Elämäntarinan kertominen

Itse sain kerran kuulla miten kauhea olin noin viisi vuotta ennen kuin tapasin lääkärin. Sinänsä mielenkiintoista etten edes itse muista kyseistä aikaa.

Kuka on Jeesus? Hän voi auttaa.

Jeesus on hyvä Paimenemme! Hän tahtoo hyvää jokaiselle ihmiselle joka tulee Hänen turvalliseen yhteyteensä. Se on mahdollista! Voit saada luotettavan varmuuden, että Jeesus Kristus on todellinen Henkilö ja syntiemme sovittaja. Hän lupasi, että ”etsivä löytää, anova saa ja kolkuttavalle avataan”. Matteus 7:8. Tämä lupaus koskee lapsia, nuoria ja kaiken ikäisiä. Jokainen etsivä löytää ja saa turvapaikan, joka kestää kaikissa vaiheissa vaarallisen maailman keskellä.

Etsivän ihmisen ensimmäinen asia on löytää luotettava taho, josta voi etsiä ja kysellä asioita. Sellainen lähde on Jeesus itse! Hänellä on aina ”avoimet ovet -päivä”. Voit ottaa yhteyttä Häneen milloin tahansa keskustelemalla Hänen kanssaan (= rukoillen). Ja Hän kuulee kun tosissasi ja vilpittömästi pyydät päästä Hänen yhteyteensä ja saada syntisi anteeksi.
Sinua varten on tarjolla siunauksen täyttämä elämä Jumalan rakkauden vaikutuspiirissä tässä ajassa, ja ikuisuudessa ikuinen elämä taivaan maassa.

Ps. Synti ei ole ainoastaan vääriä tekoja, vaan ennen muuta se on Jumalan Elämästä erossa oleva pimeyden tila. Se on suurin synti. Uskoon tulossa tapahtuu siirtyminen Jumalan yhteyteen, armon tilaan ja Hänen valtakuntaansa.

”Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, Hänen, jossa meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen.” Kol. 1:13,14.

Aitoja ihmiskontakteja sitä tarvitsisi. Hyvin hankalaa tänäpäivänä.

Jos ihmisellä on surkea elämä, elämä on pantava kuntoon itse. Siis itse. Ei siinä lääkkeet auta. Omat asiat ja elämän voi korjata mieleisekseen vain itse, ei se ole kenenkään muun eikä lääketieteen tai lääkäreiden tehtävä.

Lääkärit hoitavat sairauksia lääketieteen keinoin. Surkea elämä ei ole sairaus eikä sen korjaaminen kuulu lääketieteen alaan ollenkaan.

Kyllästyttää, enkä ole ainoa, vaan olen törmännyt useaan ihmiseen jotka kokevat sen samoin.

Tuntuu että tämä yleensä tapahtuu vielä siinä vaiheessa kun itsellä menee huonosti. Olen arvellut sen johtuvan siitä, että silloin yleensä tapaa myös paljon uusia hoitajia tai lääkäreitä, esimerkiksi osastohoidon yhteydessä.

Yritän kuitenkin ymmärtää, ettei jokainen hoitaja tai lääkäri ei halua pitää minua pelkkänä diagnoosina, vaan juuri se oman tarinan kertominen on heille se, millä tavalla he haluavat tutustua minuun, vaikka se niin raskaalta joskus tuntuukin.

Jos tarinaa kertoo riittävän pitkään alkaa unohtua kaikki mikä ei aivan sovi sen juoneen, elämä on liian moniulotteinen kääntyäkseen johdonmukaiseksi kertomukseksi, sen käänteet kaikkea muuta kuin selviä osoituksia persoonallisuuden ongelmista sillä ympäröivä todellisuus vaikuttaa myös kaikkeen mitä itsellään tulee tehneeksi.