Suhtautuminen autisminkirjolaisiin on ongelmallista.
Autisminkirjolaisilta, etenkin lievästi oireilevilta, vaaditaan sosiaalisten taitojen opettelua. Niitä voi oppia jos hakeutuu sosiaaliseen kanssakäymiseen neurotyypillisten kanssa. Neurotyypilliset käyttävät sosiaalisia rangaistuksia sosiaalisen käytöksen ohjaukseen. Mutta myös kiusaaminen voidaan vääntää autisminkirjolaisen omaksi syyksi näiden taitojen puutteesta johtuen. Tällöin raja aiheellisen sosiaalisen ohjauksen ja pahansuovan kiusaamisen välillä voi olla veteen piirretty viiva eikä enemmistö osaa välttämättä erottaa näitä asioita.
Autisminkirjon ongelma neurotyypillisten näkökulmasta on sosiaalinen yleissitovuus. On paljon neurotyypillisiä jotka kamppailevat itse edellä mainitun sosiaalisen käytöksen ohjauksen kanssa. Näin voidaan nähdä, että autisminkirjolaisille ollaan antamassa erivapauksia sosiaaliseen yleissitovuuteen ja tämä voi aiheuttaa jopa vihaa. Seuraa "mitään sääntöjä ei ole/niitä ei pitäisi olla" - asenne.
Neurotyypillisen on vaikea asettautua täysin autisminkirjolaisen asemaan neurologian takia: neuroepätyypillinen poikkeavuus on eriskummallista ja heikkoa. Pelkästään tämä altistaa autisminkirjolaisen kiusaamiselle.
Miten asiaan pitäisi siis suhtautua? Asia on monimutkainen eikä helppoa ratkaisua ole. Yksi ratkaisu voi aiheuttaa toisen ongelman. Mutta kiusaamiseen pitää puuttua.
Autisminkirjolaisilta, etenkin lievästi oireilevilta, vaaditaan sosiaalisten taitojen opettelua. Niitä voi oppia jos hakeutuu sosiaaliseen kanssakäymiseen neurotyypillisten kanssa. Neurotyypilliset käyttävät sosiaalisia rangaistuksia sosiaalisen käytöksen ohjaukseen. Mutta myös kiusaaminen voidaan vääntää autisminkirjolaisen omaksi syyksi näiden taitojen puutteesta johtuen. Tällöin raja aiheellisen sosiaalisen ohjauksen ja pahansuovan kiusaamisen välillä voi olla veteen piirretty viiva eikä enemmistö osaa välttämättä erottaa näitä asioita.
Autisminkirjon ongelma neurotyypillisten näkökulmasta on sosiaalinen yleissitovuus. On paljon neurotyypillisiä jotka kamppailevat itse edellä mainitun sosiaalisen käytöksen ohjauksen kanssa. Näin voidaan nähdä, että autisminkirjolaisille ollaan antamassa erivapauksia sosiaaliseen yleissitovuuteen ja tämä voi aiheuttaa jopa vihaa. Seuraa "mitään sääntöjä ei ole/niitä ei pitäisi olla" - asenne.
Neurotyypillisen on vaikea asettautua täysin autisminkirjolaisen asemaan neurologian takia: neuroepätyypillinen poikkeavuus on eriskummallista ja heikkoa. Pelkästään tämä altistaa autisminkirjolaisen kiusaamiselle.
Miten asiaan pitäisi siis suhtautua? Asia on monimutkainen eikä helppoa ratkaisua ole. Yksi ratkaisu voi aiheuttaa toisen ongelman. Mutta kiusaamiseen pitää puuttua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suhtautuminen meihin autismikirjoisiin muuttuu sitä helpommaksi,
mitä paremmat ja todenmukaisemmat tiedot ja mitä
syvempi ymmärrys neurotyypillisillä on.
Suhtautumisvaikeuksien takana on erittäin usein tietämättömyys ja
siitä johtuva ymmärryksen puute.
Syvää ymmärryksen puutetta edustaa tyypillisimmillään
se neurotyypillisten outo ajatus, että suhtautumisvaikeudet
poistuisivat, jos autismikirjoiset muuttuisivat ("paranisivat") normaaleiksi.
Tuollainen ajatus nousee todella syvästä tietämättömyydestä ja
halusta kieltää koko autismikirjon olemassaolo.
Neurotyypilliset eivät näytä tietävän edes sitä, että
neurotyypillisten ihmisten on erittäin paljon helpompaa
opetella ymmärtämään autismikirjoisia kuin
autismikirjoisten on muuttua normaaleiksi (mikä on
mahdotonta, koska se vaatisi aivojen vaihtamista).
Ainakin sata kertaa helpompaa kuin aivojen vaihtaminen on
ohjelmoida neurotyypillisten ihmisten aivojen dataa sellaiseen
suuntaan, että heille pikku hiljaa valkenee, mistä autismikirjossa
on kysymys ja mistä ei.