hulkon ja Jorma Pöysän kirjasta ”Vakaa markka” (1998):
”Juhannuksen aatonaattona 1977 valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Timo Relander,illa valtiovarainministeri Paul Paavelan luottovirkamies Raimo Sailaksella - - oli tavallista parempi syy saunomiseen: samana päivänä synnytetty paketti talouden elvytystoimista.
- - Keilaniemessä oli julkistettu viiden vuoden päähän ulottuva talousohjelma, jossa tavoitteeksi asetettiin työttömyyden painaminen alle 2,5 %, vaihtotaseen alijäämän alle 2 % ja inflaation hidastaminen ”erittäin selvästi”. Muita tavoitteita olivat veroasteen nousun pysäyttäminen ja valtion menojen todellisen kasvun pudottaminen 2 %:iin vuodessa.
- - Illan edetessä joukko keksi juhlistaa tapahtumaa leikkimielisellä symbolilla. Kaikki kirjoittivat nimensä yhden markan seteliin. Seteli ristittiin vahvaksi markaksi, ja sen kantajaksi valittiin Timo Relander.
Tulevina kuukausina ja vuosina Relander keräsi seteliin lisää nimiä. Mukaan tulivat mm. Sirkka Hämäläinen, Rolf Kulberg, Sixten Korkman, Seppo Lindblom, Heikki Pitkänen, Eero Tuomainen, Seppo Leppänen, Antero Ahtola, Matti Korhonen, - - Ahti Pekkala, Lauri Helve, Risto Ranki, Hannu Santalahti, Timo Summa, Pirkko Haavisto, Sari Kärkkäinen ja Esko Aho.”

18.3-91 HS: Esko Aho: "Hallitukseen kaksi kynnyskysymystä: toinen keskustan esittämän perusturvauudistuksen aloittaminen, toinen "uskottava talousohjelma"."
- -"Suomen Eurooppa-politiikkaan tuskin tulee suuria muutoksia. Hän uskoo, että devalvaatio voidaan välttää."

