Liikennesäännöissä on filosofoimista, koska aineelliset oliot eivät ole tasa arvoisia ja riittävän erilaisia, jotta pohdinta jatkuisi.
On kaksi paria
JALANKULKIJA JA PYÖRÄILIJÄ
PYÖRÄILIJÄ JA AUTOILIJA
Pyöräilijöiden osalta säännöissä on epävarma hetki sen mukana kun pyöräilyteitä on rakennettu, mutta säännöt ovat hiomatta.
Ettei lähdettäisin sakottamaan ennen kuin säännöt ovat julkaistuja.
Jo massana auto on paljon isompi kuin pyöräilijä.
Jalankulkija on lähempänä pyöräilijää kuin pyöräilijä autoilijaa.
Kun pyöräilijä osuu jalankulkijaan silloin vahinko jää pienemmäksi
jos autoilija osuu pyöräilijään.
Kun kyse väistämisen oikeudesta auton, pyörä, kulkijan osalta.
Auto väistäisi tuosta näkökulmasta hyvin usein ja aina, koska on raskas.
Toisaalta terveen järjen mukaan, ISON EI PIDÄ PÄÄSTÄ PIENEMMÄN.
Isomman on vaikeampi pysähtyä pienen takia ja pienen on helpompi väistää isompi.
Miksi pienempi pakotetaan pysäyttämään isompi?
Ei ole terve logiikka.
Pienen ja ison kulkutiet eivät saisi sekoittua, koska yhteisestä kolarista kärsii aina pienempi.
Jälkeenpäin on turhaa kertoa, miksi isompi ei ole pysähtynyt ja yksi syy on se, että molempien kulkutie on osunut päällekkäin.
Kun kulkutie osuu päällekkäin, silloin on aina tulkintavaraa kumpi oli ensin muna tai kana?
Jos fysiikka sallii päälle ajamisen, niin sellaista tapahtuu aina.
Puolustan poliittisesti enemmän pyöräilijöitä, koska en aja autoa.
Kyllä pyöräilijän pitää päästää jalankulkijoita, mutta kun pyöräilijä ei ole auto, vaikka näyttää, että viranomainen rinnastaa pyöräilijän autoon, mitä molemmat eivät ole samanlaisia. Myös sakkojen osalta.
Pyöräilijä jos ajaakin jalankulkijan edelle, mikä autoilussa olisi törkeä rikos, niin rikoksena asia on pienempi kuin autoilussa.
Pyöräilijän pienempi koko, massa, vauhti ehtii livahtaa kulkijan vierestä, kerkeää väistää, kerkeää jarruttaa, aiheuttaa pienemmän fyysisen vahingon, vaikka kuolema silloinkin on mahdollinen, mutta paljon vähemmästi.
Pyöräilijän ei ole järkeä leikkiä autoa väistämisessään.
Jalankulkijan kannalta riippuen kuka kävelee mies, nainen, vanhus, lapsi on eroa, koska toiset kulkijat pelästyvät tai saavat muita non fysikaalisia mutta psykologisia traumoja, liikutuksia törkeästä pyöräilijästä.
Pyöräilijäkin voi ajaa yli 40 km/h, jopa 60 km/h, mutta kaupunki ympäristössä arjessa vauhdit ovat jotakin 20 km/h ja alle.
Pyöräilijöitä jos on paljon liikkeellä, ne aiheuttavat kulkijoille stressiä ja tarvitaan sääntöä erottaa molempia, mutta jos on harvoja pyöriä, silloin ei ole paljon ongelmaa.
Siten voi päätellä että liikenne voi ryhmittyä ja kuka valtaa katuja: autot, kulkijat tai pyöräilijät. Kulkutapa luo yhteisöllisen käyttäytymisen ja saa tunteen, että katu on heidän, samalla tavoin jos joku katu on omistettu vain äideille lastenrattaiden ja vauvojen kanssa ja heille syntyy suljettu yhteenkuuluvuus.
On kaksi paria
JALANKULKIJA JA PYÖRÄILIJÄ
PYÖRÄILIJÄ JA AUTOILIJA
Pyöräilijöiden osalta säännöissä on epävarma hetki sen mukana kun pyöräilyteitä on rakennettu, mutta säännöt ovat hiomatta.
Ettei lähdettäisin sakottamaan ennen kuin säännöt ovat julkaistuja.
Jo massana auto on paljon isompi kuin pyöräilijä.
Jalankulkija on lähempänä pyöräilijää kuin pyöräilijä autoilijaa.
Kun pyöräilijä osuu jalankulkijaan silloin vahinko jää pienemmäksi
jos autoilija osuu pyöräilijään.
Kun kyse väistämisen oikeudesta auton, pyörä, kulkijan osalta.
Auto väistäisi tuosta näkökulmasta hyvin usein ja aina, koska on raskas.
Toisaalta terveen järjen mukaan, ISON EI PIDÄ PÄÄSTÄ PIENEMMÄN.
Isomman on vaikeampi pysähtyä pienen takia ja pienen on helpompi väistää isompi.
Miksi pienempi pakotetaan pysäyttämään isompi?
Ei ole terve logiikka.
Pienen ja ison kulkutiet eivät saisi sekoittua, koska yhteisestä kolarista kärsii aina pienempi.
Jälkeenpäin on turhaa kertoa, miksi isompi ei ole pysähtynyt ja yksi syy on se, että molempien kulkutie on osunut päällekkäin.
Kun kulkutie osuu päällekkäin, silloin on aina tulkintavaraa kumpi oli ensin muna tai kana?
Jos fysiikka sallii päälle ajamisen, niin sellaista tapahtuu aina.
Puolustan poliittisesti enemmän pyöräilijöitä, koska en aja autoa.
Kyllä pyöräilijän pitää päästää jalankulkijoita, mutta kun pyöräilijä ei ole auto, vaikka näyttää, että viranomainen rinnastaa pyöräilijän autoon, mitä molemmat eivät ole samanlaisia. Myös sakkojen osalta.
Pyöräilijä jos ajaakin jalankulkijan edelle, mikä autoilussa olisi törkeä rikos, niin rikoksena asia on pienempi kuin autoilussa.
Pyöräilijän pienempi koko, massa, vauhti ehtii livahtaa kulkijan vierestä, kerkeää väistää, kerkeää jarruttaa, aiheuttaa pienemmän fyysisen vahingon, vaikka kuolema silloinkin on mahdollinen, mutta paljon vähemmästi.
Pyöräilijän ei ole järkeä leikkiä autoa väistämisessään.
Jalankulkijan kannalta riippuen kuka kävelee mies, nainen, vanhus, lapsi on eroa, koska toiset kulkijat pelästyvät tai saavat muita non fysikaalisia mutta psykologisia traumoja, liikutuksia törkeästä pyöräilijästä.
Pyöräilijäkin voi ajaa yli 40 km/h, jopa 60 km/h, mutta kaupunki ympäristössä arjessa vauhdit ovat jotakin 20 km/h ja alle.
Pyöräilijöitä jos on paljon liikkeellä, ne aiheuttavat kulkijoille stressiä ja tarvitaan sääntöä erottaa molempia, mutta jos on harvoja pyöriä, silloin ei ole paljon ongelmaa.
Siten voi päätellä että liikenne voi ryhmittyä ja kuka valtaa katuja: autot, kulkijat tai pyöräilijät. Kulkutapa luo yhteisöllisen käyttäytymisen ja saa tunteen, että katu on heidän, samalla tavoin jos joku katu on omistettu vain äideille lastenrattaiden ja vauvojen kanssa ja heille syntyy suljettu yhteenkuuluvuus.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.