3 jatkosodan suomenjuutalaista (Leo Skurnik, Salomon Klass, Dina Poljakoff) palkittu Rautaristillä?

Historialla on ikävä tapa olla v####maisen ironinen.

Ja aloittajalle: Miten olisi nämä?

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Fi.wikipedia.org

Leo Skurnik

Osio "Rautaristi"

Saksalaiset ehdottivat Skurnikille jatkosodan aikana rautaristiä, yhtenä neljästä Suomen juutalaisesta kansalaisesta. Prosessin tarkkaa ajankohtaa ei ole saatu selvitettyä, koska sitä kuten muita kolmea vastaavaa tapausta koskevat dokumentit ovat kadonneet. Rautaristiä ehdotettiin Skurnikille ilmeisesti saksalaisen haavoittuneen noutamisesta "ei-kenenkään-maalta" kiivaan taistelun aikana lääkintämiesten siitä kieltäydyttyä sekä kenttäsairalaan evakuoinnista vihollisen sulkutulikeskityksen alta Kiestingissä.

Skurnikin rautaristiepisodiin liittyy, että hän sai tietää vireillä olevasta prosessista etukäteen kenraali Hjalmar Siilasvuolta, jonka kanssa Skurnik oli hyvissä väleissä. Tässä vaiheessa Skurnik päätti, toisin kuin hänen juutalainen upseerikollegansa Leo Jakobson, pysyä hiljaa ja odottaa, milloin saksalaiset huomaavat erehdyksensä. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, jolloin Skurnik meni puhumaan Siilasvuolle kunniamerkistään todeten, että "kyllä kai sinä hyvä veli kenraali ymmärrät, että en minä voi juutalaisena ottaa tuollaista kunniamerkkiä vastaan". Samalla hän sanoi kenraalille, että tämä voisi kertoa saksalaisille upseeritovereilleen, että "tällaisilla kunniamerkeillä minä pyyhin p####ttäni". Ehkä hieman yllättävästi Siilasvuo todellakin välitti saksalaisille kollegoilleen sanatarkasti Skurnikin tokaisun. Siilasvuo ei tunnetusti pitänyt saksalaisista eikä ilmeisesti malttanut jättää käyttämättä tilaisuuksia, joissa hän saattoi sen heille osoittaa. Rintamalohkon saksalaisen sodanjohdon kuultua Siilasvuolta Skurnikin "terveiset", se vaati, että Skurnik luovutettaisiin heille "asianmukaisia rangaistustoimenpiteitä varten". Siilasvuo kuitenkin kieltäytyi ja kertoi Skurnikille sanoneensa saksalaisille, että "en kai minä teille parasta lääkäriäni luovuta."


Lähteytys: Samuli Skurnik, "Narinkkatorilta Kiestingin mottiin: Juutalaissuvun selviytymistarina" (2013)

------------------------------------------------

Apu.fi

Suomenjuutalainen Leo Skurnik pelasti natseja, kieltäytyi kunniamerkistä

Jukka Halonen

17.5.2019 (päivitetty 16.5.2020)

Suomen juutalaiset taistelivat niin talvisodassa kuin jatkosodassa. Talvisodassa Suomi oli yksin, ja asetelma oli mutkaton. Jatkosota loi eriskummallisen tilanteen, kun antisemitistiseksi tiedetty Saksa oli aseveli. Monet juutalaissotilaat kokivat, että selviytyipä suursodan voittajana sitten Saksa tai Neuvostoliitto, he itse olisivat aina häviäjän osassa.

...

Sotatoimissa oli mukana myös neljätoista juutalaista lääkintäupseeria. He joutuivat saksalaisten kanssa tekemisiin tavallista enemmän joutuessaan hoitamaan haavoittuneita saksalaissotilaita joukkosidontapaikoilla ja leikkauspöydillä.

Lääkintäkapteeni Leo Skurnik pelasti Kiestingin motista eräänkin saksalaissotilaan hengen. Hän haki linjojen välistä jopa yhden pahasti haavoittuneen saksalaisen, jonka omat olivat jo jättäneet kuolemaan.

Kun saksalaiset tarjosivat Skurnikille rautaristiä, hän ilmoitti kenraali Hjalmar Siilasvuolle pyyhkivänsä tällaisilla kunniamerkeillä p####ttään. Sankarilääkäri pyysi myös kenraalia välittämään viestinsä aseveljille, jotka turhaan pyysivät Skurnikia rangaistavaksi.