12.10.2001 Uutispäivä Demari: Seppo Peltoniemi:
SAK:ssa Esko Aho Fan Clubin jäsenmäärä on pienimmillään. Välillä jo näytti siltä, että viileät suhteet Keskustan puheenjohtajan ja suurimman palkansaajakeskusjärjestön välillä olisivat lämmenneet. Sitten ne kylmenivät uudelleen.
– Minusta on erityisen hyvä, että ammattiyhdistysliike seuraa tarkalla silmällä, mitä puolueet tekevät ja myös noteeraa asioita. Semmoinen olisi täysin epäluonnollista, että me (Suomen Keskusta ja SAK) olisimme kaikista asioista samaa mieltä, Aho sanoo.
– Minä olen toimija, en arvioitsija, keskustan puheenjohtaja kuittaa.
Poliitikko harvoin antaa periksi, tai myöntää erehtyneensä. Harvard opetti. Esko Aho antaa löysää SAK:n suuntaan:
– Minusta työreformipaperissa oli paljon semmoisia ajatuksia, joilla on käyttöä myös tänään. Työmarkkinasopimusjärjestelmiin liittyvissä kohdissa siinä oli kohtia, joissa oli meidän virheitämme.
Yhteiset talkoot
– Minä olen huolissani. Olemme menossa huonoja aikoja kohti korkean työttömyyden oloissa.
Esko Ahon mukaan ei voi olla niin, että kaikki kuorossa hokevat samaa mantraa, jokaisen pitää tuoda oman panoksensa yhteisiin talkoisiin.
– Minusta pitäisi panostaa kotimarkkinoihin. Siellä on liikkumavaraa ja pelivaraa, jolla myös hitaamman kasvun oloissa voimme pitää yllä työllisyyttä ja kenties luoda uutta kasvua, hän sanoo.
– Nyt eteen tulee tilanteita, joissa kysytään, mihin meillä oikein on varaa. Jos sen lisäksi tulee vielä kovia palkankorotuspaineita, niin tilanne pahenee entisestään. Minusta kaikkien, jotka kantavat huolta hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen puolesta pitäisi istua ennakkoluulottomasti yhteisen pöydän ääreen.
Esko Aho vakuuttaa, että oppositio on valmis yhteisiin talkoisiin. Keskustalla on hänen mukaansa keskimääräistä enemmän halua olla mukana tuossa pöydässä.
Liikaa kierroksia
– Minusta julkisuus käy ylikierroksilla. Olen 30 vuotta aika tiiviisti seurannut Suomen poliittista elämää. Suurin muutos on tapahtunut siinä, mikä näkyy tai mikä tulee näkyville.
– Henkilöityminen näkyy kaikilla alueilla, politiikan lisäksi myös taloudessa, kulttuurissa ja urheilussa, Aho väittää.
– Minusta henkilöityminen on politiikassa huono asia, koska se peittää alleen monta kertaa paljon tärkeämpiä asioita. – Toivoisin, että mediassa syntyisi sen suuntaista liikehdintä, että kaiveltaisiin itse asioitakin ja nostettaisiin niitä näkösälle. Monet seikat ovat sitä vastaan: sähköinen viestintä muuttuu entistä nopearytmisemmäksi ja pinnallisemmaksi. Sama näkyy lehdistössäkin. On vähän paikkoja, joissa voisi saada julki kokonaisen lauseen, puhumattakaan kokonaisista ajatuksista.
Politiikan puolesta
Johan on aikoihin eletty. Esko Aho sukii SDP:n ja punamullan suuntaan.
– Milloin olette kuulleet Suomen Keskustan suunnasta riitaa haastavan, kärjekkään kommentin SDP:n suuntaan?
– Me olemme keskenämme kovia kilpailijoita. Siinä kilpailussa käytettäköön kovia, mutta rehellisiä otteita. Meillä, Keskustalla ja SDP:lla on paljon yhteisiä intressejä. Ne on hyvä pitää mielessä nyt ja vastakin, Aho sanoo.
