Hämähäkkien pelko

Voisit kokeilla esimerkiksi siedätyshoitoa, että menet esim. eläinkauppaan tuijottelemaan ja olemaan hämähäkkien lähellä, pyydystät sellaisen kädellesi jne. Minulla itselläni tuo siedätyshoito auttoi korkeanpaikankammoon. :) Tosin kaikille siedätyshoito ei sovi.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) on tutkituin hoitomuoto eri fobioihin. Menetelmänä käytetään ns. altistus in vivo-hoitoa. KKT-terapeutteja on vielä suomessa melko vähän mutta muualla maailmassa se on jo yleisin psykoterapeuttinen hoitomuoto kaikkiin psyykkisiin ongelmiin. Käy katsomassa: www.kayttaytymisterapia.net

itse pääsin hämähäkki kammosta siten että jouduin jakamaan kajakin tämän hämähäkin kanssa ja tunsin miten se kiipeilee jalkojani pitkin aukkopeitteen alla...no kumma kyllä en joutunut pakokauhuun kuin alussa, enkä saanut hepulikohtausta joella vaan hyväksyin asian ja pystyin rauhallisesti melomaan loppuun saakka. Oli kova paikka minulle sillä olen kärsinyt hämähäkki kammosta pienstä pitäen, liekö syynä myös se että minua kiusattiin aikoinaan lapsena niillä.

Joka tapauksessa olen jotutunut pakosta hyväksymään nämäkin otukset eikä ne enää minua niin kammoksuta tai aiheuta suuria pusitatuksia.
Jotain tapahtui silloin joella kun melosin.
Siedätyshoitoa tai ei tämä ainakin tepsi minulle.

nyt voin nauttia vaelluksesta ja luonnossa liikkumisesta ihan eri tavalla.
Toivottavasti itse pääset tästä kammosta, koska suomessahan noita hämähäkkejä riittää, tosin mikään niistä ei ole myrkyllinen.

ennen pelkäsin ja inhosin hämähäkkejä, en ehkä puhuisi ihan fobiasta kuitenkaan. esimerkiksi jos ruokapöydälle tuli jostain vaikka ihan pieni hämähäkki niin pulssi tuplaantui ja piti tarkistaa kaikki vaatteet ettei ollut hämistä kiinni. parvekkeelle kun meni niin piti aina ensin tarkistaa varmuuden vuoksi lattiat ja seinät. jos näkyi hämähäkki niin jähmetyin paikalleni enkä oikein osannut päättää että mitä teen, pelkäsin vain. sitten jossain vaiheessa aloin ihmettelemään että miksi pelkään minua puolimiljoonaa kertaa pienempää otusta, joka ei voi tehdä minulle muuta kuin korkeintaan purra, normaalisti ei sitäkään. opettelin vihaamaan niitä ja suhtautumaan niihin kuin viholliseen joka pitää tuhota. ja että minä olen se jota pitää pelätä, ei se hämähäkki. se onkin tehonnut. nykyisin en pelkää hämähäkkejä vaan vihaan niitä. jos kohtaan hämähäkin niin käännän pelkoni vihaksi ja tapan sen.

en ehkä mikään foobikko ole ollutkaan koska noinkin helposti voitin pelkoni (?)

Minulla on siltä kannalta tuuria, ettei asuntooni paljon eksy hämähäkkejä. Nekin jotka eksyy päätyy kissojen kitaan.

Muutama päivä sitten asunnossani oli kuitenkin vuoden ensimmäiset hämähäkit. Toinen oli katonrajassa, enkä itse pysty menemään tarpeeksi lähelle ottamaan niitä pois. Vesisuihkepullolla ne yleensä saa ruiskittua sieltä pois, eikä tarvitse lähelle mennä. :)

Toinen kipitti tietokoneen monitoria pitkin ylös vähän myöhemmin ja asettui vahtiin juuri tietokoneen päälle. Pois sen sai pitkävartisella kuivauslastalla, ja kissan suuhun se myöhemmin päätyi.

Kuitenkin noiden yhteentörmäyksien jälkeen iski paniikki, kaikki seinät, katot ja sänkyvaatteet piti tarkistaa, ikkunat oli pakko laittaa kiinni koska ikkunoiden kautta ne ovat luultavasti tulleetkin.

Seuraavana yönä näin unta hämähäkeistä kipittelemässä seiniä pitkin, ja aamulla ei ollut yhtään paniikkinen olo. Minun teoriani mukaan pitkän talven jälkeen ensimmäiset hämähäkit pelottaa ja paljon, mutta niihin kyllästyy nopeasti. Kosketusetäisyydelle en kyllä vieläkään mene. :)

Itsellä on myös araknofobia. Kun näen hämähäkin kauhu valtaa mieleni ja itken hysteerisesti. Tärisen ja hiki virtaa, mutta kylmä on. Jos olen huomannut yksilön tilanteessa, jossa en pääse pakenemaan (esim. pieni huone, ja hämppis on ainoan oven edessä) lamaannun täysin. Pakomahdolisuuksien kanssa seuraan sitä pakkomeilteisesti pysytellen kuitenkin muutaman metrin päässä, jotta se ei ylety minuun, mutta että tiedän missä se on.