Saksalaiset ehdottivat rautaristiä myös kapteeni Salomon Klassille ja päämajan tiedotusosaston luutnantti Leo Jakobsonille, mutta molemmat kieltäytyivät kunniamerkeistä. Tilkan sotilassairaalassa työskennellyt lotta Dina Poljakoff kävi uteliaisuuttaan rautaristin luovutustilaisuudessa esikunnassa. Hän katsoi kunniamerkkiä, kääntyi ja lähti pois.

Itsenäisyyspäivänä 1944 Helsingin synagogassa järjestettiin juhlajumalanpalvelus kaatuneiden muistoksi.

Paikalla olivat presidentti sekä useat Suomen armeijan kenraalit. Tilaisuudessa presidentti luovutti Helsingin juutalaiselle seurakunnalle laakeriseppeleen, jonka nauhoihin oli kirjoitettu: ”Kahdessa sodassa maansa puolesta urhoollisesti taistelleiden juutalaisten sankarivainajien muistoa kunnioittaen Tasavallan Presidentti ja Suomen Puolustusvoimat.”

[Tasavallan Presidentti ja Suomen Puolustusvoimat siis ymmärsivät mikä olisi parempi palkinto suomenjuutalaisille.]

https://www.apu.fi/artikkelit/suomenjuutalainen-leo-skurnik-pelasti-natseja-kieltaytyi-kunniamerkista

Arkistoitu versio:

https://web.archive.org/web/20240408191354/https://www.apu.fi/artikkelit/suomenjuutalainen-leo-skurnik-pelasti-natseja-kieltaytyi-kunniamerkista

Lisää todisteita aloittajalle.

--------------------------------------------

Kodin Pellervo

Kirjan kannet auki – Samuli Skurnik: Narinkkatorilta Kiestingin mottiin

Jarmo Uusi-Rintakoski

7.11.2013


Tarina Leo Skurnikin rautarististä on kertomisen väärti. Rautaristi oli Saksan armeijassa se kunniamerkki joka myönnettiin ainoastaan urhoollisuudesta, ei aseman perusteella.

Leo Skurnik oli taistelun aikana hakenut saksalaisen haavoittuneen rintamien välistä, kun hänen omat lääkintämiehensä olivat siitä kieltäytyneet. Hän oli myös evakuoinut kenttäsairaalan vihollisen tykistön sulkutulen alta. Rautarististä Skurnik sai vihiä etukäteen kenraali Hjalmar Siilasvuolta.

”Kyllä kai sinä hyvä veli ymmärrät, että en minä voi juutalaisena ottaa tuollaista kunniamerkkiä vastaan”, Skurnik oli perustellut ja kehottanut kertomaan saksalaisille, että ”tällaisilla kunniamerkeillä minä pyyhin persettäni”.

Siilasvuo kertoi terveiset sanatarkasti. Saksalaiset vaativat Skurnikin luovuttamista ”asianmukaisia rangaistustoimenpiteitä varten”. Siilasvuo ilmoitti, että ei hän parasta lääkäriään luovuta.

Natsien juutalaiselle myöntämä rautaristi on historian ihmeellisiä paradokseja, eikä Skurnik ollut aivan ainoa. Kaikkiaan neljälle Suomen-juutalaiselle rautaristi myönnettiin, ja kaikki he siitä kieltäytyivät.

[Eli todellakin aikamoista Historian ironiaa.]


https://kodinpellervo.fi/kodin-pellervossa/2013/11/07/kirjan-kannet-auki-lapsisotilas-tuli-pakolla-suomeen/

Arkistoversio:

https://web.archive.org/web/20240408191958/https://kodinpellervo.fi/kodin-pellervossa/2013/11/07/kirjan-kannet-auki-lapsisotilas-tuli-pakolla-suomeen/

--------------------------------------


Kotimaa.fi

Suomen juutalaiset kieltäytyivät rautaristeistä

Ville Talola

6.12.2013 [Oikein itsenäisyyspäivänä julkaistu!]


Talvisodassa ja jatkosodassa Suomen armeijassa palveli noin kolmesataa Suomen juutalaista. Suomen ja Saksan jatkosodan aseveljeys synnytti rintamalla omalaatuisen asetelman, jossa juutalaiset ja saksalaiset toimivat yhdessä hyvin läheisillä rintamalohkoilla. Kolmelle Suomen armeijassa palvelleelle juutalaiselle jopa myönnettiin Saksan armeijan rautaristi tunnustuksena urheudesta taisteluissa. Kukaan heistä ei ottanut kunnianosoitusta vastaan.

