kun mitään minuun viittaavaa ei ole kuulunut eikä näkynyt. Joko et osaa antaa vihjeitä tai et edes muista olemassaoloani. Niinhän siinä käy kun yrittää aktiivisedti unohtaa, ja minut on helppo unohtaa, kun en ole hyppimässä silmiesi edessä. Pyysin joskus, ettet unohtaisi.
Mitä tässä oikein muuta voi kuin viritellä itkuvirsiä. Olen 💔
Mitä tässä oikein muuta voi kuin viritellä itkuvirsiä. Olen 💔
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jos kaipaat tunnisteita niin anna tunnisteita itsekin. Olen kyllästynyt leikkimään täällä.
Kuvittelin sinut kaivatukseni monen monta kertaa täällä. Et kuitenkaan ole hän, koska hän ei koskaan pyytänyt etten unohtaisi.
Samat sanat!
Samat sanat😂❤️
Voi kauheeta, mulla ainakin pyörii vaan yksi ja ainoa mies päässä. Nonstop jo monta vuotta. Mietin miten se on mahdollista kun ei mua ole kukaan saanut ikinä tuntemaan mitään edes vähääkään samanlaista? Alkaa olla jo pakkomielle eikä lähde pois. Tänään taas keksin syy on siellä hänen silmissä joista paistaa järki läpi ja paljon muuta. Jotain niissä ja katseessa millä on saanut hypnotisoitua mut joskus ja jäi hypnoosi siitä päälle. Niin on kaikki entinen mennyttä mikään ei ole enää ennallaan. Ei vaikka yrittää entistä palaa aina takaisin. Enää en edes yritä. On jo aikaa eikä unohdu vaikka yrittäisin kuinka en ymmärrä
Hauskoja nää
En ole heittänyt vaan sä olet heittänyt upottanut mut johki ojanpohjalle.
Vastaan noin yleisesti, että mulla ei ole tapana heittää ihmisiä roskiin, estää tai muutakaan, vaikka joskus kiukuttaisi. Tuskin olet elämässäni ollutkaan, mutta tällaiseen yleiseen "nainen" -avaukseen uskallan vastata ilman, että joku syyttää "omimisesta". Hyvää viikonloppua ihmiset.
Voihan se olla ettei muista sun olemassaoloa.
ei nyt ehdi ripulipaskat tulee johtuen sinusta
Ehkä olen kerännyt itsekunnioitukseni viimeiset rippeet ja yritän unohtaa. Tunnustettava ehkä, että huonolla menestyksellä toistaiseksi, mutta koska et anna kuulua itsestäsi ollenkaan, niin kyllä se kaikki joskus haihtuu ja kipu katoaa. Mennyt muuttaa ihmistä pysyvästi ja armollisen toivottavasti joskus saapuvan unohduksen lisäksi toivon, että voisin vielä uskaltaa luottaa ihmiseen ja avata sydäntäni joskus jollekin. Nyt se tuntuu mahdottomalta ja on helpompi asennoitua elämään, josta voi suoriutua yksin.
Jos haluu saada, on pakko antaa. Se on vanha totuus.
Ehkä olen vaan turhautunut tähän tapahtumattomuuteen? Voisiko mitenkään olla mahdollista?
Minua siitä ei ainakaan kannata syyttää ettei ole yritetty yhteyttä ottaa.
Enpä siksi tällä pahemmin viihdy.
Enää!
Enkä laita tunnistetta
Enää!
❤️❤️❤️❤️❤️
No ei ole Hän ollut aktiivinen, koska ei näy eikä kuulu. Ei ole Hän häirinnyt.
❤️❤️❤️❤️❤️
🔥🔥🔥
Niin hän pyysi, silloin kun ei vielä ollut unohtanut minua💔
En mä tiedä, minusta tuntuu, että minut on heitetty roskiin tai olen onnistunut karkottamaan ihmiset luotani, koska on ollut vähän vaikeaa. 💕
Kuka sut on heittänyt roskiin? Mä mietin hetken et oonko muka kirjoittanu tähän ketjuun vaik en muista, kun luin ton. Tolta samalta tuntuu. 💕
Entiset työkaverit hylkäsivät. Koulussa en ole vielä saanut tosiystäviä. Yx ystävä asuu Mansessa, mutta en jaksa lähteä stogella ja ei ole aikaakaan. Äidin kuoleman jälkeen tuntuu, että sukulaiset pitävät etäisyyttä. Sitten on yks mt avohoitopotilas ja uskovainen läheinen, joka kontrolloi, kenen kanssa olen tekemisessä esim. yks gayystävä - hän ei pidä siitä.
Että olen roska. 💕
Ihmiset kaikkoaa ympäriltä jos ei aina jaksa olla hyväntuulinen.
Et näekään varmaan kun en tiedä kuka teistä on kukakin nii en usko enää mihkää näistä.
Uusi vaihe on alkanut.
Sivusta
Et sä oo roskiskamaa
Luotetaan varmoihin päiviin
Nooo , en viel suris.
En ole unohtanut häntä. Olen vain ollut kevätväsymyt ja hieman murheellinen. Olen ajatellut, ettei hän kaipaa minua.