Yksi yhteinen iso intressi on Keskustan puheenjohtajan mielestä politiikan puolustaminen. – Pitäisi luoda edellytykset sille, että yhteiskunnallinen toiminta palaisi sille kuuluvaan arvostukseen, jotta meillä on hyvää väkeä huolehtimassa yhteisten asioiden hoitamiseen.
– Kun ihmiset etääntyvät yhteiskunnallisesta toiminnasta ja politiikasta, niin kykymme huolehtia yhteiskunnallisista asioista heikentyy. Minä väitän, että siitä kärsii koko kansakunta.
Hyvin hoidettu politiikka on Ahon mukaan kilpailukykytekijä kansakunnan kannalta siinä, missä hyvin hoidettu talous tai kulttuuri.
Iso lasku odottaa
Keskusta on ollut sivussa vallan kammareista vuodesta 1995. Ex-pääministeri harmittelee vieläkin viime eduskuntavaalien jälkimaininkeja.
– Yhteiskunnallinen tilanne 1999 oli semmoinen, että olisi ollut perustultua eduskuntavaalien jälkeen rakentaa hallitus Keskustan ja sosialidemokraattien yhteistyön varaan. Siihen oli olosuhteista lähtevä tarve. Jos katsotaan niitä tehtäviä mitä tuolloin oli edessä: syventyvä alueellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus sekä markkinatalouden monet ääri-ilmiöt, jotka olivat jo tuolloin näkösällä.
– Minusta oli vahinko, ettei SDP:n ja Keskustan hallitusyhteistyöhön päästy, Aho vakuuttaa.
– Minulla on se käsitys, että punamultahallitus kaatui sosialidemokraattien valintaan, halu jatkuvuuteen painoi vaakakupissa enemmän kuin keskustayhteistyö. Minä väitän, että Suomi maksaa tästä vielä ison hinnan. Me maksamme eriarvoistumisesta sietämättömän suuren laskun pitkällä aikavälillä, hän väittää.
– Suomeen on jo syntynyt ja syntyy lisää reservaatteja, joista ihmiset ovat kaikonneet pois. Siellä ei ole mitään, ne ovat kuoleman seutuja.
– Suomessa on pelottavan paljon ihmisiä, jotka ovat putoamassa yhteiskunnan kelkasta lopullisesti pois. Ei niistä mitään suurta uutista saa, koska kehitys tapahtuu vaivihkaa. Vuosien päästä sitten havahdutaan: oho! Miten tässä näin kävi.
Punamulta mahdollinen
Keskusta keikkui pitkään gallup-ykkösenä. Anneli Jäätteenmäki ehätti jo panemaan puolueen kannatustavoitteeksi seuraavissa vaaleissa 30 prosenttia. Viime viikolla tuli lunta tupaan. SDP ajoi kertaalleen ohi ja Keskustan kannatus lähenee pikemminkin 20 prosentin rajaa kuin 30 prosentin kannatuslukuja.
– Keskustan kannatus on pysynyt monta vuotta vakaana. Siirtymät ovat koskeneet muita puolueita, Esko Aho tulkitsee.
– Olen ollut mukana niin kauan, että muistan, kun Keskustapuolueessa haaveiltiin 20 prosentin kannatuksesta.
Vaaleihin on vielä puolentoista vuoden rupeama. Moottorit käynnistyvät jo nyt:
– Ensimmäinen asia, mikä Keskustan pitää itselleen hahmottaa on agenda, ohjelmallinen perusta. Urakka on kova kaikille puolueille 2003 eduskuntavaaleissa, Aho tulkitsee.
– Pitää saada poweria, hyvä vaalitulos. Vaalitulos ja ohjelmakysymykset ratkaisevat tulevan hallituksen.
Punamullalla tarkoitetaan demarien ja kepun yhteistä hallitustaivalta. Viimeksi SDP ja Keskusta ovat istuneet samassa hallituksessa 1983–1987.
– Punamulta on mahdollinen. Minusta sitä ei etukäteen voi sulkea pois. Kotimarkkinavetoisen kasvun strategiassa ei olisi kauhean vaikea löytää siltä alueelta (punamulta) yhteisiä käsityksiä, Esko Aho sanoo.”