Yksi rautaristin saaneista oli lääkintämajuri Leo Skurnik. Leo Skurnikin pojan Samuli Skurnikin kirjoittama, Skurnikin suvusta kertova historiikki julkaistiin tänä syksynä. Sotaa käsittelevissä luvuissa natsien kanssa jaettua sotakokemusta kuvataan Skurnikin kannalta ahdistavana ja pelottavana. Saksalaiset olisivat halunneet rangaista Skurnikia tämän sanottua kenraali Hjalmar Siilasvuolle, että kyseinen kunniamerkki kelpaa hänelle ainoastaan takaliston pyyhkimiseen. Siilasvuo kieltäytyi luovuttamasta Skurnikia saksalaisille.

Juutalaisväestölle sodassa oli kysymys monin tavoin astetta ankarammasta ponnistuksesta kuin kantaväestön kohdalla. Mikä tahansa muu sodan lopputulos kuin nyt saavutettu olisi merkinnyt juutalaisväestölle suuria vaikeuksia. Sota-aika merkitsi juutalaisyhteisölle sen kokoon nähden myös suhteellisen suurta uhrausta. Noin kolmensadan sotilaan vahvuinen joukko oli lähes 20 prosenttia kaikista Suomen juutalaisista. Helsingin juutalaisen synagogan Pro Patria-tauluun on kaiverrettu 23 juutalaisen sankarivainajan nimet.


https://www.kotimaa.fi/suomen-juutalaiset-kieltaytyivat-rautaristeista/

Arkistoversio:

https://web.archive.org/web/20240408191353/https://www.kotimaa.fi/suomen-juutalaiset-kieltaytyivat-rautaristeista/

-------------------------------------------------------------


Sotaveteraanit.fi

Kohtalot Pro Patrian takaa: Helsingin juutalainen seurakunta

3.5.2019


Jatkosodassa tilanne muodostui Suomen armeijan juutalaissotilaiden kannalta varsin erikoiseksi, sillä Suomi taisteli samalla puolella kuin Euroopan juutalaisten tuhoamiseen tähtäävä natsi-Saksa. Tämä aiheutti myös liittolaisen kannalta kiusallisia tilanteita kun saksalainen, jonka kotimaa oli vannonut ”Euroopan vapautuvan alempiarvoisista juutalaisista”, joutuikin tekemään kunniaa häntä ylempiarvoiselle suomalaiselle juutalaisupseerille. Neljälle suomenjuutalaiselle (lääkintämajuri Leo Skurnik, kapteeni Salomon Klass, luutnantti Leo Jakobson sekä sairaanhoitaja Dina Poljakov) myönnettiin tunnustuksena urhoollisuudestaan jopa Saksan rautaristi.

Heistä yksikään ei suostunut ottamaan sitä vastaan.


https://sotaveteraanit.fi/kohtalot-pro-patrian-takaa-helsingin-juutalainen-seurakunta/

Arkistoversio:

https://web.archive.org/web/20240408193307/https://sotaveteraanit.fi/kohtalot-pro-patrian-takaa-helsingin-juutalainen-seurakunta/

Seura-sivusto on myös yksi yleisesti hyvä tiedonlähde, joka käsittelee paljon Suomenkin historiaa.

--------------------------------------------


Seura.fi

Puuttuvat Marskin ritarit -sarja alkaa

Mika Kulju

20.3.2014


Suomalaisten ja saksalaisten yhteinen hyökkäys Kiestingistä Louheen oli jatkosodan hyökkäysvaiheen epäonnisimpia tapahtumia elokuussa 1941. Noin 2 800 miehen voimin liikkeelle lähteneestä Jalkaväkirykmentti 53:stä oli syyskuun alussa jäljellä enää noin 800 sotilasta.

...

Skurnik pystyi järjestelmällisenä miehenä muun muassa evakuoimaan kenttäsairaalan, joka joutui tykistökeskityksen kohteeksi. Lisäksi hän osoitti suurta rohkeutta hakemalla ”ei kenenkään maalta” turvaan haavoittuneen saksalaisen sotilaan, jonka omat olivat jättäneet kuolemaan.

