Ennen sanottiin INTissä että kana munii kerran päivässä, mutta alokas munii jatkuvasti.
Moni kyläpaikka on jäänyt kertavisiittiin kun olen möläytellyt sopimattomia.
Toki itse sen huomasin, mutta vahinko oli jo tapahtunut.
Vaikka olin tälle perheelle kertonut olevani asperger, letkaukseni
torbetoi hyvän tuttavaperheen myötätuntoisuuden.
Luulisi iän myötä tuntevan itseään ja varomaan puheitaan, mutta eihän se käy.
Mihinkäs seepra pääsee juovistaan!
Moni kyläpaikka on jäänyt kertavisiittiin kun olen möläytellyt sopimattomia.
Toki itse sen huomasin, mutta vahinko oli jo tapahtunut.
Vaikka olin tälle perheelle kertonut olevani asperger, letkaukseni
torbetoi hyvän tuttavaperheen myötätuntoisuuden.
Luulisi iän myötä tuntevan itseään ja varomaan puheitaan, mutta eihän se käy.
Mihinkäs seepra pääsee juovistaan!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omasta lapsuudestani muistan samanlaisia letkauksia. Olin välillä todella nolona ja mietin asioita usein jälkeenpäin. Olin vaan käsittänyt tilanteen väärin. Oli usein myös sellainen tunne että puheeni ja ajatukseni olivat toisista ihmisistä outoja tai tilanteeseen sopimattomia. Sitten vuosien mittaan kävi niin, että jossain vaiheessa lakkasin puhumasta. Jollakin tasolla se oli ainakin tietoista. Sittenpähän ainakin säästyin noloilta tilanteilta. Olen edelleen aikuisena hyvin "hiljainen". Vielä nykyäänkin suun avaaminen monissa tilanteissa on vaikeaa, koska ajattelen liiaksi sanomisiani.
kun nykyään etsitään diaknoosia heti,jollei ole sosiaalinen ihminen,että me ihmisethän olemme erilaisia.Toiset viihtyvät paremmin seurassa,toiset enemmän omissa oloissaan.Niin miksi pitäisi pakottaa ihminen olemaan toisenlainen.Jos viihtyy omissa oloissaan,niin onko se vain muita ihmisiä häiritsevä tekijä,ja siksikö pitäisi muuttua?
Minulla on kaksi lasta. Molemmat tällä hetkellä peruskouluikäisiä. Päiväkoti kiinnitti aikoinaan huomiota molempien lasten ns. autistisiin piirteisiin. Sanoipa toisen kohdalla lastentarhanopettaja suoraan että lapsi on autistinen. Molemmat ovat käyneet tästä syystä mielettömän tutkimusrumban läpi.
Opettajat ja lastentarhanopettajat kiinnittävät nykyään kaikkeen poikkeavaan huomiota. Sinänsä hyvä asia. Kritisoisin kuitenkin heitä siitä, että kummankaan lapsen kohdalla he eivät olisi halunneet tutkimusten jälkeen tehdä tipan tippaa ylimääräistä lasten eteen. Pieni ylimääräinen huomiointi ja ehkä hakeminen ja kannustaminen mukaan leikkiin tuntui olevan heille ylivoimaista. Heti olisi pitänyt olla ylimääräinen avustaja tai lapsi olisi pitänyt lähettää erityisryhmään. Mutta kun tutkimuksissa ei todettu tarvetta erityisryhmään, vaan kannustavassa ilmapiirissa integrointi normaaliryhmään katsottiin riittävän.
Mielestäni on ehdottomasti oikein tutkia lapsen ongelmat, koska niihin saattaa hyvinkin löytyä apukeinoja. Diagnoosi ei tietenkään ole itsetarkoitus. Mutta vanhempana huoli lapsesta on suuri ja hänelle tahtoisi parhaan mahdollisen avun. Sen saaminen ei taas nykysysteemin mukaan ole mahdollista ilman jonkinlaista diagnoosia.
Saman läpikäyneenä. Minulle jäi asiasta sellainen olo että ajateltiin enemmän ryhmää kun lasta.
Ei me voida muuttua, mutta voimme opetella tavisten käyttäytymistä ja käyttäytymällä kuten he voimme sulautua paremmin joukkoon. Kaikki erilainen on näin vanhassa eugeenisia oppeja puolustavassa järjestelmässä uhrina. Jotkut elävät saalistamalla, me olemme uhreja. Ilman saalistajia emme ole uhreja. Mitä tehdä saalistajille? Heitä on liikaa.
Se, että me olemme toisia häiritsevä tekijä on monimutkaisempi juttu. Se kertoo toisten vioista. Siitä, että hekään eivät ole ihan terveitä.
Muutama vuosi sitten lastentarhanopettajat vaativat opettajien rinnalla palkankorotusta. Yhtenä perusteena se kun joutuvat tunnistamaan lapsissa esiintyviä poikkeavuuksia. Hohhoijaa... sehän nyt tosiaan onkin vaativaa.
Soisin kyllä mielelläni heille palkankorotuksen mikäli olisivat tehneet jotakin lasteni hyväksi, mutta kun ei. Ei ilmeisesti kuulu toimenkuvaan. Olen nähnyt aivan käsittämättömän kylmää ja välinpitämätöntä suhtautumista poikkeavaan lapseen. On kirjaimellisesti kostettu lapselle se kun hän on heillä hoidossa. Täysin käsittämätöntä
Kuka on kertonut, että assit on sairaita - ehei. Jos olet pisamaposkinen ei kukaan sano että olet sairas. Mikä sinusta tekee sairaan. Monet assit ovat terveempiä kuin muu väestö. Meillä on pitkäikäistä sukua ja vähän sairauksia.
Aivn totta - semmoiset diagnoosit pitäisi kieltää, joilla lyödään leima otsaan. Ne oli Hitlerin tarpeisiin. Eri asia on, jos todella tehdään lapsen tarpeisiin. Asia kannattaa tuoda esille hoitopaikassa. Miksi teette diagnoosin, jos ette sitten resurssoi lapselle lisätukea. Ikävä kyllä tämä on arkipäivää yhteiskunnassa, joka pohtii mielluummin Nato-jäsenyyttä, kuin lastemme hyvinvointia.