puoli kirjoitti:

mutta sekin tosiasia pitää paikkansa että kokoomus tekee mielukkaasti yhteistyötä sen kanssa joka on selvästi vahvassa asemassa.

Oli mielenkiintoista seurata kuntavaaliehdokkaiden puheita kuinka he(kok) haluaisivat tehdä porvariyhteistyötä keskustan kanssa, mutta vaalien jälkeen kok teki niinkuin aina ennenkin, teknisenliiton vasemmiston kanssa vain siksi että heidän ryhmä saisi suurimman vallan lautakuntien paikkajaossa (raharatkaisee).

Suominen ei ollut erityisen onnellinen (87) kun hänen yli käveltiin. Toisaalta kuka olisi olet puolueen johdossa ja huomaat että muilla on suurempi valta siihen mitä teet.

Niin riitaan kuin sopimukseen tarvitaan vähintään kaksiosapuolta.

Mitä olisi mahtanut tapahtua Koiviston vahvan markan politiikalle jos demarit eivät olisi olleet 87 jälkeen hallituksessa olisiko siitä luovuttu aikaisemmin?

Lue lisää

”Kokoomuksne yhteistyö SDP:n kanssa alkoi jo 40-luvulla, jolloin monessa kaupungeissa syntyi kunnallispoliittisesti ns. aseveliakseli. Kun Kekkonen yritti kaataa Fagerholmin vähemmistöhallitusta vuonna 1949, hän lupasi Kokoomukselle vastineeksi tuesta viisi ministerinpaikkaa johtamassaan hallituksessa. Kokoomus kieltäytyi, koska se luotti enemmän SDP:hen kuin Kekkoseen. Se siis mielummin tuki SDP:ä oppositiosta käsin kuin meni Maalaisliitom kanssa samaan hallitukseen, jossa pääministerinä olisi ollut Kekkonen. Kekkonen sanoi tämän tapauksen yhteydessä suunnilleen seuraavaa : "Nyt te kokoomuslaiset kieltäydytte hallituspaikoista, vaikka teille niitä tarjotaan. Tulee vielä aika, jolloin oikein hingutte hallitukseen, mutta teitä ei sinne huolita." Tämä oli profeetallinen ennustus, sillä Kekkonen muodosti myöheemin viisi hallitusta, joissa Kokoomus ei ollut yhdessäkään mukana. Se, että Kokoomus teki näin pohjautui osittain siihen, että demarit olivat ilmoittaneet, etteivät he vähemmistöhallituksensa mahdollisesti kaatuesa lähtisi seuravaan hallitukseen. Tällöin Maalaisliiton ja Kommunistien asema olisi Kokomuksen mielestä vahvistunut liikaa. Myös Paasikivi tuki Fagerholmin hallitusta voimakkaasti.”

Jukka Seppinen: Mahdottomasta mahdollinen. Suomen tie Euroopan Unioniin:

Vuoden 1983 hallitusratkaisusta:
”Kepu oli aluksi ilmoittanut, että se halusi tutkia Kokoomusvaihtoehdon ”mahdollisimman tarkkaan”. Oli tärkeää osoittaa kansalaisille, että Kokoomusta ei syrjitty. Kuitenkaan eduskuntaryhmäkään ei halunnut tosissaan hallitusyhteistyöhön Kokoomuksen kanssa, minkä pj. Matti Ruokola ilmaisi näin: ”Kokoomuksen mukaan ottamista jatkossa meidän on turha jankuttaa”. Edustaja Heimo Linna säesti: ”Yhdyn puheenjohtajaan. Koivisto ei tärvele Paasikiven-Kekkosen perintöä”.
Väyrynen kepun ydinarvoista v. 1983:
”Me olemme maatalousyhteiskunnan puolue ja meille siirtyminen tähän keskittyneesen kovaan teknologiaan perustuvaan teolliseen yhteiskuntaan on ollut jatkuvasti kielteistä kehitystä. Me olemme koko ajan kokeneet menetyksiä omien ihanteidemme kannalta. Nyt minä näen, että tämä teknologinen muutos kääntää tavallaan pyörää ja monissa asioissa tulee mahdollisuus palata lähemmäksi maaseutuyhteiskunnan miellyttävämpiä olosuhteita.”

Kustaa Hulkon ja Jorma Pöysän kirjasta ”Vakaa markka” (1998):
”Juhannuksen aatonaattona 1977 valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Timo Relander,illa valtiovarainministeri Paul Paavelan luottovirkamies Raimo Sailaksella - - oli tavallista parempi syy saunomiseen: samana päivänä synnytetty paketti talouden elvytystoimista.
- - Keilaniemessä oli julkistettu viiden vuoden päähän ulottuva talousohjelma, jossa tavoitteeksi asetettiin työttömyyden painaminen alle 2,5 %, vaihtotaseen alijäämän alle 2 % ja inflaation hidastaminen ”erittäin selvästi”. Muita tavoitteita olivat veroasteen nousun pysäyttäminen ja valtion menojen todellisen kasvun pudottaminen 2 %:iin vuodessa.
- - Illan edetessä joukko keksi juhlistaa tapahtumaa leikkimielisellä symbolilla. Kaikki kirjoittivat nimensä yhden markan seteliin. Seteli ristittiin vahvaksi markaksi, ja sen kantajaksi valittiin Timo Relander.
Tulevina kuukausina ja vuosina Relander keräsi seteliin lisää nimiä. Mukaan tulivat mm. Sirkka Hämäläinen, Rolf Kulberg, Sixten Korkman, Seppo Lindblom, Heikki Pitkänen, Eero Tuomainen, Seppo Leppänen, Antero Ahtola, Matti Korhonen, - - Ahti Pekkala, Lauri Helve, Risto Ranki, Hannu Santalahti, Timo Summa, Pirkko Haavisto, Sari Kärkkäinen ja Esko Aho.”

