Kaksisuuntainen: Oletko saanut hoitoa / oletko tullut väärinymmärretyksi

Kompastuin, teloin itseni ja jouduin lekuriiin... Idiootti kun olin kaiken maanisen hillumisen lisäksi nauttinut myös alkoholia... No, mutta olen kyllä ollut samassa tilanteessa selvinkinpäin... Kompastuin ja löin pääni, oma vitun moka... Alkoholilla tosiaan oli myös osuutta asiaan tällä kertaa, sitä en kiellä... Mutta kysymys kuuluu näin jälkeenpäin: oletko sinä koskaan tullut väärinymmäretyksi / "vähätellyksi" sairaalassa... Onko tuntunut siltä ettet saa samaa palvelua kuin toiset... Suhtautuiko hoitajat kenties niin että parempi kun jätetään sinut rauhaan ja kunhan pysyt vaan omassa punkassa... (Paras kun olisit lepositeissä, niin ikään).. .kaksisuuntainen on kusinen juttu.. ..ja vielä se miten se näyttäytyy... Mahdollisesti hivenen ylimielinen kusipää kenestä löytyy vähintäänkin lievästi narsistisia piirteitä, henkilö joka luulee olevansa hetkellisesti "pikkujumala"... ..voiko vittumaisempaa asiakasta olla... turpaahahan näitä tällaisia pitäisi pistää... .ehkäpä olet nauttinut alkoholia vielä buustaamaan euforian tunnetta kun kevätaurinko alkoi paistamaan, kuten minä.. ..no, se brenkku ei ainakaan auta tilannetta... Onko kukaan sairaalassa ollut tukena siinä vaiheessa kun tulee se pahin syöksykierre ja joudut lopulta pidättelemään kyyneliä ja mietit hyppäätkö junan alle.. Onko tällöin hoitohenkilökunta ollut ajan tasalla., varsinkaan silloin kun on jo ne ennakkoajatukset taustalla ("Vitun hankala kusipää-asiakas") ...Miten mielenterveyspotilaisiin lopulta suhtaudutaan, ja miten pitäisi suhtautua yleisesti ottaen julkisen terveydenhuollon piirissä, miksi meitä vähätellään niin'ikään sairaina, miksi me olemme pelkkä riesa, eikö meitä osata auttaa / hoitaa asiaankuuluvasti muuten kuin "lataamossa"... Otetaanko liian henkilökohtaisesti se jos asiakas ei voi hyvin ja käyttäytyy tämän vuoksi vaikkapa ylimielisesti ja ikäänkuin asiattomasti, tai persoona näyttäytyy yleisesti ottaen vähintäänkin eksentrisenä, kuitenkin potilastiedoissa näkyy se mikä potilaan päässä niin'ikään viiraa.. Miksi verhon takana oleva ns. normaali potilas saa aamupalan mutta sinä et, onko se henkilökohtaista kenties... Ihminen kun on täysin romuna (sanotaan vaikka manian muuttuessa depression puolelle,
kuten minulle kävi) niin ei kyllä toivo enää vähättelyä tai kaltoinkohtelua missään sairaalassa... Meitä mielenterveysasiakkaita ei pidä lelliä, mutta ei kyllä missään nimessä pidä myöskään heittää ns. roskakoriin... On helvetin ikävää poistua kyyneltä pidätellen, itsetuhoiset ajatukset päässä sairaalasta, kun kukaan ei olevinaan edes sitä huomaa., eikä ketään kiinnosta... Onneksi minulla on sentään jonkinlainen tukiverkosto, kaikilla sitäkään ei ole... Tarvitseeko lääkäreiden ja hoitajien opiskella vielä psykologiaa entisestään, ymmärtääkseen muutakin kuin fyysisiä vaivoja... Huomasin sellaisenkin asian osastolla ollessani kuinka lääkäri tenttasi tenttaamisen perään eksyneeltä dementiapotilaalta asioita, kysymyksiä tuli kuin tykin suusta... ..tyhmempikin tietää että se on surkein tapa lähestyä muistisairasta... Hämmentynyt vanha rouva vieraassa paikassa ja valkotakkinen käy kuulustelemaan kuin yleinen syyttäjä... "No mitäpäs rouvalle kuuluu, mitenkäs kevät on lähtenyt käyntiin", tmv. ..tällaista rauhallista lähestymistapaa suosittelisin alkuun, ja hyvin rauhalliseen sävyyn ennenkuin käydään kyselemään asioita ihmiseltä joka on hämmentynyt eikä edes tiedä missä on... ..näin pitäisi lähestyä... Osa osaa, osa ei... Nuorilla lekureilla on paljon opittavaa tästäkin..