Kohtauksia on tullut todella paljon, mutta yleensä ne päättyvät hyvin, eli kun olen pari tuntia itkeä täristellyt niin sitten pystyn soittamaan jonkun tappamaan sen. Olen elämässäni vain kerran tappanut hämähäkin (kuuden ja puolen tunnin pituisen kohtauksen jälkeen, kun kukaan ei päässyt tappamaan) ja siitä olen sekä ylpeä että kauhuissani.

Ulkona pystyn olemaan silti, tosin metsässä tai missään, en voi olla pitkään paikallani. Lisäksi en esimerkiksi pysty istuttamaan kasva tai muutenkaan toimimaan kovin maanläheisesti hämähäkin näkemisen pelon takia.

Telttailemaan en enää pysty, sillä kerran huomasin yhdessä teltassa olevan reikä. Ja tämä tapahtui tietysi yöllä kun olisi pitänyt yrittää nukkua. No eihän siinä mitään nukkua pystynyt vaan kohtaus alkoi jo pelkästään siitä miettimisestä, että hämähäkki saattaisi päästä sisälle telttaan. Sen jälkeen olen kiertänyt teltat kaukaa. Sitä ennen pärjäsin teltassa ihan hyvin, muiden piti vain varmistaa koko teltta sisältä, ennen kuin menin sisään ja vaatisin aina, että kaikkien vaatteet, huput yms tutkitaan ennen telttaan sisälle menoa ja aina kun teltan suuaukko on auki, niin jonkun täytyy pitää reunoja silmällä, ettei hämähäkit pääse.

Vaatteisiin asia on lähinnä vaikuttanut hupun kautta, että aina ennen hupun päähän laittoa pyydän jonkun tarkastamaan ettei hupussani ole mitään. Muuten pärjään vaatteiteni kanssa niitä heittelemällä lattialla ennen päälle laittoa, jotta hämähäkit lähtisivät pois.

Pientä univajetta on myös, sillä en pysty nukahtamaan helposti hämähäkkien pelosta. Niinpä yöunet jäävät helposti alle viiteen tuntiin.

Ikkunat pidän kiinni, ellei niissä ole erittäin tiheää verkkoa. Siivoaminen onnistuu ihan hyvin, kunhan muistan siivota paikat joka viikko. Jos jää jostakin paikasta kerran väliin, joudun pyytämään siinä kohtaa apua, jotta mahdolliset hämähäkit häädetään ennen huoneeseen astumista.

Uskon pelkoni tulleen niin nuorena etten muista sitä, tai sitten kokemus on vain ollut niin traumaattinen. Mutta sitä ovat vahvistaneet liian monet kohtaamiset noiden kahdeksanjalkaisten kanssa...

Kuitenkin, ystäväni ja perheeni ovat tukenani ja yleensä pääsevät auttamaan hätätilanteissa. Eli aika hyvin tässä pärjää säännöllisellä ja perusteellisella siivouksella. :) Itse en ole mitään hoitoa saanut/hakenut, sillä asia stressaa lähinnä sillä hetkellä ja siivouksen avulla hämähäkit ovat tulleet harvemmin vieraakseni. Seuraava tavoitteeni tässä asiassa on opettaa koirani tappamaan hämähäkin, jotta en olisi niin riippuvainen muista ihmisistä.

Mutta isot halit täältä kaikille, jotka pelkäävät jotakin!

mulla on sama juttu... näin äskön kädessäni ihan sairaan pienen hämähäkin ja rupesin itkemään

Pelkään sekä hämähäkkejä että lähes kaikkia lentäviä hyönteisiä. Minäkään en koskaan pidä ikkunoita auki, ellei ole tosi tiheää verkkoa. Kesällä ahdistaa kun tulee vieraita sisälle ja niiden mukana voi tulla hyönteisiä :( Ja autossa oleminen kesällä, ihan kamalaa koska ei pääse välttämättä heti pois jos tarvisi. Ylipäätään kesällä ei voi elää normaalisti, koko ajan ahdistaa ja on varuillaan. Metsässä olo ei onnistu millään, vaikka todella tahtoisin, sillä rakastan metsäretkiä ja muutenkin luonnossa oloa. Täytyy sitten harrastaa sitä vain muina vuodenaikoina, mutta harmittaa kun kesällä olisi niin kaunista. Samoin tahtoisin vaellukselle ja mökkeillä ja veneillä, mutta en vaan voi :(

Onko jonkun muun tosi vahva pelko parantunut? (Minusta pelko ei ole kovin rajoittava, jos pystyy menemään pelon kohdetta niin lähelle että voi tappaa tai pyydystää sen.)