18.3-91 HS: Esko Aho: "Hallitukseen kaksi kynnyskysymystä: toinen keskustan esittämän perusturvauudistuksen aloittaminen, toinen "uskottava talousohjelma"."
- -"Suomen Eurooppa-politiikkaan tuskin tulee suuria muutoksia. Hän uskoo, että devalvaatio voidaan välttää."

12.10.2001 Uutispäivä Demari: Seppo Peltoniemi:
SAK:ssa Esko Aho Fan Clubin jäsenmäärä on pienimmillään. Välillä jo näytti siltä, että viileät suhteet Keskustan puheenjohtajan ja suurimman palkansaajakeskusjärjestön välillä olisivat lämmenneet. Sitten ne kylmenivät uudelleen.
– Minusta on erityisen hyvä, että ammattiyhdistysliike seuraa tarkalla silmällä, mitä puolueet tekevät ja myös noteeraa asioita. Semmoinen olisi täysin epäluonnollista, että me (Suomen Keskusta ja SAK) olisimme kaikista asioista samaa mieltä, Aho sanoo.
– Minä olen toimija, en arvioitsija, keskustan puheenjohtaja kuittaa.
Poliitikko harvoin antaa periksi, tai myöntää erehtyneensä. Harvard opetti. Esko Aho antaa löysää SAK:n suuntaan:
– Minusta työreformipaperissa oli paljon semmoisia ajatuksia, joilla on käyttöä myös tänään. Työmarkkinasopimusjärjestelmiin liittyvissä kohdissa siinä oli kohtia, joissa oli meidän virheitämme.
Yhteiset talkoot
– Minä olen huolissani. Olemme menossa huonoja aikoja kohti korkean työttömyyden oloissa.
Esko Ahon mukaan ei voi olla niin, että kaikki kuorossa hokevat samaa mantraa, jokaisen pitää tuoda oman panoksensa yhteisiin talkoisiin.
– Minusta pitäisi panostaa kotimarkkinoihin. Siellä on liikkumavaraa ja pelivaraa, jolla myös hitaamman kasvun oloissa voimme pitää yllä työllisyyttä ja kenties luoda uutta kasvua, hän sanoo.
– Nyt eteen tulee tilanteita, joissa kysytään, mihin meillä oikein on varaa. Jos sen lisäksi tulee vielä kovia palkankorotuspaineita, niin tilanne pahenee entisestään. Minusta kaikkien, jotka kantavat huolta hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen puolesta pitäisi istua ennakkoluulottomasti yhteisen pöydän ääreen.
Esko Aho vakuuttaa, että oppositio on valmis yhteisiin talkoisiin. Keskustalla on hänen mukaansa keskimääräistä enemmän halua olla mukana tuossa pöydässä.
Liikaa kierroksia
– Minusta julkisuus käy ylikierroksilla. Olen 30 vuotta aika tiiviisti seurannut Suomen poliittista elämää. Suurin muutos on tapahtunut siinä, mikä näkyy tai mikä tulee näkyville.
– Henkilöityminen näkyy kaikilla alueilla, politiikan lisäksi myös taloudessa, kulttuurissa ja urheilussa, Aho väittää.
– Minusta henkilöityminen on politiikassa huono asia, koska se peittää alleen monta kertaa paljon tärkeämpiä asioita. – Toivoisin, että mediassa syntyisi sen suuntaista liikehdintä, että kaiveltaisiin itse asioitakin ja nostettaisiin niitä näkösälle. Monet seikat ovat sitä vastaan: sähköinen viestintä muuttuu entistä nopearytmisemmäksi ja pinnallisemmaksi. Sama näkyy lehdistössäkin. On vähän paikkoja, joissa voisi saada julki kokonaisen lauseen, puhumattakaan kokonaisista ajatuksista.
Politiikan puolesta
Johan on aikoihin eletty. Esko Aho sukii SDP:n ja punamullan suuntaan.
– Milloin olette kuulleet Suomen Keskustan suunnasta riitaa haastavan, kärjekkään kommentin SDP:n suuntaan?
– Me olemme keskenämme kovia kilpailijoita. Siinä kilpailussa käytettäköön kovia, mutta rehellisiä otteita. Meillä, Keskustalla ja SDP:lla on paljon yhteisiä intressejä. Ne on hyvä pitää mielessä nyt ja vastakin, Aho sanoo.
