Liput tulevaan teatteriesitykseen

voi lunastaa seuraamalla mediaa.

Esityksen pääjuoni on se, että siinä ovat vastakkain poliittinen kokemus ja amatöörimäisyys, jonka synonyymi voisi olla hölmöys.

Kokemusta esittää näytelmässä Kokoomus ja hölmöyttä persut. Katsomassa ei taputeta vaan siellä on paikkoja vain buuasten huutajille.

Esityksen kliimaksi koskee eläkeleikkauksia. Siinä persujen päänäyttelojätär on kiilisilmäisin ilmein huitomassa saksiaan sinen tänne ja huutamassa mielipuolisella raivolla, että eläkkeitä on pakko leikata. Kokoomuksen päänäyttelijä, joka on aiemmissa näytelmissä toistanut pakko-sanaa toistamisesta päästyään muuttaa nyt eläkekeskustelusssa sananvalintojaa. Tämä orpopiru yrittää näytellä niin uskottavasti sormet selän takana ristissä, että hän ja hänen puolueensa vastustaa eläkkeisiin koskemista ja että niihin kajoaminen on puolueelle äärimmäisen vastenmielistä ja on verrattavissa kouluampumiseen. Orpopirulla saattaa tässä kohdin herahtaa kyynelkin silmään, sillä on ollaan näytelmän tunteellisimmassa kohdassa. Paha noita-akka pakottaa leikkaamaan eikä sen kiilusilmille mahda mitään. Se noituu jostain syvältä manalan peränurkista nämä leikkaukset. Kokoomuksen osa on näytellä tässä hyvistä, jotta edes katsomossa olevat omat kannattajat älyisivät taputtaa siinä kohdin. Orpopiru yrittää vierittää kaikki syyt pahalle noita-akalle. Noita-akka on se, joka kuten alussa kerrottiin esittää hölmön osaa. Noita-akka vähät välittää porukkansa suosiosta. Orpopiru välittää. Se on näytelmän pääjuoni kuten sanottua. Niinhän se lastensaduissa yleensäkin on. On selvä pahis, noita-akka tai paha äitipuoli ja sitten viaton prinsessa Ruusunen. Jokainen tietää, ettei orpopiru näytä vähääkään prinsessa Ruususelta. Joten komediankin puolelle menee ja komeasti. Tämän on tarkoitus saada opposiokin nauramaan ja niin kaikilla on oikein hauskaa esityksen jälkeen.