Myötäily ahdistaa

Erakoituminen siis

Ehkäpä häpeät omaa sairauttasi ?
Kirjoitan nyt aika suoraa tekstiä, en tarkoita loukata millään tavalla.
Ongelmasi taitaa olla ainakin osittain häpeästä johtuvaa, saatat tuntea huonommuutta porukassa sairautesi takia.
Uskallatko olla oma itsesi ? Luultavimmin et. Myötäily johtuu aika usein siitä, kun haluaa tulla hyväksytyksi muiden keskuudessa, pelottaa, jos sanoo omat mielipiteensä, että mitä mieltä muut ovat siitä. Saattaa tulla pelko, hylkäävätkö ne muut, jos en ole sellainen kuin he ( muka ) haluavat.
Koska kukaan ei halua jonkun toisen olevan tietynlainen, ei voi tietää odottavatko ne muut mitään sinulta/minulta, joten ketään ei oikeastaan pysty miellyttämään, paitsi ehkä juuri sillä myötäilyllä.
Ja jos jatkuvasti myötäilee, vaikka itse olisi asioista täysin eri mieltä, alkaahan se ahdistaa itseä.

Itsetuntoa olisi hyvä saada vähän kohoamaan, että lisääntyisi uskallus olla oma itsensä juuri sellaisena kuin on. Aina löytyy ihmisiä, jotka hyväksyvät toisen omana itsenään.
Kun on itsestään epävarma, ja muistakin, tulee väistämättä tilanteita, että voi hyvinkin alkaa väheksyä itseään, joka johtaa erilaisiin ajatuksiin omasta kelpaamisesta, omasta riittävyydestä.

Itse tunnen skitsofreenikoita, eikä heissä ole ihmisinä mitään vikaa. Ehkä ovat vähän erilaisia kuin ns. terveet, ja saattavat joskus jopa puhua vähän höpöjä, mutta mitä sitten. Kaikilla ihmisillä on ihmisarvo, on sitten terve tai sairas.
Ihminen, joka e hyväksy sairasta ihmistä elämäänsä, ei ole tutustumisen arvoinen. Heitäkin riittää, jotka hyväksyvät.

Itselläni on ollut vuosia sitten samantyylisiä ongelmia, tosin ei skitsofreniaa, kaikkea muuta kylläkin. Eli ymmärrän hyvin, että on asioita, jotka voivat aiheuttaa voimakastakin ahdistusta. Ja niistä olisi aina hyvä puhua jollekin, ei kasata kaikkea vaan itsensä sisään, useimmiten se vain pahentaa tilanteita.

Kaikkea hyvää sinulle, ja rohkeutta ja uskallusta omaan itseen, reilusti ihmisten ilmoille, yhteiseen tekemiseen, vain sillä se pikkuhiljaa onnistuu.

Saattaa se johtua sellaisestakin, ettei ole itsenäistynyt.Minun äitini oli henkisesti sairas. Isä kuoli, kun olin 6 ikäinen. Olin kasvattina vieraissa perheissä. Minulla ei saanut olla omia mielipiteitä, varsinkaan negatiivisia. Muuten hylättäisiin. Aikuisena olin myötäilijä. Kun tulin uskoon, aloin itsenäistyä, mutta se on ollut pitkä tie

Minä olin nuorena sellainen myötäilijä kanssa mutta elämä opettaa , muistan kun monta kertaa tehtiin asioita kun kaveri määräsi , yhtä äkkiä vaan päätin lopettaa se myötäilyn ja jätin kaikki ne kaverit jotka määräilevät ja niin teen vieläkin jos alkavat neuvomaan Ilkan että olen edes kysynyt neuvoja. Tee inventaario itsesi kanssa , ja jätä myötäily , ja sano vaan mielipiteesi asioissa jonka tunnet sinulle oikeaksi . Sanotaan että kiltit ihmiset myötäilee , mutta aitä myötäilijä usein käytetään hyväksi .
Joten ole ihan vaan oma itsesi silloin saa ystäviäkin jotka ovat samanlaisia

Myöthäily= tyhmhmä kavrehisi ei ymmärrä misthään mithään=>myöthäily on ainoa kheino siethää shen rikhoutuvaa paskhaphäätä jolla se yrithää tökhiä shut shairaalakunthoon

Myöthäily on lähves pakho tyhmhmien ihmistden (niile joile vain jyksi mielipidje on tärkeä asisata kuin asihastha)

Myöthäilyllä tyhmyghmyän ihfmisten kanssa pääshee läfemmäs niiden tuhoa sinu kohtan.

Imsiashe pahjljon energhia nehe voi khuolla kohta. Mytöhäilet paskahapäätä.

Ifminen suomesha siethä ykshi mielipidhe ihfan yleishesti ei pysthy näkhemään muutha. Thmä thmin riikha purrha