Yksi yhteinen iso intressi on Keskustan puheenjohtajan mielestä politiikan puolustaminen. – Pitäisi luoda edellytykset sille, että yhteiskunnallinen toiminta palaisi sille kuuluvaan arvostukseen, jotta meillä on hyvää väkeä huolehtimassa yhteisten asioiden hoitamiseen.
– Kun ihmiset etääntyvät yhteiskunnallisesta toiminnasta ja politiikasta, niin kykymme huolehtia yhteiskunnallisista asioista heikentyy. Minä väitän, että siitä kärsii koko kansakunta.
Hyvin hoidettu politiikka on Ahon mukaan kilpailukykytekijä kansakunnan kannalta siinä, missä hyvin hoidettu talous tai kulttuuri.
Iso lasku odottaa
Keskusta on ollut sivussa vallan kammareista vuodesta 1995. Ex-pääministeri harmittelee vieläkin viime eduskuntavaalien jälkimaininkeja.
– Yhteiskunnallinen tilanne 1999 oli semmoinen, että olisi ollut perustultua eduskuntavaalien jälkeen rakentaa hallitus Keskustan ja sosialidemokraattien yhteistyön varaan. Siihen oli olosuhteista lähtevä tarve. Jos katsotaan niitä tehtäviä mitä tuolloin oli edessä: syventyvä alueellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus sekä markkinatalouden monet ääri-ilmiöt, jotka olivat jo tuolloin näkösällä.
– Minusta oli vahinko, ettei SDP:n ja Keskustan hallitusyhteistyöhön päästy, Aho vakuuttaa.
– Minulla on se käsitys, että punamultahallitus kaatui sosialidemokraattien valintaan, halu jatkuvuuteen painoi vaakakupissa enemmän kuin keskustayhteistyö. Minä väitän, että Suomi maksaa tästä vielä ison hinnan. Me maksamme eriarvoistumisesta sietämättömän suuren laskun pitkällä aikavälillä, hän väittää.
– Suomeen on jo syntynyt ja syntyy lisää reservaatteja, joista ihmiset ovat kaikonneet pois. Siellä ei ole mitään, ne ovat kuoleman seutuja.
– Suomessa on pelottavan paljon ihmisiä, jotka ovat putoamassa yhteiskunnan kelkasta lopullisesti pois. Ei niistä mitään suurta uutista saa, koska kehitys tapahtuu vaivihkaa. Vuosien päästä sitten havahdutaan: oho! Miten tässä näin kävi.
Punamulta mahdollinen
Keskusta keikkui pitkään gallup-ykkösenä. Anneli Jäätteenmäki ehätti jo panemaan puolueen kannatustavoitteeksi seuraavissa vaaleissa 30 prosenttia. Viime viikolla tuli lunta tupaan. SDP ajoi kertaalleen ohi ja Keskustan kannatus lähenee pikemminkin 20 prosentin rajaa kuin 30 prosentin kannatuslukuja.
– Keskustan kannatus on pysynyt monta vuotta vakaana. Siirtymät ovat koskeneet muita puolueita, Esko Aho tulkitsee.
– Olen ollut mukana niin kauan, että muistan, kun Keskustapuolueessa haaveiltiin 20 prosentin kannatuksesta.
Vaaleihin on vielä puolentoista vuoden rupeama. Moottorit käynnistyvät jo nyt:
– Ensimmäinen asia, mikä Keskustan pitää itselleen hahmottaa on agenda, ohjelmallinen perusta. Urakka on kova kaikille puolueille 2003 eduskuntavaaleissa, Aho tulkitsee.
– Pitää saada poweria, hyvä vaalitulos. Vaalitulos ja ohjelmakysymykset ratkaisevat tulevan hallituksen.
Punamullalla tarkoitetaan demarien ja kepun yhteistä hallitustaivalta. Viimeksi SDP ja Keskusta ovat istuneet samassa hallituksessa 1983–1987.
– Punamulta on mahdollinen. Minusta sitä ei etukäteen voi sulkea pois. Kotimarkkinavetoisen kasvun strategiassa ei olisi kauhean vaikea löytää siltä alueelta (punamulta) yhteisiä käsityksiä, Esko Aho sanoo.”