Jälkimmäisessä tapauksessa Skurnikilla ei ollut syntyperänsä puolesta mitään syytä vaarantaa henkeään juutalaisia murhanneen ”herrakansan” sotilaan puolesta. Silti Skurnik lähti humaanina miehenä hakemaan haavoittunutta tilanteessa, jossa saksalaiset aseveljet kieltäytyivät.

Samuli Skurnikin kirjoittamassa sukuhistoriikissa Narinkkatorilta Kiestingin mottiin – Juutalaissuvun selviytymistarina (Paasilinna 2013) kerrotaan, että myös saksalaiset noteerasivat poikkeuksellisen pätevän lääkintäkapteenin teot.

Samuli Skurnikin mukaan hänen isälleen ehdotettiin saksalaista rautaristiä, josta sankarilääkäri kieltäytyi jyrkästi.

Asiasta kuultuaan Skurnik ilmoitti kenraali Hjalmar Siilasvuolle, että ”tällaisilla kunniamerkeillä minä pyyhin p####ttäni” ja pyysi samalla välittämään mielipiteensä saksalaisille.

Kenties vastenmielisyys saksalaisia aseveljiä kohtaan johti myös siihen, että Skurnik anoi kesällä 1942 siirtoa Uhtuan suunnalle. Myöhemmin hän oli lääkintämajuriksi ylennettynä Kannaksen torjuntataisteluissa ja Lapin sodassa.

[Jep, se vähemmän mainittu, mutta Suomen itsenäisyyden kannalta yhtä oleellinen Lapin sota, jolla Suomi potkaisi ulos toisen potentiaalisen miehittäjän eli entiset natsi-Saksan "aseveljet".]

...

Skurnikin asennetta jatkosodassa voi pitää perisuomalaisena, sillä hän epäili juutalaisille käyvän huonosti, olipa sodan voittaja sitten natsi-Saksa tai Neuvostoliitto. Siksi hän katsoi olevansa ainoastaan isänmaansa asialla.

Vuonna 1945 päättynyt sota ei kuitenkaan lopettanut ristiriitoja, joita juutalaisten toiminta Suomen armeijassa oli joidenkin mielessä aiheuttanut. Sodan jälkeen Jerusalemissa järjestetyssä kansainvälisessä juutalaisten sotaveteraanien konferenssissa suomalaisia pidettiin pettureina, koska he olivat taistelleet Hitlerin Saksan rinnalla.

[Täyden tilanteen konteksti oli näköjään kansainvälisillä juutalais-sotaveteraaneilla hakusessa.]

Myös omat suomalaiset koirat purivat. Erikoinen episodi nähtiin, kun Skurnik kiinnostui Oulun reservinupseerien toiminnasta. Skurnik olisi mielellään liittynyt yhdistyksen jäseneksi, mutta erään lääkärikollegan antisemitistinen ryöpytys tappoi innostuksen kerralla.

[Oliko kyseessä vain yksi idiootti, kun ei muita esimerkkejä mainita? Sehän vastaa inhottavaa onkin, jos vielä ne, joiden rinnalla olet taistellut, osoittavat tuollaista kiittämättömyyttä.]


https://seura.fi/ilmiot/historia/puuttuvat-marskin-ritarit-leo-skurnik/

Arkistoversio:

https://web.archive.org/web/20240408192422/https://seura.fi/ilmiot/historia/puuttuvat-marskin-ritarit-leo-skurnik/

Anonyymi kirjoitti:

Seura-sivusto on myös yksi yleisesti hyvä tiedonlähde, joka käsittelee paljon Suomenkin historiaa.

--------------------------------------------


Seura.fi

Puuttuvat Marskin ritarit -sarja alkaa

Mika Kulju

20.3.2014


Suomalaisten ja saksalaisten yhteinen hyökkäys Kiestingistä Louheen oli jatkosodan hyökkäysvaiheen epäonnisimpia tapahtumia elokuussa 1941. Noin 2 800 miehen voimin liikkeelle lähteneestä Jalkaväkirykmentti 53:stä oli syyskuun alussa jäljellä enää noin 800 sotilasta.

...

Skurnik pystyi järjestelmällisenä miehenä muun muassa evakuoimaan kenttäsairaalan, joka joutui tykistökeskityksen kohteeksi. Lisäksi hän osoitti suurta rohkeutta hakemalla ”ei kenenkään maalta” turvaan haavoittuneen saksalaisen sotilaan, jonka omat olivat jättäneet kuolemaan.

