Nyt on tilanne todella ahdas.
Olen ihan viimeisillään raskaana. Raskaus on ollut fyysisesti ja henkisesti todella raskas. Olen ollut paljon sairaalahoidossa raskauden tuomien vaivojen takia. Olen koko ajan kovissa kivuista. Minulle on todettu raskauden jälkeinen masennus raskauden aikana. Siitäkin olin osastojaksolle.
Viimeksi tänään soitin ja anelin käynnistystä. Ei tule. Sitten voi tulla jos aion tappaa itseni. Vielä en niin syvissä mudissa ole.
Nyt sitten. Viikko sitten. Ero lapsen isästä! Ja jumalauta se sattuu. Ihan vitusti. Ero tuli koska minä olen masennuksen takia sössinyt asioita enkä osaa puhua. En ole ikinä osannut kertoa kellekään negatiivisista tuntemuksista, ennen kuin se on liian myöhäistä.
Ensin ajattelin että tästä selviän. Nyt olen monta päivää ja yötä valvonut kipujen takia. Suren eroa. Tuntuu että kaikki on päin helvettiä. Mitä minä teen? Olen vankina omassa kehossa ja päässäni. Minulla on hoitokontakti, se auttaa päähän. Fyysisiin kipuihin ei auta kuin synnytys. Pelkään vihaavani kohta lastani niin paljon tämän takia. Miksi minusta tuntuu että olen yksin enkä saa apua?
Jos kokemusta jollain niin sähköpostia voi laittaa. hanskinen84(a)hotmail.com
Olen ihan viimeisillään raskaana. Raskaus on ollut fyysisesti ja henkisesti todella raskas. Olen ollut paljon sairaalahoidossa raskauden tuomien vaivojen takia. Olen koko ajan kovissa kivuista. Minulle on todettu raskauden jälkeinen masennus raskauden aikana. Siitäkin olin osastojaksolle.
Viimeksi tänään soitin ja anelin käynnistystä. Ei tule. Sitten voi tulla jos aion tappaa itseni. Vielä en niin syvissä mudissa ole.
Nyt sitten. Viikko sitten. Ero lapsen isästä! Ja jumalauta se sattuu. Ihan vitusti. Ero tuli koska minä olen masennuksen takia sössinyt asioita enkä osaa puhua. En ole ikinä osannut kertoa kellekään negatiivisista tuntemuksista, ennen kuin se on liian myöhäistä.
Ensin ajattelin että tästä selviän. Nyt olen monta päivää ja yötä valvonut kipujen takia. Suren eroa. Tuntuu että kaikki on päin helvettiä. Mitä minä teen? Olen vankina omassa kehossa ja päässäni. Minulla on hoitokontakti, se auttaa päähän. Fyysisiin kipuihin ei auta kuin synnytys. Pelkään vihaavani kohta lastani niin paljon tämän takia. Miksi minusta tuntuu että olen yksin enkä saa apua?
Jos kokemusta jollain niin sähköpostia voi laittaa. hanskinen84(a)hotmail.com
Vastaukset 6
Vanhimmat
Synnytystä edeltävä depressio on oma lajinsa toki, noin 7 prosentilla ei menekään putkeen ja koittaa kaikkea muuta kuin ilontayteinen odotusaika . Riski synnytyksen jälkeiselle depressiolle tietenkin ilmeinen. Ja tietenkin mielialan muutokset ovat normaalejakin raskauden aikana, kuten väsymys tai ärtyneisyys. Terapeuttinen kontakti tietenkin paikallaan. Itsehoitona hyvään oloon tähtäävää toimintaa. Keskittymistä oman navan ympärille. Ja mies joka jättää tuohon jamaan selviämään yksin on kelvoton jolle ei kannata omistaa ajatustakaan. Masentuneelle raskaalle voidaan kirjoittaa myös tarkoitukseen sopivia masennuslääkkeitä.
Tsemppiä,koita kestää.Kipu ja henkinen kipu vie totaalisesti voimia.Lapsesi vuoksi jaksa vielä,kipu jää synnytys saliin.Henkiseen kipuun auttaa aika ja hyvä kun sulla on hoitokontakti.
Mä olen todella pahoillani kokemuksestasi.
Tuntuu varmaan todella epätoivoiselta. Näin sivusta lukijana kuitenkin koen, että tilanteesi ei ole mitenkään lohduton.
Uskon, että apua on aina saatavilla. Nyt sinulla siellä ollessasi on hyvä tilaisuus saada apua, mikäli niin haluat. Uskalla kysyä ja pyytää. Ole rehellinen tunteistasi. Kukaan ei tuomitse sinua. Ajattele omaa hyvinvointiasi. Tärkeintä nyt olisi, että synnytys sujuisi hyvin ja pääsisit huilaamaan.
Pyri olemaan lapsesi lähellä niin paljon kuin pystyt, se voi tuoda sinulle lohtua ja tukea. Älä pyri siirtämään eron tuomia negatiivisia tuntemuksia lapseen. Yritä nähdä hänet pikemminkin lahjana tuohon tilanteeseen. Siirrä ajatukset tulevaan.
Jos mies tuossa tilanteessa jättää, on hänessä aika paljon vialla.
Huostaanotto.
Kyllä, ilman muuta!
Voi sinua mitä saat kärsiä.
Masennus in todella kamala olotila ihmisellä , ja siitä kyllä selviää muista aina se kun on kurjaa. Se saattaa ottaa aikaa mutta tulet terveeksi . Siihen tarvitaan apua ja toisen ihmisen tukea. Etkö voisi kertoa lapsen isälle että sinun sairautesi on tehnyt sen ettet ole pystynyt puhumaan ja mokia on päässyt tulemaan , niitä sattuu kaikille . Tuki toiselta ihmiseltä on tärkeää silloin kun on oman itsensä vanki . Sitä ajattelee että kun olisi joku joka ymmärtäisi sen että ihminen voi olla huonossa kunnossa .
Ota vastaan kaikki apu mitä saat , tärkeää että hoitava sektori antaa sinulle kaiken tuen . . Muista että masennus menee aina ohi , vaikka silloin kun voi kurjasti niin tuntuu ettei koskaan enää tule ennalleen .