kuten aina kirjoitti:

Kokoomus siis petti silloinkin. Kokoomus on pettänyt keskustan muutamissa viime presidentinvaaleissa.

Kaappihomoja koko kokoomus pullollaan...

...

Toivoa paremmasta siis on tähän kellonaikaan.

puoli kirjoitti:

mutta sekin tosiasia pitää paikkansa että kokoomus tekee mielukkaasti yhteistyötä sen kanssa joka on selvästi vahvassa asemassa.

Oli mielenkiintoista seurata kuntavaaliehdokkaiden puheita kuinka he(kok) haluaisivat tehdä porvariyhteistyötä keskustan kanssa, mutta vaalien jälkeen kok teki niinkuin aina ennenkin, teknisenliiton vasemmiston kanssa vain siksi että heidän ryhmä saisi suurimman vallan lautakuntien paikkajaossa (raharatkaisee).

Suominen ei ollut erityisen onnellinen (87) kun hänen yli käveltiin. Toisaalta kuka olisi olet puolueen johdossa ja huomaat että muilla on suurempi valta siihen mitä teet.

Niin riitaan kuin sopimukseen tarvitaan vähintään kaksiosapuolta.

Mitä olisi mahtanut tapahtua Koiviston vahvan markan politiikalle jos demarit eivät olisi olleet 87 jälkeen hallituksessa olisiko siitä luovuttu aikaisemmin?

Lue lisää

Kokoomus on aina pannut porvarihallituksen etusijalle, mutta sen toteuttaminen käytännössä on ollut mahdotonta, koska kepu ei ole koskaan halunnut porvarihallitusta, vaan punamullan.

Kannattaa siis ensin tajuta tämä yksinkertainen tosiasia: kepu menee aina punamultaan, jos se on suinkin mahdollista.

On siis täydellistä paskanjauhantaa ryhtyä puhumaan kokoomuksesta silloin, kun aiheena on kepun vasemmistolaisuus.

Mitä Suomiseen tulee, niin yleensä niiden yli kävellään, jotka antavat kävellä ylitseen. Ja paskaa jauhat myös vahvasta markasta. Koviston politiikkana oli VAKAA markka, jos tajuat eron.

kuten aina kirjoitti:

Kokoomus siis petti silloinkin. Kokoomus on pettänyt keskustan muutamissa viime presidentinvaaleissa.

Kaappihomoja koko kokoomus pullollaan...

Kyllä minuakin hävettäisi Väyrysen, Ahon ja Jäätteenmäen touhut, jos olisin kepulainen.

Onneksi en ole enkä sellaiseksi koskaan tule.

Väyrynen pelasi Kekkosella, vaikkei Kekkosta enää ollut. Aho hinkui punamultaa, eikä koskaan sitä saanut. Jäätteenmäki oli suomalaisen politiikan onnettomin tunari, jonka kaltaista ei toivottavasti enää koskaan nähdä.

Presidentinvaalissa Vanhanen pääsee reilusti kolmanneksi, minkä jälkeen katsotaan, miten pitää Vanhasen itse junailema porvarisopimus.