Jälkimmäisessä tapauksessa Skurnikilla ei ollut syntyperänsä puolesta mitään syytä vaarantaa henkeään juutalaisia murhanneen ”herrakansan” sotilaan puolesta. Silti Skurnik lähti humaanina miehenä hakemaan haavoittunutta tilanteessa, jossa saksalaiset aseveljet kieltäytyivät.

Samuli Skurnikin kirjoittamassa sukuhistoriikissa Narinkkatorilta Kiestingin mottiin – Juutalaissuvun selviytymistarina (Paasilinna 2013) kerrotaan, että myös saksalaiset noteerasivat poikkeuksellisen pätevän lääkintäkapteenin teot.

Samuli Skurnikin mukaan hänen isälleen ehdotettiin saksalaista rautaristiä, josta sankarilääkäri kieltäytyi jyrkästi.

Asiasta kuultuaan Skurnik ilmoitti kenraali Hjalmar Siilasvuolle, että ”tällaisilla kunniamerkeillä minä pyyhin p####ttäni” ja pyysi samalla välittämään mielipiteensä saksalaisille.

Kenties vastenmielisyys saksalaisia aseveljiä kohtaan johti myös siihen, että Skurnik anoi kesällä 1942 siirtoa Uhtuan suunnalle. Myöhemmin hän oli lääkintämajuriksi ylennettynä Kannaksen torjuntataisteluissa ja Lapin sodassa.

[Jep, se vähemmän mainittu, mutta Suomen itsenäisyyden kannalta yhtä oleellinen Lapin sota, jolla Suomi potkaisi ulos toisen potentiaalisen miehittäjän eli entiset natsi-Saksan "aseveljet".]

...

Skurnikin asennetta jatkosodassa voi pitää perisuomalaisena, sillä hän epäili juutalaisille käyvän huonosti, olipa sodan voittaja sitten natsi-Saksa tai Neuvostoliitto. Siksi hän katsoi olevansa ainoastaan isänmaansa asialla.

Vuonna 1945 päättynyt sota ei kuitenkaan lopettanut ristiriitoja, joita juutalaisten toiminta Suomen armeijassa oli joidenkin mielessä aiheuttanut. Sodan jälkeen Jerusalemissa järjestetyssä kansainvälisessä juutalaisten sotaveteraanien konferenssissa suomalaisia pidettiin pettureina, koska he olivat taistelleet Hitlerin Saksan rinnalla.

[Täyden tilanteen konteksti oli näköjään kansainvälisillä juutalais-sotaveteraaneilla hakusessa.]

Myös omat suomalaiset koirat purivat. Erikoinen episodi nähtiin, kun Skurnik kiinnostui Oulun reservinupseerien toiminnasta. Skurnik olisi mielellään liittynyt yhdistyksen jäseneksi, mutta erään lääkärikollegan antisemitistinen ryöpytys tappoi innostuksen kerralla.

[Oliko kyseessä vain yksi idiootti, kun ei muita esimerkkejä mainita? Sehän vastaa inhottavaa onkin, jos vielä ne, joiden rinnalla olet taistellut, osoittavat tuollaista kiittämättömyyttä.]


https://seura.fi/ilmiot/historia/puuttuvat-marskin-ritarit-leo-skurnik/

Arkistoversio:

https://web.archive.org/web/20240408192422/https://seura.fi/ilmiot/historia/puuttuvat-marskin-ritarit-leo-skurnik/

Lue lisää

Kuka Skurnikia voi syyttää?

Anonyymi kirjoitti:

Kuka Skurnikia voi syyttää?

Mahtoihan se olla aika nöyryyttävää sakemanneille saada tietää, että joutuivat inhotun juutalaisen pelastamaksi ja tämä tietokin vasta sitten kun on julistanut että rautaristillä pyyhkii vain takalistoa.

Aika varmasti näin.

" Ennen jatkosodan syttymistä 1941 ei luultavasti Suomen johdossa ollut kuvaa mikä juutalaisten tilanne esim. vallatussa Puolassa oli. Ja iso pyörä Saksassa alkoi pyöriäkin vasta Barbarossan käynnistymisen jälkeen. "

Eikös Olavi Paavolainen jotain ehtinyt aavistaa jo 1930-luvulla?